Kuinka pian synnytyksen jälkeen pääsit liikkeelle?

No, ihan oon heti synnytyksen jälkeen kävelly omilla jaloilla molemmilla kerroilla. Alatiesynnytykset ja tikkejä 2-6 kpl molemmilla kerroilla. Lapset nykymittapuun mukaan "pieniä", mutta kuitenkin yli 3-kilosia. Itse olin 29- ja 31-vuotias.

Haavaa luonnollisesti kirveli ensimmäiset päivät. Käytin suihkua apuna, mutta normaalisti olen pystynyt istumaan heti alusta lähtien.

Kaikkien kolmen synnytyksen jälkeen heti. Ikää on ollut 19-25v ja vauvat olleet 3-4,5kg. Ei tikkejä tms.

Vessassa käynnitkin sujuivat oikein hyvin, ei kirvellyt. Tosin kakkosen kohdalla ummetus vähän vaivasi mutta meni ohi alle viikossa.

eka 2,8 kg, ikää 35v. Ei mitään nirhaumia, repeämiä. Oli pieni vauva mutta syntyi avotarjonnalla eli vastasi isopäistä vauvaa. Kävelin osastolle, suihkuun meinasin pyörtyä, mutta oli rankka synnytys takana. Toinen vauva 3.1 kg, ikää 38v. Pieni nirhauma johon puudutetta. Olo oli synnytyksen jälkeen hyvä, pientä heikotusta, that's all. Hyvin toivuin molemmista synnytyksistä.

Mä en ymmärrä laiskoja äitejä jotka tekee synnytyksestä tekosyyn olla liikkumatta. Mä tein koko ponnistusvaiheen ajan jalkakyykkyjä, ponnistin kyykyssä ja hyödynsin sen asennon jumpaten. Repeämiä tuli, no, ne kuuluu asiaan kun vauvoja jumpataan ulos vartalosta. Tikkien ajaksi jouduin menemään selimakuulle, vaikka vihaan kaikkea lepäämistä ja laiskottelua YLI KAIKEN! Onneksi kätilö suostui siihen että makaan tikkauksen ajan painonnostopenkillä ja sain samalla vahvistaa käsivarsien lihaksia painoja nostellen. Siitä nousin nopeasti suunnittelemaan koreografiaa zumbaan jonka vedin puolentoista tunnin päästä synnytyksestä.

no mulla oli vaikea imukuppi synnytys ja tehtiin episiotomia mutta kyllä minä synnytyssalista kävelin osastolle... tietysti jouduin särkylääkkeitä syömään mut ei se estä liikkumista

Ekasta olin 19v, lapsi oli 4590g ja pienen nirhauman sain johon laitettiin tikki tai kaksi, heti olin pystyssä eikä istuminenkaan tehnyt kipeää. Väsytti kyllä kun oli yön valvonut. Toisesta olin 21v ja lapsi 4680g, ei tullut edes nirhaumaa ja olo oli loistava etenkin kun tämä synnytys käynnistyi päivällä niin ei tarvinnut yötä kukkua.

Kolmannesta olin 28v, lapsi oli 4270g ja pieni nirhauma tuli johon laitettiin tikki tai kaksi. Yhtä hyvä olo kuin edellisistäkin tai ehkä jopa parempikin kun oli niin nopeaa touhua, että ei paljon väsyä ehtinyt :D

Kaikki kolme syntyivät  normaalisti alateitse, viimeinen tosin käynnistettynä joka vieläkin kyllä harmittaa vähän vaikka olikin ihan ok synnytys tästä huolimatta.

Pääsin liikkeelle kun pakko oli (vaippaa vaihtamaan ja syömään). Istumaan en pystynyt normaalisti ja kivuitta moneen viikkoon. Kävely sattui, eikä voinnut mennä kun ihan lyhyitä matkoja kerralla, onneksi oli silloin niin kovat pakkaset ettei vauvaakaan voinut viedä ulos lenkille. 2.asteen repeämä tuli kun kätilö ei leikannut vaikka ensin meinasi. Alatiesynnytys siis. Ikää oli tuolloin 18 vuotta. Itse synnytys ei ollut paha, tai sittenmeni vaan niin ilokaasuhuurussa etten muista :D mutta ne jälkikivut oli ihan järkyttävät.

heti kävelin osastolle.oon saanut lapset 29v.33v.ja 36v.alakautta syntyivät ja kaksi niistä luomuna.

Ikä 35, hätäsektio nukutuksessa iltamyöhään, jalkeille seuraavana iltapäivänä. "Jalkeille" tarkoittaa vessaan käpyttelemistä katetrin poistoa varten. Leikkauksen jälkeen oli vähän aneeminen olo jonkin aikaa ja sängystä nouseminen oli aluksi kivuliasta. Haava parani nopeasti, mutta meni suunnilleen puoli vuotta ennen kuin vatsa tutntui samanlaiselta kuin ennen raskautta.

No lapsi oli maailmassa klo 6, kävelemään pääsin noin 11 aikaan kun istukka oli saatu pois klo 9:ään mennessä.

Ihan kävelin omin jaloin salista huoneeseen 74hb:llä, jota ei tosin vielä silloin tiedetty. Vähänhän tuo huippasi ja silmissä vilisi. Muuten ei tullut mitään repeämiä tms.

Ikää minulla oli 31, olin hyvässä fyysisessä kunnossa ja ennen synnytystä hb oli lähempänä 130:tä.

Esikoisen syntyessä olin 18v, alakautta ja heti synnytyksen jälkeen pääsin liikkeelle, mutta huoneeseen veivät pyörätuolissa. Hb laski alas ja jalat eivät kantaneet kun synnytyksestä oli kulunut vajaa tunti.

29, imukuppi, eppari ja 1-2 asteen repeämiä. Pääsin heti synnytyksestä pesulle, mutta osastolle pyörätuolissa. Synnytys oli piiiitkä, eikä ongelma ollut parikymmentä tikkiä vaan sairaalloinen voimattomuus.

Eka päivät en pystynyt edes hakemaan ruokaa tai hoitamaan vaipanvaihtoja, ja meni monta viikkoa ennenkuin pystyin kävelemään esim. 100 metriä. En tiedä mistä johtui, verta en menettänyt kummoisestikaan. Hengästyin, pyörtyilin jne.

Mitä ihmettä esim. ikä tähän vaikuttaa? Mä näkisin että jos ei pysy pystyssä synnytyksen jälkeen, se on ollut pitkä ja raskas, tai on mennyt verta. En usko että esim. itse olisin 23-vuotiaana päässyt yhtään vähemmällä, yhtä hyvässä kunnossa olin silloin, kuin olen nytkin liikunnan ansiosta.

Imukuppisynnytys, ei repeämiä, episiotomia, mahasta painaminen. Olin vähän yli 30.

Lähdin tikkauksen jälkeen suihkuun, mutta pyörryin matkalla, joten mua ei sitten enää päästetty jaloilleni. Sängyllä vietiin osastolle. Hb oli alle 80.

Kiireellinen sektio ja komplikaatioita, hg 50. Sängyssä teholla kaksi pvää, kävelyä kolmantena pvnä vieressä olevaan vessaan ja suihkuun neljäntenä.

Neljäntenä päivänä sektion jälkeen, kun olin päässyt teholta synnytysvuodeosastolle. Kyseessä oli hätäsektio ja paha kohdun repeäminen, verta meni 4 litraa mutta lekurit onnistuivat vetämään minut manan porteilta takaisin tähän maailmaan.

Molemmilla kerroilla olen mennyt itse suihkuun ja siitä sitten omin jaloin köpötellyt synnytyssalista osastolle. Normaaleja alatiesynnytyksiä molemmat. Ekassa (vauva 3,9kg) olin 24v ja tehtiin episiotomia, haava oli muutaman viikon kipeä, vessassakäynti ja istuminen tuntui ikävältä, mutta onnistui. Tokassa synnytyksessä (vauva 4,2kg) ikää 28v ja säästyin tikeiltä kokonaan, ei tehnyt yhtään pahaa istua.

Muistan kyllä, että ekan synnytyksen jälkeen oli vähän huippaava olo, en ihmettele jos jotakuta pyörryttää varsinkin jos verta on menettänyt paljon. En tiedä onko mahdollisilla puudutteilla vaikutusta liikkeelle pääsemiseen, mulla molemmissa synnytyksissä oli käytössä ilokaasu.

Molemmissa synnytyksissä olen heti nukkumisen jälkeen pystynyt liikkumaan kivuitta. Molemmat lapset 3800g painavia ja noin 52cm pitkiä. Ei repeämiä, ei eppareita, ei tikkejä. Mulla on toisaalta ollut suht helpot synnytykset, esikoista  ponnistin 50min (supistuksen loppuivat kesken) ja kuopusta 10min. Esikoisen kohdalla olin 22 ja kuopusta synnyttäessä olin 26.

Istumisen ja vessassa käymisten kanssa ei ollut mitään ongelmia. Urheilemaan pystyin kuukauden päästä synnytyksistä. Aluksi kevyttä kävelyä ja joogaa, siitä sitten jälkitarkastuksen jälkeen aloitin kevyen kuntosaleilun ja siitä taas eteenpäin raskaampaa. Lantionpohjan lihakset olivat tosin palautuneet jo ennen jälkitarkastustakin, mutta halusin lääkärin luvan tuolle kuntosalille.

kävelemään heti synnytyksen jälkeen. Istumaan normaalisti 2kk synnytyksestä (ilman mitään pehmusteita tai uimarenkaita). ekalla viikolla olin joko sängyssä tai seisaallaan, pissasinkin seisoen kylppärin lattialle koko ajan suihkutellen. Oli episiotomia ja repeämä, nopea synnytys (4 tuntia).

[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 17:32"]

29, imukuppi, eppari ja 1-2 asteen repeämiä. Pääsin heti synnytyksestä pesulle, mutta osastolle pyörätuolissa. Synnytys oli piiiitkä, eikä ongelma ollut parikymmentä tikkiä vaan sairaalloinen voimattomuus.

Eka päivät en pystynyt edes hakemaan ruokaa tai hoitamaan vaipanvaihtoja, ja meni monta viikkoa ennenkuin pystyin kävelemään esim. 100 metriä. En tiedä mistä johtui, verta en menettänyt kummoisestikaan. Hengästyin, pyörtyilin jne.

Mitä ihmettä esim. ikä tähän vaikuttaa? Mä näkisin että jos ei pysy pystyssä synnytyksen jälkeen, se on ollut pitkä ja raskas, tai on mennyt verta. En usko että esim. itse olisin 23-vuotiaana päässyt yhtään vähemmällä, yhtä hyvässä kunnossa olin silloin, kuin olen nytkin liikunnan ansiosta.

[/quote]

Keuhkoveritulppa?

[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 16:43"]

Pääsin liikkeelle kun pakko oli (vaippaa vaihtamaan ja syömään). Istumaan en pystynyt normaalisti ja kivuitta moneen viikkoon. Kävely sattui, eikä voinnut mennä kun ihan lyhyitä matkoja kerralla, onneksi oli silloin niin kovat pakkaset ettei vauvaakaan voinut viedä ulos lenkille. 2.asteen repeämä tuli kun kätilö ei leikannut vaikka ensin meinasi. Alatiesynnytys siis. Ikää oli tuolloin 18 vuotta. Itse synnytys ei ollut paha, tai sittenmeni vaan niin ilokaasuhuurussa etten muista :D mutta ne jälkikivut oli ihan järkyttävät.

[/quote]

Ootko ajatellu, että se leikkaus ois vastannu just myös tota 2. asteen repeämää...