Onko 30-vuotias parempi äiti kuin 20-vuotias?

[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 15:21"]

Millä aivoituksella päädyt siihen, että yli nelikymppiset olisivat huonompia äitejä iän perusteella? Varsinkaan jos itsellä ei ole kokemusta asiasta.

[/quote]Mainitsinhan, että nelikymppisenä olisin varmaan jopa parempi äitinä. Nelikymppisestä eteenpäin viittasi sitten jo sinne viiteenkymppiin ja siitä ylöspäin.

Kokemusta ei toki ole vielä nelikymppisyydestä, mutta huomaan jo nyt kolmikymppisenä jaksavani esim. lasten yöheräilyjä huonommin kuin parikymppisenä. Oletan, ettei tilanne ainakaan parane kun ikää tulee lisää. Tätä tukee myös tuttujen äitien kertomukset nelikymppisenä koetusta vauva-ajasta. Terveys alkaa monella (ei tietenkään kaikilla) prakaamaan vähitellen ja onhan äidin korkean iän todistettu lisäävän riskejä raskausajallakin ja laskevan hedelmällisyyttä.

En sinänsä väitä, etteikö juuri nelikymppinen voisi olla hyvä äiti tai parempikin kuin kolmikymppinen. Riippuu tietysti myös niistä paremmuuden kriteereistä.

Lähinnä pointtina oli se, että iän mukana tulevan "viisauden" takia ei kannata venyttää lasten hankintaa kuitenkaan liian pitkälle.

Eiköhän suurin osa äideistä ole ihan hyviä äitejä omille lapsilleen. Iästä riippumatta. ;) 

Ei ole! Parikymppinen voi ihan hyvin olla parempikin äiti kuin kolmekymppinen. Kyllä niitä huonoja äitejä löytyy ihan joka ikäluokasta

-18v esikoisen saanut

[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 16:09"]

[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 15:21"]

Millä aivoituksella päädyt siihen, että yli nelikymppiset olisivat huonompia äitejä iän perusteella? Varsinkaan jos itsellä ei ole kokemusta asiasta.

[/quote]Mainitsinhan, että nelikymppisenä olisin varmaan jopa parempi äitinä. Nelikymppisestä eteenpäin viittasi sitten jo sinne viiteenkymppiin ja siitä ylöspäin.

Kokemusta ei toki ole vielä nelikymppisyydestä, mutta huomaan jo nyt kolmikymppisenä jaksavani esim. lasten yöheräilyjä huonommin kuin parikymppisenä. Oletan, ettei tilanne ainakaan parane kun ikää tulee lisää. Tätä tukee myös tuttujen äitien kertomukset nelikymppisenä koetusta vauva-ajasta. Terveys alkaa monella (ei tietenkään kaikilla) prakaamaan vähitellen ja onhan äidin korkean iän todistettu lisäävän riskejä raskausajallakin ja laskevan hedelmällisyyttä.

En sinänsä väitä, etteikö juuri nelikymppinen voisi olla hyvä äiti tai parempikin kuin kolmikymppinen. Riippuu tietysti myös niistä paremmuuden kriteereistä.

Lähinnä pointtina oli se, että iän mukana tulevan "viisauden" takia ei kannata venyttää lasten hankintaa kuitenkaan liian pitkälle.

[/quote]

Nuo luettelemasi asiat eivät huononna äitiä äitinä lainkaan. Sairas voi olla nuorempikin.

Kovin olette väsynyttä ja huonokuntoista porukkaa, jos ette kolmi- nelikymppisenä jaksa kunnolla vauvanhoitoa.

Ei kai kukaan oikeasti venytä lasten hankkimista myöhäiseen ikään pelkästään 

ollakseen mahdollisimman fiksu??

Suo siellä, vetelä täällä Ikis hyvä.

  Tuttuni oli 34, kun sai esikoisena. Tyrkkäsi tämän pienestä pitäen moneksi viikoksi yhteen putkeen äitinsä hoidettavaksi. Niinpä lapsi luulee äitiään mummoksi ja mummoaan äidikseen. Toinen lapsi oli kuitenkin pakko tehdä, ja kun äitinsä ei sitä suostu hoitamaan, niin sitä hoitaa kaverit, vaihtuvat miesystävät...

    Itse sain 18v esikoiseni, itse olemme miehen kanssa sen hoitaneet. Silloin tällöin on yökylässä isovanhempiensa luona. Tuon jälkeen olen vielä kaksi lasta saanut, nekin yhtä vähän hoidossa isovanhempiensa luona kuin esikoinen. Kouluni olen käynyt, valtion ylimääräisiä tukia ei haeta, vain se mitä lapsiperheet nyt yleensäkin saa.

   Ei siis se ikä mitään ratkaise, ikis. Ja itsehän olet myös saanut lapsesi alle 20v että että... Olitko sinä huono äiti vai vain ainoastaan katkera, koska miehesi jätti sinut nuoremman takia? Suo siellä, vetelä täällä. Hae jo oikeasti apua traumoihisi, tuo vaikuttaa jo lapsiisi!

Tämä on niin kummallinen palsta. Oikeassa elämässähän saa vain ihailua osakseen, kun on mennyt aikaisin naimisiin ja löytänyt sen Oikean, saanut lapset ja hankkinut rivarin. Nämä on näitä "kaikkien mielestä" mukavia pariskuntia, jotka ovat olleet jo vuosisadan yhdessä. Sitten on näitä sinkkuja, jotka pariutuvat kolme-neljäkymppisenä ja yrittävät päästä samaan junaan muiden kanssa. He täällä huutelevat.

T: 25-vuotiaana esikoisen saanut, ja se oli hyvä ikä se

On, mutta 40-vuotias on kaikista paras äiti :)

 Meidän äiti on parempi kuin teidän äiti!

 Eikö tämä aihe ole vieläkään kaluttu loppuun?

[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 16:47"]

Nuo luettelemasi asiat eivät huononna äitiä äitinä lainkaan. Sairas voi olla nuorempikin.

Kovin olette väsynyttä ja huonokuntoista porukkaa, jos ette kolmi- nelikymppisenä jaksa kunnolla vauvanhoitoa.

Ei kai kukaan oikeasti venytä lasten hankkimista myöhäiseen ikään pelkästään 

ollakseen mahdollisimman fiksu??

[/quote]

Ei varmastikaan. En kirjoittanut, ettei 30 tai 40v jaksa vauvanhoitoa, kirjoitin, että itse jaksan huonommin 30veenä kuin 20veenä ja molemmista kokemusta. En silti missään rapakunnossa ole. Tässä ketjussahan on jo moneen otteeseen todettu, että kaikki on yksilöitä eikä ikä välttämättä merkitse mitään. Mutta vastatakseen kysymykseen on pakko jossain määrin yleistää ellei ala erikseen käsittelemään kaikkia tuntemiaan yksilöitä yksi kerrallaan.

Minun oma näkemykseni oli se, että ainoa merkitys iällä on sen tuoma kokemus & viisaus. Sen perusteella voisi ajatella, että mitä vanhempi äiti on niin sitä "parempi". Jossain vaiheessa ikäkin alkaa kuitenkin olla rasite - siitä voidaan sitten väitellä mikä se kriittinen lukema on. Itse henk.koht. en tarkoittanut kommenttiani hyökkäykseksi yli 40-vuotiaita äitejä kohtaan, mutta se tulkittiin sellaiseksi. Mä ihan mielelläni hankkisin sen iltatähden vielä neljänkympin kieppeillä.

Suurin ero tulee siitä, että valitettavasti ne penaalin tylsimmät kynät yleensä lisääntyy ensimmäisenä. Toki tunnen fiksuja, nuorena lapsen saaneita, mutta kyllä ne lähes poikkeuksetta on heikkoa ainesta tai maksimissaan mukiinmeneviä. Siitä ne nuorten perheiden ongelmat tulee, kun ihminen on muutenkin kehittymätön jopa ikäisekseen ja vailla päämäärää, niin lähdetään pykäämään lasta.

Jos muistelette omia luokkakavereitanne, niin jokainen muistaa hyvin, kuinka ne pöhköimmät, lapsellisimmat, vailla elämänhallintaa ja laskimmat aloitti ekana lastenteon. Se on sitä, kun sitä vastuuntuntoa ei ole edes silloin. Vastuuntuntoiset ja fiksut nuoret yleensä haluaa lykätä vanhemmuutta, koska haluavat olla hyviä kaikessa ja kokevat olevansa vielä liian nuoria vanhemmaksi.

Tuo on myös hirveää yleistämistä ja kertoo omista piireistäsi. Monet ammattikunnat, esim. lastentarhanopettajat ja terveydenhoitajat, hankkivat usein jo opiskeluaikana lapsia. Tässä kannustaa niin koulu kuin työelämä. Ja ovat kuule hyviä äitejä, aina tienneet haluavansa äidiksi! Ei kannata yleistää, kun lapsia saavat nuorena niin psykologiopiskelijat kuin terveydenhoitajaopiskelijatkin.

Esim. omassa koulussani oli enemmän sääntö kuin poikkeus, että lapsia hankittiin ennen valmistumista. Luokastamme noin 20-30% sai lapsia ennen valmistumista. Olen kätilö enkä tiedä ketään ammattikuntani jäsentä, jolla ei olisi lapsia tai joka olisi saanut niitä kovin myöhään.