Arki lasten kanssa kun toinen vanhempi on paljon töissä

Viikonloppuna ehtii.

Meillä mies maanviljelijä joten ei paljoa ole kotona.

Lasten ollessa pieniä mies teki pitkää päivää ja reissutyötä ja minä olin kotona kahdeksan vuotta. Meillä oli lasten kassa kotona ihan kivaa ja teimme kotihommat niin, että kun mies pääsi kotiin ei hänen tarvinnut alkaa vaikka kolaamaan pihaa tai siivoamaan, vaan ilta oli perheen yhteistä vapaa-aikaa. Viikonloppuisin olimme yhdessä paljon ja eivät lapset missään tapauksessa ajatelleet tai ihmetelleet isän työpäiviä. Isi oli töissä ja kotiin tullessaan lasten kanssa ja minä kotona heidän kanssaan päivät sekä tietenkin työreissut, joita oli ainakin 1-2 kertaa kuukaudessa muutamasta päivästä viikkoon ja sillä siisti, niin se arki meni.

Lapset olivat ihan yhtä läheisiä molempien kanssa ja kotona päivällä puhuimme isistä normaaliin tapaan enkä mitenkään korostanut itseäni tai alentanut miestä poissaolon takia.

Nyt lapset ovat jo teinejä ja kaikkien välit ovat vieläkin todella hyvät. Isä on yhtä tärkeä heille kuin minäkin aivan niin kuin ennenkin.

Äidin asenteesta on paljon kiinni mitä lapset ajattelevat isästään. Jos äiti on marttyyri ja kälättää lapsille päivät pitkät kuinka isä on ikävä, kun ei ole kotona, kuinka äidin pitää tehdä kaikki ja muuta pazkaa, niin lapset toimivat samoin.

Mä olin lasten kanssa kotona kuutisen vuotta. Vietettiin paljon aikaa myös avoimessa päiväkodissa. Lapset on paljon läheisempiä mun kanssa, eivätkä omasta aloitteestaan kerro isälleen mitään. Mutta tämä ei liity poissaoloon, vaan hänen vaikeaan luonteeseensa.

Jokainen nainen on itse valinnut sen miehensä. Ja valinnut tehdä vielä useamman lapsenkin sen kanssa.

Kun mies elättää perheen, on naisten turha määkiä miehen pitkistä työpäivistä. 

Itse olen reissutyöläisen lapsi. Ensin isäni teki työtä jossa oli vähintään puolet viikosta pois kotoa. Sitten aloitti yrittäjänä, kun olin pikkukoululainen.

Joten olin todella paljon enemmän äitini kanssa. Mutta reissustakin isäni aina soitteli, kotona oli todella läsnä ja olen ihan pikkuisesta asti tehnyt ihan kaksinkin reissuja isäni kanssa.

Minulla on ollut ihan yhtä läheise välit molempiin ja pidämme paljon yhteyttä .

Vierailija kirjoitti:

Itse olen reissutyöläisen lapsi. Ensin isäni teki työtä jossa oli vähintään puolet viikosta pois kotoa. Sitten aloitti yrittäjänä, kun olin pikkukoululainen.

Joten olin todella paljon enemmän äitini kanssa. Mutta reissustakin isäni aina soitteli, kotona oli todella läsnä ja olen ihan pikkuisesta asti tehnyt ihan kaksinkin reissuja isäni kanssa.

Minulla on ollut ihan yhtä läheise välit molempiin ja pidämme paljon yhteyttä .

Saman unohdin kirjoittaa tuossa meidän jutussa, eli kun mies oli työmatkalla vaikka Lontoossa, niin hän järjesti aina aikaa sen verran, että soitti kotiin kerran päivässä. Hän lähetti sieltä meille myös kuvia ja toi tullessaan pieniä herkkuja, joista lapset olivat aina yhtä iloisia, mutta isin syli oli se paras juttu niin töiden kuin reissujenkin jälkeen.

Meillä lapset pitävät (valitettavasti) ihan luonnollisena, että isää näkee vain vähän. Eivät odota isältään juuri mitään. Isä ei juurikaan tunne lastemme arkipäivää. Nytkään ei ole vielä tullut töistä (klo 19.25). Minusta olisi kamalaa viettää noin vähän aikaa lasten kanssa.

Jos tällaista sanon, kaikki aina toteavat, että minkä sille voi, että töissä pitää olla. Mies ei tee sen enempää töitä kuin minäkään. Omasta halustaan vaan nukkuu pitkää ja menee siis töihin siinä vaiheessa kun muiden työ tai koulupäivä on jo lähes puolessa.

Sama kuin kysyisi, unohtavatko lapset päiväkotipäivän aikana äidin ja kiinnittyvät lujemmin opettajiin ja hoitajiin, kun ovat heidän kanssaan 8-10h per päivä. Mieti nyt.

Vierailija kirjoitti:

Sama kuin kysyisi, unohtavatko lapset päiväkotipäivän aikana äidin ja kiinnittyvät lujemmin opettajiin ja hoitajiin, kun ovat heidän kanssaan 8-10h per päivä. Mieti nyt.

Ei nyt varmaan ole kyse siitä, että lapset unohtaisivat vanhempansa. Mutta uskoisin, että suhteen läheisyyteen vaikuttaa se, että hädintuskin tapaa vanhempaansa.

Kyllä minusta oli noloa, että kun isä joutui menemään lapsensa vanhempainiltaan, hän ei tiennyt missä lapsi käy koulua. Asutaan kuitenkin saman katon alla.

9

Vierailija kirjoitti:

Sama kuin kysyisi, unohtavatko lapset päiväkotipäivän aikana äidin ja kiinnittyvät lujemmin opettajiin ja hoitajiin, kun ovat heidän kanssaan 8-10h per päivä. Mieti nyt.

Entäpä jo lapsi on nannyn kanssa oikeastaan aina ja näkee äitiään ehkä 15 min päivässä. Kumpaan lapsi kiintyy?