Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa/neuvoja: SUKUNIMIONGELMA, mies kokee itsensä ulkopuoliseksi
08.10.2013 |
Olen/olemme pyörittäneet tätä asiaa jo vaikka kuinka kauan, mutta hyvää ratkaisua ei synny mistään.
Minulla ja lapsillamme on sama sukunimi, miehellä eri. Mies kokee itsensä ulkopuoliseksi aina virallisissa esittely-yhteyksissä, neuvola- ja lääkärikäynneillä, pankissa, vanhempainilloissa ym, missä nyt asia esille tuleekaan.
Minun ja lasten sukunimi on sen verran harvinainen, että samannimisiä meitä ei ole toisia (siis etunimi+sukunimi). Ei nimi kaunis ole, että se ei ole ongelma. Vaan se, että jos vaihdamme (esim. naimisiin mennessä) oman ja lastemme sukunimet, meitä on suvussamme taas muutama vähemmän. Ja meitä on muutenkin niin vähän :( Ymmärrän senkin, että lapset saattavat aikuisena muuttaa nimensä esim. avioliittojen ym myötä, mutta sitten se olisi heidän oma valintansa. Itseasiassa halusin nuorena itsekin sukunimestä eroon aina parikymppiseksi asti, mutta kun tajusi sen harvinaisuuden, halusin suojella sitä ainakin omalta osaltani viimeiseen asti.
Miehen sukunimi on "tusinatavaraa" eli meitä samannimisiä olisi sitten pitkin Suomea. Mietin kaksiosaista nimeä itselleni, mutta lapset eivät voi sitä saada :( Eivätkä hekään haluaisi ottaa miehen sukunimeä: ovat jo tottuneet omaansa ja ymmärtävät sen arvon (vähän samaa sukunimeä kantavia eikä lisäksi samannimisiä ole täällä).
Mikä neuvoksi?! :(
Kommentit (40)
Eikö lapsille anneta yleensä isän sukunimi?
Ehkä häntä vaivaa se että hänen kavereiden lapsilla on hänen kavereidensa sukunimet mutta hän näyttää kavereiden silmissä nyt siltä että on sinun tossun alla kun sinä olet saanut päättää lapsille oman sukunimen....?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen samaa kuin vastaaja nro 2.
[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 10:34"]
Eikö lapsille anneta yleensä isän sukunimi?
Ehkä häntä vaivaa se että hänen kavereiden lapsilla on hänen kavereidensa sukunimet mutta hän näyttää kavereiden silmissä nyt siltä että on sinun tossun alla kun sinä olet saanut päättää lapsille oman sukunimen....?
[/quote]
Lapsille annetaan se sukunimi mikä yhdessä päätetään. Jos mulla olisi noin tossu mies että pelkää kavereidensa arvostelua, niin saisi mun puolesta mennä. Mun miehen tekemisiä ei paljon hetkauta mitä muut siitä ajattelee.
Ja mies ei suostu ottamaan sinun sukunimeäsi syystä, että? Jos asia on vain hänelle ongelma, niin luulisi ratkaisun olevan itsestään selvä.
Meillä lapsella ja miehellä on sama sukunimi, eikä asia ole millään tavalla ongelma minulle. En tunne oloani ulkopuoliseksi, hassu ajatuskin. Jos tuntisin, niin ottaisin sitten sen saman sukunimen kuin miehellänikin. Hassua, että rupeaisin sitten vaatimaan, että nyt kaikki muut vaihdatte sukunimenne minun sukunimekseni, kun MINÄ tunnen oloni epävarmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 10:36"]
Mun miehen tekemisiä ei paljon hetkauta mitä muut siitä ajattelee.
[/quote]
Jaa. No minä aloituksesta ymmärsin, että juuri tuo oli se ongelma. Että mitä muut ajattelee.
Todellakin... jos kerran on ongelma niin miksi mies ei ota sinun sukunimeäsi?
Minäkin otin vaimoni sukunimen naimisiin mennessämme... sain pelkkiä kehuja "rohkeudesta"... jota en kyllä tosin ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelmahan on vain miehen itseluottamuksessa, ei missää muussa.
Miten on pokkaa vaatia kaikkia muita vaihtamaan nimensä mutta itse ei sitä voi tehdä..... mistä te näitä ääliöitä löydätte??
Minulla on eri sukunimi kuin muulla perheellä. Miehen sukunimi on todella harvinainen ainoat lapset sillä nimellä on meidän omat. Itse en halunnut naimisiin mennessä vaihtaa nimeä koen oman nimeni omaksi ja se helppo ja lyhyt.
En kuitenkaan koe koskaan mitään ulkopuolisuuden tunteita. Harvemmin kyllä ollaan koko perhe yhtäaikaa jossain missä nimeä tarvitaan, yleensä se on lentokentän lähtöselvitys. Ei meidän kolmen lapsen perheessä käydä kaikki yhdessä lääkärissä tai vanheimpainillassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 10:42"]
Ongelmahan on vain miehen itseluottamuksessa, ei missää muussa.
[/quote]
Tästä olen samaa mieltä. Itse olen perheessäni ainoa eriniminen, enkä tunne itseäni ulkopuoliseksi. Vai onko syy siinä, että olen perheen äiti enkä isä?
tähän on vain yksi kommentti: voi....hyvänen...aika... !
on se itsetunto pienestä kii...nyt vasta ajattelin miten on sadattuhannet naiset kestäneetkään tätä sukunimiasiaa ennenvanhaan :/ onneksi asia tuli nyt ilmi kun yksi mies kärsii. voitais tehdä asialle jotain. vaikka kaikille sama sukunimi esim "Suomalainen" kun kerran Suomessa asutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseasiassa lapsihan saa automaattisesti äidin sukunimen, jonka voi vaihtaa isän sukunimeksi samalla kun ilmoitetaan nimitiedot väestötietorekisteriin. Ei siis todellakaan niin, että yleensä saisi isän nimen... jos minä ja lasten isä emme olisi olleet naimisissa ja samalla sukunimellä lasten syntyessä, en olisi ikinä suostunut siihen, että lapsellani on eri sukunimi kuin minulla, en edes sillä varjolla, että "sitten kun mennään naimisiin, niin ollaan koko perhe saman nimisiä". Tässä tapauksessa sanoisin, että ap:n mies varmaankin ottaa ap:n sukunimen avioliiton myötä, ei tarvitse kokea enää ulkopuolisuutta, ja saapa tusinanimensä tilalle hienon ja harvinaisen nimen.
[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 10:36"]
[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 10:34"]
Eikö lapsille anneta yleensä isän sukunimi?
Ehkä häntä vaivaa se että hänen kavereiden lapsilla on hänen kavereidensa sukunimet mutta hän näyttää kavereiden silmissä nyt siltä että on sinun tossun alla kun sinä olet saanut päättää lapsille oman sukunimen....?
[/quote]
Lapsille annetaan se sukunimi mikä yhdessä päätetään. Jos mulla olisi noin tossu mies että pelkää kavereidensa arvostelua, niin saisi mun puolesta mennä. Mun miehen tekemisiä ei paljon hetkauta mitä muut siitä ajattelee.
[/quote]
No, miksi mies ei sitten voi ottaa sinun sukunimeäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään sentään on aika tavallistakin, että perheessä on kaksi tai jopa useampiakin sukunimiä, kun on minun, sinun ja meidän lapsia. Mutta kun minä olin lapsi 50-luvulla, se ei ollut niin tavallista. Meillä oli uusperhe siinä mielessä, että olen äitini au-lapsi ja saanut äitini sukunimen. Muulla perheellä oli tietysti isäpuolen sukunimi. Koin monet tilanteet hankaliksi, kun piti aina selitellä vieraille ihmisille, että minä nyt en olekaan sen niminen, vaan minulla on eri nimi kuin muilla. Kuivitelkaa nyt pientä ujoa tyttölasta taas kerran selittämässä syntyperäänsä ja nimeään. Joskus tuntui siltä, että haluaisin ripustaa lapun kaulaan, ettei aina tarvitsisi selitellä. Kukapa haluaisi mainostaa olevansa äpärä, niin kuin silloin sanottiin - ainakin selän takana.
Eli tuntuu aika herkkähipiäiseltä, että mies häpeilee eri sukunimeään. Oletteko naimisissa vai avoliitossa? Jos olette naimisissa, niin eikö nimiasia ole keskusteltu selväksi jo vuosia sitten. Ja monenkos lapsen vanhemmilla on nykyään eri sukunimet? Alkaa tuntua suorastaan tekopyhältä koko juttu.
AP vastaa:
Ensinnäkin: mieheni ei VAADI että vaihtaisin sukunimeni. Ollaanhan me tänne astikin menty ihan näillä nimillä.
Toisekseen: ei hän tunne oloaan epävarmasti vaan ulkopuoliseksi. Minustakin nämä kaksi on eri asiat! Ei tarvitse siis olla epävarma kokeakseen itseään ulkopuoliseksi.
Hän ei halua ottaa sukunimeäni, minkä kylläkin tavallaan myös ymmärrän. Koska enhän minäkään halua ottaa hänen nimeään.
Hän kokee, että olisimme yhdessä enemmän perhe, jos meillä olisi sama nimi. Hän olisi tyytyväinen siihen, että otan kaksiosaisen nimen. Mutta se ei poista tuota lasten sukunimiongelmaa. Lapset ovat taas sanoneet, että jos minä otan isänsä sukunimen, niin toki hekin haluavat sitten ottaa sen.
Sano sille että hankkii muuta ajateltavaa. Tuo on naurettavaa.
Harvinaisia nimiä on syytä suojella katoamiselta siinä missä esimerkiksi harvinaisia kasveja tai eläimiä.
Jos miehesi haluaa, että teillä kaikilla on sama nimi, hän ottaa sen myös itselleen.
(En kyllä ole hullumpaa kuullut kuin että joku tuntisi itsensä NIMEN takia ulkopuoliseksi, voi elämän kevät.)
Voi luoja... siis oikeasti tuntee olevansa ulkopuolinen vain yhden nimen vuoksi?
Anteeksi, mutta vaikka vaihtaisit nimeä, niin ihmettelen, jos tuo ongelma poistuu...
Ulkopuolisuus nimittäin, aika harvinaisen naurettavaa :D
No ottakaa molemmat itsellenne uusi ja yhteinen sukunimi, jonka sitten lapsetkin saa. Keksitte jonkun hyvän nimen, jota ei ole kellään muulla ja joka sopii sukunimeksi.
MIksi miehesi ei voi ottaa sinun sukunimeäsi? Todella yksinkertainen ratkaisu.