Miten olette kertoneet lapsille että joulupukkia ei ole?

Meillä kertominen on tapahtunut vähitellen. Esikoiselta ensin kysyttiin mitä tahtoo joululahjaksi. Sitten otettiin mukaan lahjaostoksille ja ostettiin joku lapsen toivoma lelu (ei kuitenkaan se ykköstoive) ja sanottu että saat sen sitten jouluna. Jouluna lapsi tietty mietti että hetkinen, äitihän osti tän ennen joulua. Seuraavana jouluna kerrottu että pukki tuo joka lapselle yhden lahjan ja loput lahjat on sukulaisilta. 

Viime vuonna (ekaluokalla) poika vielä osittain uskoi pukkiin, mutta kuitenkin tiesi että lahjat on sukulaisilta suurin osa. Saa nähdä miten tänä jouluna. =)

Minusta tuo pitäisi viimeistään kertoa ennen kouluun menoa (ellei se ole jo muuten käynyt selväksi) ja selittää, että se on ollut vain hauska leikki.

Muistan, että uskononopettaja aikoinaan perusteli, ettei juolupukkitarua pitäisi kertoa, koska sitten lapset menettävät luottamuksensa aikuisiin eivätkä usko jumalaan! Miten oikeassa hän olikaan - ei ehkä kuitenkaan tarkoittamallaan tavalla. Samanarvoisia - pääasiassa hyvää tarkoittavia - tarinoitahan nuo ovat. Jotkut uskovat vain hieman pitempään noihin jumaltaruihin.

Minä(kään)  en ymmärrä, miksi pitäisi lapselle varta vasten kertoa. Lapset alkavat yleensä itse epäillä asiaa 5-7 ikävuoden paikkeilla. Siinä vaiheessa, kun tietävät jo itse, ettei pukkia ole, ja jos ihmettelevät, miksi aikuiset valehtelivat, voi kertoa, että se on sellainen perinne.

Vai onko joku itse saanut traumoja siitä, että uskoi lapsena joulupukkiin? Kuitenkin taitaa olla jo useampia sukupolvia, jotka ovat joutuneet tälläisen valehtelun kohteeksi.

Kyllä se ikävä fakta on, että koulussa voi toiset pilkata jos joku uskoo joulupukkiin. 5 vuotias ei vielä koulussa ole, mutta noihin aikaisempiin kommentteihin viitaten. Kyllä se asia on kivempi omalta vanhemmalta kuulla kuin pilkkaavilta kavereilta että sun äitisi huijaa.

Me ollaa ihan alusta asti kerrottu, että joulupukki on kivaa jouluun kuuluvaa satua. Ei siihen kuulu mitään huijausta tai uskomuksia. Joulupukki tuo jouluna lahjoja, jotka vanhemmat, kummit, isovanhemmat jne. ovat halunneet lapsille antaa. Joulupukki kuuluu jouluun, mutta lapset tiedostaa sen olevan näytelmää.

Kyllä taas näkee, että sadut suomalaisten rehellisyydestä ovat todellakin satua. Miten aikuinen ihminen kehtaa valehdella viattomalle lapselle, että joku karvaturpa tuo joululahjat jostain Lapin perukoilta? Itselläni ei kerta kaikkiaan pokka pitäisi ja syyllisyys olisi kamalaa. En muutenkaan valehtele lapsille.

"Minusta tuo pitäisi viimeistään kertoa ennen kouluun menoa (ellei se ole jo muuten käynyt selväksi) ja selittää, että se on ollut vain hauska leikki."

Miksei näin voi toimia alusta lähtien?

[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 12:46"]

Minusta tuo pitäisi viimeistään kertoa ennen kouluun menoa (ellei se ole jo muuten käynyt selväksi) ja selittää, että se on ollut vain hauska leikki.

Muistan, että uskononopettaja aikoinaan perusteli, ettei juolupukkitarua pitäisi kertoa, koska sitten lapset menettävät luottamuksensa aikuisiin eivätkä usko jumalaan! Miten oikeassa hän olikaan - ei ehkä kuitenkaan tarkoittamallaan tavalla. Samanarvoisia - pääasiassa hyvää tarkoittavia - tarinoitahan nuo ovat. Jotkut uskovat vain hieman pitempään noihin jumaltaruihin.

[/quote]

vähän outo väite... Itse uskoin pienenä joulupukkiin ja vielä koulussakin. Vähitellen usko siihen hiipui juurikin noin, että ensin ajattelee on vain yksi pukki, joka käy joka kodissa ja sitten no on yksi pukki, mutta sillä on apureita, jotka käy kotona ja kaupoissa, sen jälkeen että on pukki ja apurit mut vanhemmat ostaa osan lahjoista jne. Vähitellen sitä tajus, ettei joulupukkia ole.  

Samaan aikaan olen kuitenkin aina uskonut Jumalaan, enkä edes pienessä mielessä niitä yhdistäny, että olis samanlaista uskomusta. Jumalaan uskominen tulee sydämestä ja se on aitoa, koska Jumala on olemassa.

Ei meillä kukaan koskaan koulussa kiusannu, jos joku vielä uskoi joulupukkiin.

[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 13:14"]

... Vähitellen sitä tajus, ettei joulupukkia ole.  

Samaan aikaan olen kuitenkin aina uskonut Jumalaan, enkä edes pienessä mielessä niitä yhdistäny, että olis samanlaista uskomusta. Jumalaan uskominen tulee sydämestä ja se on aitoa, koska Jumala on olemassa.

..

[/quote]

Heh ;-).

Etkö huomaa eroa väitteillä

1) Jumala on olemassa

2) Minä uskon, että on olemassa Jumala.

Tuota ensimmäistä ei kukaan pysty osoittamaan. Jälkimmäinen on (valitettavasti??) monenkin kohdalla totta.

Lisäksi on koko joukko ihmisiä, jotka uskottelevat uskovansa, koska joko saavat tai luulevat saavansa siitä erilaisia etuja jo täällä maan päällä.

Tuon ikäiselle ei vielä tarvitse kertoa.

Mun lapsi ei kertonut vaikka tiesi jo että pukkia ei ole. Näytteli vaan. Kerran sitten otin asian puheeksi kun poika oli jo aika vanha ja pelkäsin että jos häntä kiusataan. Poika totes vaan että kai mä nyt sen tiedän ettei joulupukkia ole olemassa oikeasti. Olin ihan hämilläni ja kysyin että miksi et kertonut. Poika sanoi että en viitsinyt paljastaa kun ajattelin että sinä vielä uskot!

2

Kyllä ekaluokkalaiset vielä pukkiin uskovat.

[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 23:20"]

Kyllä ekaluokkalaiset vielä pukkiin uskovat.

[/quote]

Minusta olisi kyllä viisasta kertoa, ennen kun lapsi menee kouluun. 5-vuotiaalle ei vielä tarvitse.

Älä kerro. Sain tietää äidiltäni kesällä.ennen koulunbalkua ja olin kiukkuinen ja pettynyt. En olisi halunnut vielä tietää.
Anna lapsesi keksiä itse. Omani on 13-vuotias ja en ole kertonut vieläkään. Jotenkin kummasti se on saanut itse vihiä asioiden oikeasta laidasta...

jos kaikki vaa sanoo et "kaverit kertoo" nii kohta ei oo enää niitä kavereita jotka ei usko. ja siis jouluunhan just kuuluu vähä jäynäyttää joulupukilla. lapsi vaan nauttii siitä.