TUTKIJAT: milloin tutkimus on "innovatiivista"?
On omiakin tieteellisiä julkaisuja, mutta tämä innovatiivisuuden käsite vaikuttaa yhä epämääräiseltä. Sitä se on kyllä usean proffankin mielestä. Innovatiivinen tutkimus tuo siis esiin jotain uutta. No minkälainen tutkimus tuo uutta? Eikö aika monessakin tutkimuksessa, jopa useissa graduissakin, tule edes jotain uusia tuloksia?
Tai tekeekö tutkimuksen innovatiiviseksi se, että tutkii jotain uutta kohdetta, vaikka iäkkäiden romaninaisten äänestyskäyttäytymistä Suomessa (vanhoilla metodeilla, esim. kyselyllä ja haastattelulla), eikä kukaan meillä ole sitä vielä käsitellyt?
Kommentit (4)
Toden totta innovatiivisuuden määrittely on hankalaa.
Kaiken tutkimuksenhan pitäisi lähtökohtaisesti tuoda jotain uutta tietoa kohteestaan. Se ei vielä ole itsessään innovatiivista, että tuottaa uutta tietoa, koska sehän kuuluu tieteellisen tiedon määritelmään inherentisti.
Jotenkin silleen sitä yrittäisin avata, että joko on esitetty vanhaan ongelmaan uusi tutkimuskysymys tai on keksitty uusi teoreettinen tapa (yhdistelmä eri tapoja) lähestyä vanhaa ongelmaa.
Ja toki innovatiivisuutta on, jos havaitaan kokonaan uusi ongelma, mutta harvemmin tulee vastaan ihan uusia ongelmia.
Mä näen, että ero tavallisen (uutta tietoa tuottavan) ja innovatiivisen välillä on siinä, että vaikka molemmat sinänsä tuottavat uutta tietoa, se innovatiivinen tuottaa jotain sellaista erityistä (metodisesti, kysymyksen asettelultaan tms.) joka saa muutkin samalla ja lähitieteenaloilla tuottamaan jotain kokonaan toisenlaista kuin ennen. Ts. Penisilliinin käyttö bakteeritulehduksien hoitoon oli innovaatio. Neljässadas antibioottivariaatio ei enää ole, vaikka kyse olisikin uudesta antibiootista, jota vastaan superbakteereilla ei vielä ole vastustuskykyä. antibiooteille vastustuskykyin superripulin parantaminen ulostesiirrännäisillä saattaa osoittautua innovaatioksi.
Ongelma on tietysti siinä, että rahoitudjargonissa hoetaan sitä innovatiivisuutta joka välissä, mutta ei tutkimukseta etukäteen voi tietää, mikä vielä osoittautuu innovaatioksi ja mikä ei. Ehkä just sen tietää, että yhden uuden antibiootin kehittely epätodennäköisesti on innovaatio. Sen takia ollaan jatkuvasti siinä tilanteessa, että joudutaan valitsemaan otetaanko isoja riskejä siitä, että tutkimus ei jodakaan yhtään mihinkään - jos sitä innovaatiota ei syny, vai jatketaanko rahan laittoa samoihin vanhoihin juttuihin, joista ei synny innovaatiota, mutta syntyy kuitenkin melko varmasti jotain pientä, kuten neljässadasensimmäinen antibioottivariaatio.
Kiitokset.
Varsinkin näin humanistina olen (yhä) aika pihalla tämän käsitteen kanssa. En edes keksi, miten omalla alalla voisi tehdä selvästi innovatiivista tutkimusta. Uusi metodi voisi herättää kiinnostusta, mutta sellaisia harvemmin luodaan. Täytyypä joskus kysyä myös omalta proffalta. Entä jos hänkään ei sen tarkemmin tiedä, hihii.
up