Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ystävän tapa kasvattaa lasta..
07.10.2013 |
..ja muutenkin elämäntavat mietityttää.
Mulla on siis kaveri jonka kanssa tuntuu että ollaan kasvettu radikaalisti erisuuntiin tässä vuoden aikana. Tai, sanotaanko että mä olen muuttunut ja havahtunut huomaamaan samalla että tämä ystäväni ei ole ehkä ihminen jonka kanssa haluaisin viettää enää aikaa.
Musta tämä on kummallinen tapa elää lapsiperheen arkea, sanokaa mitä te ajattelette:
Ystäväni on erittäin epäsiisti. hänen kotonaan on niin likaista, että en haluaisi ottaa kenkiä pois jalasta kun sinne menee. Puhtaita lakanoita on turha edes toivoa, saati että suihkuunmennessä olisi puhdas pyyhe tarjota. Lattioilla lojuu kasoittain likapyykkiä/puhdasta pyykkiä. Ruokaa ystävällä ei juurikaan ole tarjota, hän syö valmisruokaa, ja aamuisin koska hän ei syö aamupalaa, ei sitä myöskään vieraille tarjota. Shampoota, pesuainetta, hoitoainetta tms hänellä ei ole koskaan. Näistä huolimatta ystäväni pyytää toistuvasti minua kyläilemään luokseen. Meille kun hän tulee, hän olettaa että palvelu pelaa, eli talon puolesta pitää olla kaikki mahdollinen.
1,5 vuotiaan lapsensa ystäväni elättää lähinnä suklaalla ja valmisruoilla. Mulle hän selittelee että "on hampaita tulossa" "on nukuttu huonosti" tms joten hyvä että lapsi syö edes suklaata.. Kaikki kerrat jotka olen lastaan tavannut, on lapsella ollut "kuumetta tulossa" tai hampaita tai jotain, jolla selitellään ettei lapsi syö lainkaan normaalia ruokaa vaan ainoastaan sokeria. Lapsi on erittäin kärttyinen, kitisee jatkuvasti, eikä tottele lainkaan. Hirveää sanoa pienestä lapsesta, mutta en jaksa tuota lasta lainkaan. Lapsi ei koskaan ole tyytyväinen, vaan vaatii äitinsä pohjatonta huomiota koko valveillaoloaikansa. Lapsi on nyt ollut 6 kk sisään 3 eri päiväkodissa, sillä ystäväni on löytänyt aina jotain vikaa hoitopaikoista. Ja vaatinut kaupunkia järjestämään aina uuden hoitopaikan. Nyt tässä kolmannessakin on jotain vikaa, ja nainen on aloittanut kampanjan taas uudesta hoitopaikasta.
Ystävälläni on myös jatkuvasti eri sairauksia. Milloin on kilpirauhasen vajaatoimintaa joka ei toistuvista kokeista huolimatta näy missään.. Tämän lisäksi naisella on ainakin 4 eri sairautta, joiden vuoksi ramppaa lääkärissä jatkvuasti. Mitään hänellä ei ole diagnosoitu.
Ystäväni olettaa että kaikki ihmiset hänen ympärillään ovat olemassa vain häntä varten. Häntä pitäisi kuskata sormia napsauttamalla, ja jos näin ei tapahdu, hän loukkaantuu ja avautuu facebookissa kuinka rankkaa elämä on kun KUKAA EI AUTA.
..Ääh, kun itsekin tätä tekstiäni luen, tajuan että eihän mulla ole mitään yhteistä tämän ihmisen kanssa.
Kommentit (28)
Pari sanaa:
Ystävääsi et voi muuttaa, hänkin elää omaa elämäänsä. Tunnut tietävän kaikenlaisia asioita mm. että isovanhemmat siirtelee tai piilottelee tavaroita pois lapsen näkyviltä ja jos se on heille ok niin miksi sekaannut? Tässä maassa jokkut ei paljasta lapsensa sukupuoltakaan.. ;)
Omat vanhempani piilottelee lapsieni käsistä tavaraa ettei ne mene rikki.
Mutta minua kiinnostaa tietää miksi 1,5- vuotiasta haukutaan tuhmaksi vaikka hän on selvästi ikänsä mukainen asioista kiinnostunut. Ihan vaan sellainenkin leikki on tuossa iässä lapsilla että tiputtaa jotain, äiti nostaa ja lapsi tiputtaa, äiti nostaa. Julmaa jos joku pitää täysin normaalia kokeilunhalua ja kiinnostusta pahana!
Et kerro mitkä on syyt miksi lapsi vaihtaa tarhaa: ehkä niissä on jotain loogista kuten vaikeakulkuinen paikka?
Sanot että nämä asiat on alkaneet häiritä viimeisen vuoden aikana. Ja myöhemmin kerrot että olet ollut nyt eronneena vuoden. Voisiko siinä olla myös syy-yhteys? Haukut myös naisen tapaa toimia parisuhteessaan, eli onko enää aihetta josta sinulla ei olisi mielipidettä? Miksi et anna parin itse päättää miten elävät? Koska mies on tossukka? No sitten on niin.
Tarjottavasta varmaan on ollut vitsailua. Tai teette sitä molemmat luultavasti? Piikittelette varmaan toisillenne asioista, se on ehkä ollut joskus hauskaa mutta muuttuu vakavaksi kun alatte pitämään toisianne jonkunlaisina: sinä teet tarjottavaa, hän ei joten molemmat ajattelee toisen tavasta jotain. Pitäisikö tuo kierre loppua? Vai riittääkö vaan kun saat paremmuudentunnetta jostain keksimästäsi asiasta kun on kurjaa kun parisuhde loppui.
Te olette kavereita, miksi ette käyttäydy niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kanssa vastaavanlainen tuttavanainen. Hän aina ollut aivan sairaalloisen itsekeskeinen. Homma toimi ihan ok, kun hänet tapasi sattumalta kahvilassa tai juhlissa - hän on mainiota seuraa.
Mutta mistään asiasta hänen kanssaan ei voi sopia ja hänessä voi luottaa pelkästään siihen, että hän ajattelee ensiksi itseään ja toiseksi itseään ja kolmanneksi itseään ja ajattelee että kaikki muutkin maapallon ihmiset hänen poikaansa myöten ajattelevat hänen etuaan. Hän ei ole kuitenkaan mikään narsisti, vaan samanlainen egoisti kuin ap:n tuttava.
Hän tulee kylään ja olettaa täysihoitoa ja lastenhoitoa hotellityylisesti. Ei halua viettää aikaa isäntäperheen kanssa, koska on niin paljon muita tuttuja nähtävä - isäntäperhe saa sen sijaan pitää yllä fasiliteetteja ja maksaa omistaan prinsessan elämän.
Kun hänen luokseen menee kylään, hänen voimansa ja jaksamisensa määrittävät kaikkien elämää ja kulut menevät vieraiden piikkiin. Paljon mieluummin menen hotelliin ja lopetan tällaisen pelleilemisen.
Lopputuloksena on se, että en halua enää olla tämän ihmisen kanssa tekemisissä. Epäoikeudenmukaisuus ja itsekeskeisyys ja muiden ihmisten hyväksikäyttö taksipalveluihin ja laskujen maksamiseen vain ovat liikaa minulle. Itse en ole edes ollut hyväksikäytettynä mitenkään erityisemmin, mutta yhteiset ystävämme ovat joutuneet kohtuuttomiin tilanteisiin. En anna sellaista anteeksi, kun mikään ei viittaa siihen että tämä tuttava muuttuisi miksikään.
En ymmärrä sua. Anna hänen olla ja kasvattaa lapsensa. Ainakin antaa aikaa lapsellensa. Mä väsyn ihmisiin jotka arvostelee aina muiden elämää. Saahan se lapsi kuitenkin ruokaa.
Meillä on siistiä ja lakanat ja pyyhkeet puhtaita ja ruokaakin tehdään monta kertaa päivässä mutta lapsi saa kyllä räveltää pesukoneen nappeja. Tosin en suuttuisi jos joku ystäväni epähuomiossa häntä siitä kieltäisi.
Vähän ihmettelen, ettei kukaan ainakaan pikaisen lukaisun perusteella ole suositellut sitä ilmeisintä eli ilmoitusta lastensuojeluun. Minusta se ei olisi ollenkaan liioiteltua. Lapsihan on heitteillä: vailla kunnon ravintoa ja hoivaa. Lisäksi hänen perusturvallisuuden tunnettaan rapautetaan voimakkaasti siirtelemällä äidin päähänpistojen mukaan hoitopaikasta toiseen. Ajatelkaa nyt - 1,5-vuotiaalla jo KOLME eri päivähoitopaikkaa puolen vuoden sisällä!!!
Jotenkin kuulostaa provolta, että täällä vain vatvotaan ap:n suhdetta ystäväänsä ja tämän mahdollisia mielenterveysongelmia.
Totta munassa hänellä on mitä selvimmin kupolissa lepakoita, mutta mitä sen tietäminen lasta auttaa!!! Äiti tarvitsee selkeästi apua lastensuojelusta, ja sitä saa vain niin, että joku tekee heistä ilmoituksen, koska äiti itse selvästikään ei sellaista aio itsestään tehdä, koska "heillä kaikki on niiiiiin hyvin".
Huostaanotosta ei siten ole kyse, vaan perhetuesta ja esim. arjen käytäntöjen opettelusta lastensuojelun ohjauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lastensuojeluilmoitusta minäkin suosittelen, kuten aika moni täällä on jo ehdottanutkin. Samoin välien katkaiseminen vaikeaan ystävään voisi tehdä sinulle henkisesti hyvää. Ystävälläsi on ilmeisesti jonkinlaisia mt-ongelmia. Sinun ei kuitenkaan tarvitse ruveta hoitamaan ihmistä, joka ei arvosta apuasi ja jolta puuttuu sairaudentunne kokonaan. Toki hän voi kieltäytyä ammattiavusta, mutta lapsen heitteillejättö on niin paha asia, että siihen pitäisi puuttua välittömästi.
Alue: Aihe vapaa
Miksi jaksat olla tuollaisen henkilön ystävä? Jätät vain pitämättä yhteyttä, vastaamatta yhteydenottoihin jne. jos et saa suoraan sanottua asioita. Vai oletko jotenkin itse riippuvainen hänestä? Tekisin niin kuin vastaaja nro 19.