Miksi en "jaksa" tavata ketään?
Eräskin ystävä, harva niistä, kysyi lähtisinkö leivoskahville tms tänään mutta en jaksanut. Ajatus ihan kiva ja luoja tietää tekisi terää mutta en vaan saa itsestäni moista aikaiseksi.
Työtötyysvko 5 menossa ja eilen tein enätyksen ulkoilun suhteen kun tein 8km lenkin ulkona, mutta muuten olen viikottaista kauppareissua lukuunottamatta oikeastaan vain kotona.
Ei vaan huvita:( enkä ole tuolle kamulle edes vastannut mitään kysymysviestiinsä, en jaksa keksiä syytä miksen innostunut mutta en haluaisi olla rehellinenkään-en vaan saa itsestäni moista irti:(
Kommentit (25)
En käy minäkään koskaan missään. No, töissä on pakko, mutta muuten olen kotona. Lähinnä nukun.
harmi.itse en jaksa kysyä ketään minnekään, koska kaikki muut ovat kiireisiä ja saan aina ei-vastauksia.
mutta lähtisin mielelläni kahvilaan, jos pyydettäisin, kahvin ja juttuseuran takia. ja vielä kivempaa jos joku kutsuisi kotiinsa itse leipoman pullaa syömään.
Musta olis mukavaa vaikka leipoa yhdessä. Ei vaan istua kahvipöydässä, vaan oikein jakaa arkea ja juhlaa. Semmoinen sopisi aika usein.
Ja juu, mulla on perhe, työ, ystäviä, harrastuksia yms. Että kuitenkin.
Miks pitäs haluta mennä jonnekin kahville kun tietää et se maksaa älyttömästi, on 95% varmudella huonoa, ja kunnollista hyvältä maistuvaa kahvileipää ei saa mistään. Ja kaveritkin soittaa vaan siks et haluu puhuu ittestään, tai kertoo jotain kamalia juoruja, ja surkutella jos toinen on jääny hetkeks työttömäks.
Mulla sama. Varmastikin osasyynä on se, että kavereiden elämä tuntuu mielenkiintoiselta/tapahtumarikkaalta.
Oma elämä junnaa paikallaan ts. ei mitään kerrottavaa. Töitä, kotia, lasten kanssa oloa. Huono parisuhde. En jaksa kuunnella hehkutusta toisen mukavasta elämästä, osallistuvista puolisoista ym.
Varmaankin nin, tipuin kyllä sen verran korkealta ja kovaa kun tämän ensimmäisen vakituisen tyni menetin. Ihan sietämätöntä sekin, että kaikki pysyvämmän työn ns edutkin meni, kunnon kesäloma ensikesänä, sairaslomajutut jos sairastuisi, työkaveri jäi jne.jne
Yritän lohduttautua sillä että paikka oli psyykkisestikin sairastuttava hlöstö-ja johtamisongelmien vuoksi joten hyvä että loppui, olinhan irtisanoutumistakin jo leikitellyt mielessäni mutta karenssin sen seurauksena esti sen.
Mutta oloni on vain hirvittävän synkkä ja synkeä, vihaan tätä tunnetta, että "pitäisi" ja voisi sitä ja tätä mutta en vain yksinkertaisesti saa asioita aikaiseksi, tai saan cälillä mutta vähenevissä määrin. Ja en tod jaksa mitään sosiaalista soopaa.
Sen lisäksi tuntuu, ettei minulla ole mitään päällepantavaa, rättejä lumppuja vain ja tukka roikkuu ohuena ja kasvot on kun raato ja olmi+mustat silmänaluset, parempikin siis pysytellä sisätiloissa ettei ihmiset säiky.
ap
[quote author="Vierailija" time="06.10.2013 klo 10:15"]
Työttömyys masentaa?
[/quote]
Ei ole kiva olla vastaamatta kaverille. Hyvää hän varmasti tarkoitti. Pahempi juttu on jäädä yksin, kun kukaan ei enää kysy mihinkään.
Hei, mene sinne ja kerro ystävälle, kuinka halusit tulla vaikka tuntemuksesi ovat nuo. Voit saada siitä kovasti voimaa, kun ystäväsi hyväksyy ja ymmärtää! Sinulle jää hyvä mieli, että lähdit. Joka paikassa ei aina tarvitse olla parhaimmillaan.
<3
Työpaikan menetys voi olla todella rankka juttu, btdt. Itselläni tuo kriisivaihe kesti puolisen vuotta, jonka aikana en jaksanut varsinkaan vanhoja työkavereita potkujen jälkeen nähdä. Liippasi liian läheltä ja oli liian kipeä asia. Tarpeeksi kun sain asiaa märehdittyä ja löydettyäni uuden työn, pystyin asiasta jo paremmin juttelemaan.
Voimien mukaan siis. Tsemppiä.
Tiedän tunteen, hän ja eräs toinen, ei vastannut minulle mitään alkuvkon viestiini.
ap
[quote author="Vierailija" time="06.10.2013 klo 10:30"]
Ei ole kiva olla vastaamatta kaverille. Hyvää hän varmasti tarkoitti. Pahempi juttu on jäädä yksin, kun kukaan ei enää kysy mihinkään.
[/quote]
No en minäkään jaksaisi jos olisin juuri joutunut työttömäksi. Toivottavasti kuitenkin pistät kaiken jaksamisesi ja energiasi uuden työpaikan löytämiseen. Voit kavereillesikin mielestäni sanoa, että nyt hankit uuden työpaikan, ja sitten kun olet sen hankkinut, tarjoat kahvit ja pullat.
Mikset ota työttömyyttä loman kannalta? Toivottavasti löydät uuden kivemman työn. Jatkuva työsuhde on yliarvostettua. Määräaikaisessa on aina toivoa uudesta alusta. Jatkuvasta et pääse eroon yhtä helposti. Siinähän kärsit etkä muuta voi. Ajattele asian positiivisia puolia. Uusi alku, uudet mahdollisuudet.
[quote author="Vierailija" time="06.10.2013 klo 09:42"]
Miks pitäs haluta mennä jonnekin kahville kun tietää et se maksaa älyttömästi, on 95% varmudella huonoa, ja kunnollista hyvältä maistuvaa kahvileipää ei saa mistään.
[/quote]
No, Helsingissä on ainakin monta paikkaa, josta saa erinomaista kahvia. Itse maksan helposti viisi euroa parista kupillisesta todella hyvää kahvia, koska sellaisesta saatava nautinto vastaa hyvää viiniä. Minulla on siihen varaa, koska en ole köyhä, ja kaupungissa ei tarvitse autoa. Kahviloissa saa nauttia kaupungin vilinästä, tavata ystäviä, tarkkailla ihmisiä, kirjoittaa ja rentoutua. Ihan mitä kukakin arvostaa.
"Tarkkailla ihmisiä." Mua ärsyttää just tuollainen kyttääminen ja tuijottaminen.
Kerro Helsingin top 5 tai 10 kahvilaa, olisin tiedosta hyvin kiitollinen. ravintolavinkkejäkin olis tosi kiva saada.
En käy minäkään koskaan missään. No, töissä on pakko, mutta muuten olen kotona. Lähinnä nukun.
Hitsi, joku muukin on siis samanlainen kuin minä. Sairasta kai tämäkin on, mutta kun ei jaksa/kiinnosta/viitsi/huvita vaivautua, kuin ihan pakollisiin menoihin.
nyt kun olet työtön, voisit huomenna siivota vaatekaappisi. Tai aamulla mene kirjastoon, lue kaikki uusimmat naistenlehdet ja etsi asukokonaisuuksia, joista tykkäät. Sitten menet kotiin ja yrität etsiä vastaavia. Yhtäkkiä sinulla on 5 kokonaisuutta, eli ei mitään päälle pantavaa on sitten loppuun käsitelty.
Jos et mene ihmisten kanssa esim kahville, kun sinua pyydetään, voit olla varma ettei kohta sinua enää pyydetä mihinkään.
Työttömyys ei ole tänä päivänä mikään uutinen, jatkuvasti ihmisiä irtisanotaan.
Siis työttömyysviikko.
ap