Vanhainkodeissa töissäolevat, kysymyksiä

Millainen on mielestänne vanhustenhoidon tulevaisuus Suomessa? Baltian maissa on ns. seniorikerhoja/yhdyskuntia, joissa parempikuntoiset vanhukset auttavat huonompikuntoisia, tulisiko Suomessa kanssa olla sellaisia?

Kunnalliseen vanhainkotiin pääsee nykyään vasta, kun ei kotona enää pärjää edes kotiavun turvin. Useimmat on todella huonossa kunnossa. Usein siinä vaiheessa ei enää jalat kanna, usein aivohalvauksen tai nivelkulumien ja kipujen takia. Jos jalat toimii niin pää ei eli on dementiaa. Vanhukset ei voi hygieniamääräysten takia laittaa ruokaa. Tuolijumppaa voi olla mutta se voi olla monelle liian haastavaa.

Jaa, katsomassakaan ei enää saisi käydä kuin joskus? Mun isoäiti oli viimeisen elinvuotensa vanhainkodissa, kun isoisä ei enää pystynyt hoitamaan kotona. Isoisä kävi jokainen päivä kaksi kertaa syöttämässä ja seurustelemassa. Ihan jokainen päivä. Ei edes vetaraanikuntoutukseen voinut lähteä sen vuoden aikana, kun "pitää käydä mammaa syöttämässä". Vanhoilla nieleminen on usein hidasta ja isoisällä oli aikaa syöttää kaikessa rauhassa niin kauan kuin toisella kesti se syöminen. Isoäidille se oli hirveän tärkeää. Viimeisenä vuotenaan mikään muu ei enää elämässä merkannut kuin puolison käynnit. Vaikka oli aivan vuodepotilas ja nukkui paljon, niin aina hymyili ja vilkuili ovelle, että koskakohan se puoliso taas tulee. Ja sitten jonkun mielestä ei olisi saanut muka käydä niin usein? Olisiko ollut parempi, että melkein 60 vuoden avioliiton jälkeen olisi antanut toisen lojua siellä yksin ja chillailla kotona kilometrin päässä. Isoisä oli hyväkuntoinen ja ajeli vielä autoakin tuolloin.

Kiva että on tuota tuolijumppaa. Ajattelin niitä dementikoita, jotka ovat liikuntakykyisiä. Ettei aika tule pitkäksi.

Mielestäni on hienoa, että tuo isoisä jaksoi käydä puolisoaan katsomassa ja auttamassa vanhainkodissa ;). Onko isoisäsi vielä elossa? Tai mennyt uusiin naimisiin?

Meillä myös hoidetaan ikääntyneitä kuntouttavalla työotteella ja koetetaan mahdollisimman pitkään välttää ns. vuodepotilaaksi joutumista. Kiirusta on ja raskasta myös fyysisesti. Päivittäin on jotain viriketoimintaa, kuten tuolijumppaa, askartelua, lauluhetkiä, leipomista, erilaisia visailuita jne. Myös lääkkeetöntä hoitoa toteutetaan esim. koetetaan omalla olemuksella toimia siten, ettei automaattisesti haasteellisesti käyttäytyvälle muistisairaalle anneta rauhoittavia. Omaiset saavat vierailla omaistensa luona 24/7 ja pidämme paljon yhteteyttä omaisten kanssa, päivittäin jotain asukastamme käy omainen tervehtimässä. Teemme myös paljon yhteistyötä vapaaehtoisten kanssa, jotaka käyvät pari kertaa viikossa ja myös lapsiryhmät eri päiväkodeista vierailevat säännöllisesti.

Nautin työstäni ja siitä, että saan suoda omalta osaltani vanhuksillemme mukavan ja hoidollisestikkin hyvän loppuelämän, sillä sen he jokainen ansaitsevat.

Omainen kertoo: vanhainkotiin pääsee vasta, kun ei juurikaan pysty liikkumaan, joten asukkaista vain ehkä korkeintaan 1/5 pystyy osallistumaan ohjelmaan. Aivojen surkastuminen voi tuhota myös yhteydet jalkoihin, joten ei se polvi nouse, vaikka kuinka järjestettäisiin tuolijumppaa.

Ruokaa ei valmisteta edes samassa talossa, joten vanhukset eivät todellakaan osallistu sen tekemiseen.

Aika ei tule pitkäksi, kun nukkuu suurimman osan ajasta ja sen toisen osan ajasta lähimuisti on hyvin lyhyt. Kaikki asiat tulevat uusina. Omaiseni kysyy esimerkiksi minulta usein, missä asemassa olenkaan tässä hotellissa. Hän on sitä mieltä, että elämä on oikein mukavaa, kun ei tarvitse tehdä mitään ja kaikki tuodaan eteen.

[quote author="Vierailija" time="06.10.2013 klo 14:41"]

Omainen kertoo: vanhainkotiin pääsee vasta, kun ei juurikaan pysty liikkumaan, joten asukkaista vain ehkä korkeintaan 1/5 pystyy osallistumaan ohjelmaan. Aivojen surkastuminen voi tuhota myös yhteydet jalkoihin, joten ei se polvi nouse, vaikka kuinka järjestettäisiin tuolijumppaa.

Ruokaa ei valmisteta edes samassa talossa, joten vanhukset eivät todellakaan osallistu sen tekemiseen.

Aika ei tule pitkäksi, kun nukkuu suurimman osan ajasta ja sen toisen osan ajasta lähimuisti on hyvin lyhyt. Kaikki asiat tulevat uusina. Omaiseni kysyy esimerkiksi minulta usein, missä asemassa olenkaan tässä hotellissa. Hän on sitä mieltä, että elämä on oikein mukavaa, kun ei tarvitse tehdä mitään ja kaikki tuodaan eteen.

[/quote]

ja hoitaja kertoo:

Tärkeintä ei ole tuolijumpassa se, kuinka jalka nousee, vaan se, että osallistuu vaikkapa vain sitä yhtä sormea heiluttamalla. On myös sosiaalinen tapahtuma.

Ruokaa ei valmisteta hoivakodissamme ei, mutta leivomme ja iltapalan valmistamme kokonaan itse.

Osa asukkaista nukkuu vuorokaudessa enemmän kuin toinen, mutta se on sitä yksilöllisyyttä joka tulee myös huomioida. Muistisairauksiin ja niiden eri muotoihin varsinkin oman läheisen kohdalta on hyvä perehtyä. Näin ymmärtää, sitä läheistään ja m.sairauden vaikutusta häneen.