En halua tätä!
Olen 26-vuotias nainen. Olen naimisissa miehen kanssa jota en oikeasti halua. Meillä menee ihan hyvin parisuhteessa, mutta minun ja miehen eroavaisuudet alkavat korostua ehkä liiaksi. Minä olen siisti ja huoliteltu, mies saattaa olla kuukaudenkin leikkaamatta partaa/hiuksia. Ei osaa käyttää dödöä eikä hajuvesiä. Vaatteet rikkinäisiä, kuluneita, epäsiistejä.
Mies on kouluttamaton, huonolla alueella kasvanut häirikkö. Kun humaltuu pikkuisenkaan alkaa heti käyttäytyä kuin maailmanomistaja, kuseksii nurkkiin, sylkee ym. Minä opiskelen yhteiskuntatieteitä, käyn harrastan. Ja kyllä alkoholikin välillä maistuu, silloin olen lähinnä tyttökavereiden kanssa ja vietetään keskenään iltaa.
Totta tosiaan, mieheni on vain niiin eri maailmasta kuin minä. Hän arvostaa täysin eri asioita kuin minä. Hänellä on lapsikin, joka minun käsitykseni mukaan elää kuin pellossa, saa aina tahtonsa läpi, on röyhkeä ja huonokäytöksinen. Älkää käsittäkö väärin, olemme kuin parhaat ystävät lapsen kanssa ja hän on ihan hulluna minuun (vice versa), mutten ikinä voisi toimia oman lapseni kanssa niin kuin toimin hänen kanssaan. Tätä en edes kehtaa miehelle sanoa!
Yhteisiä lapsia meillä ei ole eikä vielä ole suunnitteillakaan.
Eroa pohdin päivittäin. Löytyisikö teiltä vertaistukea, mielipiteitä.. Vinkkejä. Mitä vain!
Kommentit (12)
Elämä on valintoja, valintoja.
Ehkä aina ei kannattaisi ottaa sitä vahvaleukaisinta.
No miksi olet mennyt sen kanssa naimisiin? Se junttiusko ja häirikköyskö viehätti ns. hyvän perheen tyttöä? Niin makaa kuin petaa, sanoo sananlasku.
Tärkeintä olisi miettiä onko tämä sinun oma henkilökohtainen kriisisi vai johtuuko tämä oikeasti parisuhteesta? Miksi olet mennyt hänen kanssaan naimisiin, mikä hänessä veti sinua puoleensa?
Vittu ootte tyhmiä. Ensin otetaan se vajukein ja rääväsuisin muniensa kaivaja sitten itketään kun se onkin semmonen ihan oikeeasti. Byhyy
Miksi olette alun alkaenkaan menneet yhteen?
Kun olet kerran rakastasi parempi niin miksi olette yhdessä? Koska opiskelet? Eikun sullahan on ryyppykavereina työkavereita!
Sinä et osaa ottaa vastuuta elämässäsi, olet jumissa örveltäjään. Tuo jos joku on säälittävää, eikun sinähän olitkin jotenkin tosi hyvä.. ;)
Tähän on helppo vastata: Eroa. Jos et kerran halua tuota, valitse toisin. Lähde, mene, elä ilman häntä. Miksi et tekisi niin?
Älä ala ajopuuksi, vaan tee päätöksiä ja kanna vastuuta elämästäsi.
Onko ero tosiaan ainut vaihtoehto? Etkö voi puhua miehesi kanssa? Mä en ymmärrä miksi mennä naimisiin ja sitten sen jälkeen tutustutaan toisiin. Naimisiin meno tarkoittaa sitä että luvataan rakastaa toista kunnes kuolema teidät erottaa. Nykyään on niin helppoa. "Jee mennään naimisiin ja tehään lapsia" ja vuoden päästä mies/vaimo onkin ihan ääshouli ja erotaan ja sit tapellaan lapsista. Miksi ihmiset luovuttaa niin helposti?
[quote author="Vierailija" time="05.10.2013 klo 12:03"]
Kun olet kerran rakastasi parempi niin miksi olette yhdessä? Koska opiskelet? Eikun sullahan on ryyppykavereina työkavereita!
Sinä et osaa ottaa vastuuta elämässäsi, olet jumissa örveltäjään. Tuo jos joku on säälittävää, eikun sinähän olitkin jotenkin tosi hyvä.. ;)
[/quote]
*tyttökavereita
Kuinka kauan olette olleet naimissa? Kuinka kauan seurustelitte ennen kuin menitte naimisiin?