Lue keskustelun säännöt.
Itseluottamus kuntoon vihdoin aikuisena, toimivia vinkkejä kaipaan!
02.09.2020 |
Olen ihan kurkkuani myöten täynnä iltapäivälehtien ja naistenlehtien ohjeita siitä, miten kutakuinkin jääkaapin oveen liimatuilla "olet ihana ja rakastettava" -lapuilla saisi itsensä tuntemaan arvokkaaksi. Olen pienestä lapsesta saakka hävennyt itseäni ja kokenut olevani lähtökohtaisesti muita huonompi. Näin siitä huolimatta, että koulumenestykseni on ollut erinomaista ja periaatteessa elämäni on nyt nelikymppisenä ulkokohtaisesti tarkastellen kunnossa.
Teen vaativaa asiantuntijatyötä, jossa joudun olemaan jatkuvasti esillä. Tiedän olevani hyvä työssäni mutta joka ikinen kerta uuden asiakkaan kohdatessani jännitän sairaalloisesti ja pelkään, että asiakas näkee epävarmuuteni. Tämä ongelma on jatkunut päivästä sekä vuodesta toiseen ja jatkuva pelko tekee työnteosta todella, todella raskasta.
Eli jos olet saanut konkreettista apua jostakin keinosta, kerrothan vinkkisi!
Olen yrittänyt hakea apua tähän mm. kahdesta pitkästä psykoterapiasta mutta koen auttaneeni ainoastaan terapeuttien kalentereiden sekä tilipussien täyttämisessä.
Kommentit (13)
https://www.bpw-finland.fi/mark-manson-kuinka-olla-piittaamatta-paskaak…
Lueppas tämä kirja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelman tunnistaminen on ensimmäinen askel :)
Itsekin olen ylikriittinen itseäni kohtaan, ja paras neuvo mitä olen terapeutiltani saanut on opetella hiljalleen askel askeleelta itsehyväksymistä. Tämä tarkoittaa sekä ystävällistä "sisäistä" puhetta itselleen, että sellaisen "itsevihapuheen" tunnistamista. Laitan alle pari kuvitteellista esimerkkiä jotka yli-itsekriittinen ihminen saattaa tunnistaa. Pikkuhiljaa harjoitellessa näitä, alkaa huomata itsesolvauksen jo aiemmin, niin että sen oppii keskeyttämään heti. Myöhemmin sen tilalle voi tulle se lempeämpi "reilu" sisäinen ääni.
Esimerkki:
1. Kaadan maitolasin töissä.
(normaali ajatus/sisäinen puhe): "tollo, taas mokasit. kukaan muu ei sotke noin pahasti kuin sä, miksi et koskaan opi?!".
-> ruman puheen tunnistaminen ja korjausliike
(jälkikäteen tilanteen sovittelu): "höpsistä, älä harmistu. kaikille sattuu mokia, eikä tämä nyt maailmaa kaada. putsaat pöydän rätillä ja tilanne on selvitetty ja pöytäkin on puhtaampi!"
2. Parisuhde loppuu.
(normaali ajatus): "katso nyt, ei sinusta ole parisuhteeseen. taas laitettiin suhde poikki, joten eikö tämä jo osoita kuinka epäkelpo, tyhmä, ruma ja hyödytön olet"
-> tunnistaminen
(myöhempi ajatus): "suhteiden loput on aina surullisia ja niitä saa surra ja harmitella. suhteen loppuminen ei ole yleensä kenenkään vika, mutta on vahvaa lähteä suhteesta joka ei toimi. joskus löytyy kyllä se hyvä ja toimivakin suhde"
Vierailija kirjoitti:
Mammapalstalta vekeen ja elä elämääsi.
Miksi ei saa hakea tukea?
Minua auttoi ajatus, että enhän minäkään oikeasti keskity muihin ihmisiin, en huomaa tai välitä heidän virheistään ja ei minua kiinnosta mitä he minusta ajattelevat. Ja sosiaalisia tilanteita ja ihmisiä tarkkailtuani tulin siihen lopputulokseen, ettei lähes kukaan kiinnitä huomiota muihin kuin itseensä.
Jos joku vaikka sotkeutuu sanoissaan, vain muutama huomaa ja korkeintaan yksi sanoo siitä ja silloinkin muut pitävät sitä joka huomauttaa törppönä. Toki se joka puhui huonosti huomaa vain sen törpön kommentin. Vaikka itse viime kerralla sanoi häntä törpöksi, kun törppö huomautteli jonkun muun virheistä.
Kaikilla on omat ongelmansa ja pelkonsa, ei kukaan kiinnitä huomiota sinun omiisi.
Vierailija kirjoitti:
Ongelman tunnistaminen on ensimmäinen askel :)
Itsekin olen ylikriittinen itseäni kohtaan, ja paras neuvo mitä olen terapeutiltani saanut on opetella hiljalleen askel askeleelta itsehyväksymistä. Tämä tarkoittaa sekä ystävällistä "sisäistä" puhetta itselleen, että sellaisen "itsevihapuheen" tunnistamista. Laitan alle pari kuvitteellista esimerkkiä jotka yli-itsekriittinen ihminen saattaa tunnistaa. Pikkuhiljaa harjoitellessa näitä, alkaa huomata itsesolvauksen jo aiemmin, niin että sen oppii keskeyttämään heti. Myöhemmin sen tilalle voi tulle se lempeämpi "reilu" sisäinen ääni.
Esimerkki:
1. Kaadan maitolasin töissä.
(normaali ajatus/sisäinen puhe): "tollo, taas mokasit. kukaan muu ei sotke noin pahasti kuin sä, miksi et koskaan opi?!".
-> ruman puheen tunnistaminen ja korjausliike
(jälkikäteen tilanteen sovittelu): "höpsistä, älä harmistu. kaikille sattuu mokia, eikä tämä nyt maailmaa kaada. putsaat pöydän rätillä ja tilanne on selvitetty ja pöytäkin on puhtaampi!"2. Parisuhde loppuu.
(normaali ajatus): "katso nyt, ei sinusta ole parisuhteeseen. taas laitettiin suhde poikki, joten eikö tämä jo osoita kuinka epäkelpo, tyhmä, ruma ja hyödytön olet"
-> tunnistaminen
(myöhempi ajatus): "suhteiden loput on aina surullisia ja niitä saa surra ja harmitella. suhteen loppuminen ei ole yleensä kenenkään vika, mutta on vahvaa lähteä suhteesta joka ei toimi. joskus löytyy kyllä se hyvä ja toimivakin suhde"
Kiitos vastauksestasi. Ymmärrän pointtisi mutta en oikeastaan harmittele käytännön elämässä sattuneita kömmähdyksiä enkä soimaa niistä itseäni. Epävarmuuteni liittyy ensisijaisesti työelämään ja epävarmuuteen omasta osaamisestani sekä kohtaamisiin ihmisten kanssa. Jälkikäteen en soimaa itseäni mutta tulevien tapahtumien suhteen kokemani ahdistus on jotakin lähes lamaannuttavaa. Voimani eivät mene niinkään itse töiden tekemiseen vaan sen pelon voittamiseen, että ylipäätään uskallan esiintyä asiantuntijana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ongelman tunnistaminen on ensimmäinen askel :)
Itsekin olen ylikriittinen itseäni kohtaan, ja paras neuvo mitä olen terapeutiltani saanut on opetella hiljalleen askel askeleelta itsehyväksymistä. Tämä tarkoittaa sekä ystävällistä "sisäistä" puhetta itselleen, että sellaisen "itsevihapuheen" tunnistamista. Laitan alle pari kuvitteellista esimerkkiä jotka yli-itsekriittinen ihminen saattaa tunnistaa. Pikkuhiljaa harjoitellessa näitä, alkaa huomata itsesolvauksen jo aiemmin, niin että sen oppii keskeyttämään heti. Myöhemmin sen tilalle voi tulle se lempeämpi "reilu" sisäinen ääni.
Esimerkki:
1. Kaadan maitolasin töissä.
(normaali ajatus/sisäinen puhe): "tollo, taas mokasit. kukaan muu ei sotke noin pahasti kuin sä, miksi et koskaan opi?!".
-> ruman puheen tunnistaminen ja korjausliike
(jälkikäteen tilanteen sovittelu): "höpsistä, älä harmistu. kaikille sattuu mokia, eikä tämä nyt maailmaa kaada. putsaat pöydän rätillä ja tilanne on selvitetty ja pöytäkin on puhtaampi!"2. Parisuhde loppuu.
(normaali ajatus): "katso nyt, ei sinusta ole parisuhteeseen. taas laitettiin suhde poikki, joten eikö tämä jo osoita kuinka epäkelpo, tyhmä, ruma ja hyödytön olet"
-> tunnistaminen
(myöhempi ajatus): "suhteiden loput on aina surullisia ja niitä saa surra ja harmitella. suhteen loppuminen ei ole yleensä kenenkään vika, mutta on vahvaa lähteä suhteesta joka ei toimi. joskus löytyy kyllä se hyvä ja toimivakin suhde"
Kun elämääni tuli lapsi (ei oma), niin olen itsekseni alkanut käyttää tätä samaa metodia. Kutsun sitä "mitä sanoisit lapselle tässä tilanteessa? ". Olen puhunut muille ja ainakin itselle usein negatiivisesti ja kriittisesti. Ymmärsin, ettei lapselle voi tehdä niin ja samalla keksin käyttää positiivisempaa asennetta myös itseen.
Voisit hyötyä joistakin itsesuggestiivisista keinoista tai hypnoterapiasta. Siellä ei tarvitse mahdottoman montaa kertaa käydä (2-5) kun se on melko tehokasta, eikä tarkoitus ole kaivella menneitä. Tarvitset rohkaisua ja luottamusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselle kyllä auttaa parhaiten just noi affirmaatiot ja meditoinnit.
Ei sulla ole itsetunto-ongelmaa itsesi kanssa vaan ongelma sen kanssa, että näet muut yhtä hyvinä kuin itsesi. Samoilla vaatimuksilla kuin itsesi. Sama ongelma on älykkäillä. Ne pitää itseään tyhmänä ja kritisoi koska luulee kaikkien muiden painivan samalla tasolla kuin he. Oikeasti suurin osa ihmisistä on ihan pihalla, kädettömiä ja tyhmiä kuin vasemman jalan saapas. Älä jännitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka usein käsketäänkään olemaan vain positiivinen ja itsekin uskon siihen, että negatiivisella asenteella tuo vaan pahaa oloa itselleen. Niin nyt kehottaisin hetkeksi huomaamaan miten huonoja ja tyhmiä muutkin ihmiset ovat. Et sinä ole mitenkään huonompi, kaikki ovat jossain paskoja.
Sirpalla on aina kirjoitusvirheitä. Ainakin minulla on selkeämmät viestit.
Kalle ei oikeasti tajua tätä konseptia lainkaan. Minä tajuan, että tämä liittyy siihen...
Timo ei osaa esiintyä. Minä esiinnyn paljon rennommin.
Liisa jää jumiin pikkuasioihin, eikä saa päätöksiä tehtyä. Minä saan päätöksiä tehtyä nopeasti.
Jne.
Älä jää jumiin näihin ajatuksiin, mutta huomaa, että luultavasti ne sinun työkaverit on sinua huonompia ja tyhmempiä, ainakin joissain asioissa. Varsinkin kannattaa katsoa niitä jotka ovat samassa tai paremmassa asemassa.
Mutta tosiaan 90% ajasta keskity omiin ja muiden hyviin puoliin, jatkuvat negatiiviset ajatukset syö kaiken hyvän elämästä. Sitten kun on isompi presentaatio tulossa, niin katsot kriittesemmällä silmällä muita, salaa.
Toisaalta keksi se teidän työyhteisön tyhmin, mutta parhaiten menestynyt tyyppi ja löydä hänen hyvät puolensa. Näin opit etsimään niitä myös itsestäsi.
Mindfullnes/meditaatio on auttanut minua. Luulin, ettei siitä, että päivittäin hetken istuu ja hengittää voisi olla mitään apua, mutta kyllä auttaa.
Jos englanti taipuu, niin tämä on hyvä video
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikka usein käsketäänkään olemaan vain positiivinen ja itsekin uskon siihen, että negatiivisella asenteella tuo vaan pahaa oloa itselleen. Niin nyt kehottaisin hetkeksi huomaamaan miten huonoja ja tyhmiä muutkin ihmiset ovat. Et sinä ole mitenkään huonompi, kaikki ovat jossain paskoja.
Sirpalla on aina kirjoitusvirheitä. Ainakin minulla on selkeämmät viestit.
Kalle ei oikeasti tajua tätä konseptia lainkaan. Minä tajuan, että tämä liittyy siihen...
Timo ei osaa esiintyä. Minä esiinnyn paljon rennommin.
Liisa jää jumiin pikkuasioihin, eikä saa päätöksiä tehtyä. Minä saan päätöksiä tehtyä nopeasti.
Jne.Älä jää jumiin näihin ajatuksiin, mutta huomaa, että luultavasti ne sinun työkaverit on sinua huonompia ja tyhmempiä, ainakin joissain asioissa. Varsinkin kannattaa katsoa niitä jotka ovat samassa tai paremmassa asemassa.
Mutta tosiaan 90% ajasta keskity omiin ja muiden hyviin puoliin, jatkuvat negatiiviset ajatukset syö kaiken hyvän elämästä. Sitten kun on isompi presentaatio tulossa, niin katsot kriittesemmällä silmällä muita, salaa.
Toisaalta keksi se teidän työyhteisön tyhmin, mutta parhaiten menestynyt tyyppi ja löydä hänen hyvät puolensa. Näin opit etsimään niitä myös itsestäsi.
Teen töitä yrittäjänä eli minulla ei ole esimiestä, kollegoita eikä muitakaan vertailu- tai tukijoukkoja. Minua ahdistaa se, että yrittäjänä julkisivuni perustuu vain ja ainoastaan oman työni jälkeen ja vaikka asiakkaat vuodesta toiseen ovat tyytyväisiä ja saan käytänössä pelkästään erinomaista palautetta, pelkään jatkuvasti paljastuvani siksi epävarmaksi pelkuriksi, joka koen olevani.
Koulu- ja opiskeluaikana kokeista saamani täydet pisteet eivät nekään saaneet minua tuntemaan itseäni hyväksi, ne olivat tavallaan vain itsestäänselvyys ja tunsin hyvästä palautteesta huolimatta olevani ihmisenä jotenkin hävettävä. Toisin sanoen ei auta, vaikka vertaisin suorituksiani muihin. Vertailun perusteella olen erittäin hyvä mutten koskaan silti tunnu riittävän itselleni. Tästä tunteesta haluaisin eroon.
-ap
Mammapalstalta vekeen ja elä elämääsi.