Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
4-vuotias kokee tulevansa kiusatuksi kerhossa. Mitä tehdä?
04.10.2013 |
Tai kiusaaminen lienee tässä yhteydessä liian voimakas sana mutta kuitenkin. Poika sanoo usein, ettei hänellä ole kaveria, mutta aina kun haen häntä, hänellä on siellä kavereita. Samoin kun olen (tosi kivoilta) täteiltä kysynyt, niin pojalla on kyllä leikkiseuraa.
Olen huomannut, että kerhossa on yksi poika, jonka kanssa oma poikani tahtoisi olla, mutta tämä poika on enemmän yhden toisen kanssa eikä ala oman poikani bestikseksi. Välillä pojat leikkivät isommalla porukalla, mutta oma poikani selväsi haluaisi omia tämän yhden. Näiden kolmen välillä on joskus sellaista, että nämä kaksi muuta asettavat poikani esim. rosvoksi ja ovat itse poliiseja eli vähän niin kuin ulkopuolelle.
Ollaan juteltu tästä näiden muiden äitien kanssa, mutta eihän sitä voi ketään pakottaa leikkimään toistensa kanssa. Olen yrittänyt kannustaa omaa poikaani muiden lasten pariin, mutta jän on niin herkkä, että loukkaantuu, jos ei saaheti vastakaikua.
Miten te tukisitte omaa lastanne tällaisessa tilanteessa? Itse koen, että tuollainen meno on lasten kesken ihan normaalia, mutta onhan se ikävää, jos lapsi ahdistuu asiasta ja alkaa pitää itseään hylkiönä.
Kommentit (4)
Juttelisin ensimmäiseksi kaikessa rauhassa kerhon ohjaajien kanssa. Ei siis ohimennen, vaan varaisin ihan ajan. Juttele etukäteen lapsen kanssa, että missä tilanteissa tarkalleen lapsi on kokenut tulleesi kiusatuksi. Osaat sitten keskustelussa kuvailla nämä tilanteet ohjaajille, jotka voivat kertoa sinulle, miten tilanne näyttäytyi aikuisten silmissä. Osaat sen perusteella hahmottaa paremmin, mitä tilanteita on ja miksi lapsi kokee kuten kokee. On helpompi jutella lapsen kanssa, kun voi kertoa hänelle, miten muut näkivät tilanteen ja mitä siinä oikeastaan tapahtui.
Meillä viisivuotiaan kiusaamiskokemukset ratkesivat näin, ja vaikka lapsi oli ylireagoinut, koska on vaan lapsi, niin oli ihan totta että näissä tilanteissa olis kuitenkin kiusaamisen siemen. Hoitajat eivät olleet itse ymmärtäneet tilanteiden jatkuvaa toistuvuutta, koska omani ei nostanut niistä enää äläkkää. Hoitajat saivat nämä tilanteet muutettua ja oma lapseni oppi niissä uusia toimintamalleja.
Ryhmätiltanteet ovat ensisijaisesti hoitajien vastuulla, heillä on siihen koulutus ja ryhmädynamiikan edistäminen on oikeastaan tärkeintä työtä mitä he tekevät. Rohkeasti vaan juttelemaan, niin asiat selviää ennen kuin talven mittaan kasvavat liian isoiksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos hyvistä näkemyksistänne! Poika ei ole oikeastaan itse käyttänyt tuota kiusaamistermiä, vaan juuri on saattanut sanoa jostain yksittäisestä tilanteesta, esim. juuri tuosta, että hän ei halua olla hippa tai rosvo tmv.
Meillä on nyt ihan lähiviikkoina keskustelu ohjaajien kanssa ja todellakin aion puhua silloin asiasta. Olen ohimennen kysynyt jo nyt.
Jotenkin toivoin, että pojat olisivat leikkineet joukolla eivätkä pareittain, mutta sellaista se näyttäisi niilläkin olevan.
Enemmän kuin nykyhetki, minua huolettaa tulevaisuus, ts. jos poika nyt omaksuu ajatuksen, että hänellä ei ole kavereita eikä häntä oteta mukaan, hän alkaa käyttäytyä sen mukaisesti. Itsetunto laskee ym.
AP
4-vuotias todellakin vielä harjoittelee yhdessä leikkimistä ja sosiaalista kanssakäymista ja toisten huomioimista. Kaikki eivät tuossa iässä osaa vielä olla kauhean empaattisia ja ajatella asioita toisten kannalta. Toki kiusaamiseen on syytä puuttua, jos sellaista on, mutta todennäköisemmin tuossa iässä kyse on siitä, että puolin ja toisin ei oikein vielä osata tuoda omia näkemyksiä ja toiveita esille ja syntyy väärinkäsityksiä. ryhmässä toimiminen ei ole aina helppoa aikuisillekaan, joten ei ihme, jos se tuon ikäiseltä vaatii harjoittelua. Oma poikani pohti tuossa iässä paljon sitä, kuka saa määrätä leikin säännöt ja jos ollaan eri mieltä, kumman mielipiteen mukaan mennään jne.
Alue: Aihe vapaa
Itse huomasin lapseni tuossa iässä käyttävän kiusaamistermiä vähän "väärin". Hän koki kiusaamisena tai puhui kiusaamisena kaikesta sellaisesta, missä joku teki jotain eri tavalla kuin hän olisi halunnut. Siis tilanteita, jotka eivät ole kuitenkaan aikuisten tarkoittamaa kiusaamista.
Kun lapsi sanoo, että joku kiusaa, kysy, mitä tuo kiusaaja tarkalleen ottaen teki. Kun lapsi kertoo jotain, voit hyvin sanoa, että tuolla toisella on oikeus tehdä näin ja näin ja se ei ole kiusaamista. Lapselle voi myös sanoa suoraan, että jos hän haluaa jonkun kanssa leikkiä, hän voi itse mennä ehdottamaan yhteistä leikkiä. Voi myös antaa esimerkkejä siitä, mitä ei saa tehdä ja mikä on "oikeaa" kiusaamista.
Jos lapsi sanoo, että ei ole kavereita, niin sano, että kun sinä tulit paikalle, hän leikki Matin ja Maijan kanssa ja sinusta näytti siltä, että kavereita oli. Voit myös sanoa, että kerhotädin mukaan sinulla on ollut kavereita ja olet leikkinyt päivän aikana Tepon ja Sarin kanssa. Kysy, onko lapsen mielestä kerhotäti väärässä. Tai muistaako lapsi leikkineensä Tepon ja Sarin kanssa. Lapsen mielessä voi olla vain se yksi tilanne, kun Jari ei tullutkaan hänen leikkiin ja hän voi siksi sanoa, että ei olut kaveria.