Miksi psykiatrinen pakkohoito on Suomessa niin yleistä?

Pakkohoitoon ei tosiaan kuka tahansa pääse eikä pelkkä mielisairauskaan ole aihe hoitoon. Pitää lisäksi olla samanaikaiseti välittömässä vaarassa itselleen tai muille ja että mikään muu hoito ei juuri siinä tilanteessa sovellu. Ihmisen itsemääräämisoikeus on tiukka, ja myös lainsäädäntö on tiukka aikuisten kohdalla.

[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 01:25"]

suomi on yleensäkin kulttuurina väkivaltainen,halutaan hoitaa pakolla enemmin kuin vapaaehtoisesti. vanhukset ei ennen 80 luvulla saanut apua kotiin vain laitoksiin, päihdeäitejä ei hoideta vapaa ehtoisesti vain pakolla.

. lakia kun ei valvota ne he eivät sitä noudata. ja tosiaan aina voi väittää että sairaus pahenee ilman psykiatrista väkivaltaa vaikka sairaal ja pakkohoito itse ajaa ihmisiä itsemurhiin jne

[/quote]

Niinpä. On todella ärsyttävää, kun ihmiset korostavat hoitoon pääsyn tärkeyttä, mutta eivät kyseenalaista hoidon sisältöä. Vai ovatko ihmiset vaan tietämättömiä mitä esim. psykiatrinen hoito osastoilla voi pahimmillaan olla? Voiko joku tosissaan olla sitä mieltä, että pään sekoittaminen kemikaaleilla, (mikä sairaaloissa on yleistä), television tuijottaminen sekä käytävän päästä päähän kävely olisi parantavaa? Tähän jos vielä lisää hoitohenkilökunnan mielivaltaisuuden, niin joo, tosi tervehdyttävää! 

Miksi ihmisiä ei edes yritetä parantaa? Eihän kontrollointi ja oireen hoito ole parantamista, vaan ongelman työntämistä entistä syvemmälle, jolloin se ajoittan purkautuu. Jos ihmisiä haluttaisiin oikeasti auttaa ja parantaa, ei suljettuja osastoja tarvittaisi. Se kuitenkin edellyttäisi viisautta, taitoa ja hyvää tahtoa, mitä psykiatriasta ei ainakaan löydy!

Joku luultavasti hyötyy rahallisesti siitä ja ihmiset ovat pelinappuloita.

Laitan vielä linkin löytämästäni keskustelusta, mikä sai minut lopullisesti vakuuttumaan siitä, että kaikkeen on vaihtoehtoja. Monesti psykiatria vain pahentaa ja tuhoaa ihmisiä, kuin auttaa. Koska oikein aletaan kuuntelemaan potilaiden kokemuksia?

http://keskustelu.suomi24.fi/t/9219207

- 40

Olen vierailijan roolissa käynyt sairaalan suljetulla osastolla lukuisia kertoja ja näkemäni perusteella suurin osa potilaista on ollut melko lievästi sairaita. Siellä hoidetaan paljon sellaisia 30-60 vuotiaita reppanoita, jotka eivät pärjää arjessaan. Ovat täysin aloite- ja toimintakyvyttömiä. Monilla pääkoppa toimii ihan skarpisti, mutta eivät kuitenkaan pärjää arjessaan kuten normaalin aikuisen pitäisi. Käyvät sitten tuolla välillä lepäämässä, mutta potilasturvallisuuden ja kaikkien kansalaisten yleisen turvallisuuden nimissä yli puolet noista potilaista olisi täysin turvallista laskea "vapaalle jalalle" muiden kansalaisten joukkoon. Nämä psykoositapaukset on aivan välttämätöntä pitää lukkojen takana niin kauan kuin on tarpeellista.

[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 22:06"]

Niinpä. On todella ärsyttävää, kun ihmiset korostavat hoitoon pääsyn tärkeyttä, mutta eivät kyseenalaista hoidon sisältöä. Vai ovatko ihmiset vaan tietämättömiä mitä esim. psykiatrinen hoito osastoilla voi pahimmillaan olla? Voiko joku tosissaan olla sitä mieltä, että pään sekoittaminen kemikaaleilla, (mikä sairaaloissa on yleistä), television tuijottaminen sekä käytävän päästä päähän kävely olisi parantavaa? Tähän jos vielä lisää hoitohenkilökunnan mielivaltaisuuden, niin joo, tosi tervehdyttävää! 

Miksi ihmisiä ei edes yritetä parantaa? Eihän kontrollointi ja oireen hoito ole parantamista, vaan ongelman työntämistä entistä syvemmälle, jolloin se ajoittan purkautuu. Jos ihmisiä haluttaisiin oikeasti auttaa ja parantaa, ei suljettuja osastoja tarvittaisi. Se kuitenkin edellyttäisi viisautta, taitoa ja hyvää tahtoa, mitä psykiatriasta ei ainakaan löydy!

[/quote]

Psyykkisesti sairailta ei vaadita mitään. Heidän ei tarvitse suorittaa mitään rutiineja - siis niitä rutiineja, jotka nimenomaan parantaisivat heidän kuntoaan. Ainoa mitä heiltä vaaditaan on lääkkeiden syönti. Eikä sitäkään sinänsä vaadita, toivotaan vain että söisivät.

Kuulostaa vähän siltä että eri paikoissa menetellään eri tavalla. Ja samaahan nyt on havaittu monessa muussakin keskustelussa valtio/kunnan palveluista eri paikkakunnilla.

Minun kriteeri ideaali lääkärille/ym auttajalle on että auttaja on itse itsensä parantanut tismalleen samasta ongelmasta.

Tästä tietenkin tulee se ongelma että jos nämä auttajat ovat auttaneet itseään vahvoilla kemikaaleilla ja sitten päätyneet töihin sinne osastolle, he varmasti ovat sitä mieltä että kemiasta apu sinullekin ja eivät kenties ole työn sivussa jaksaneet selvittää onko parempia keinoja olemassa.

Käytännössä siis, jos ei halua kemiallista hoitoa niin on löydettävä sellainen auttaja joka on hoitanut itsensä ilman kemikaaleja, ja jos sellaista ei löydy niin sitten on vain itse keksittävä sellainen hoito. Aika loogista eikö... Onhan minullakin vaikka mitä mutta ei minunkaltaiseni usein ahdistuneet (rahan/'kissojen'puutteesta lähinnä) keksijät mene kemikaalisesti hoidettavaksi vaikka sitä sekä palstalla että muutoin moni 'asiantuntija' onkin ehdottanut kymmenet kerrat. Hoito minulle on hommata miljoonia ja sitten keksiä hoidot jolla lääkäreistä tulee työttömiä. Tietokone voi varmasti diagnosoida vaikka mitä jos niissä olisi koiraan verrattava hajuaisti ja jonkinlainen riskitön vaihtoehto varjoainekuvaukselle. Koirat haistaa kamat sekä sairauden aiheuttajat ja huomaavat jos omistaja on neuroottinen (matkivat käytöstä usein, joistain koirista siis näkee omistajansa luonteen tosin ei taida aivan luotettava menetelmä olla joten joutuu ehkä vilkaisemaan omistajaa pari sekuntia että voi tehdä päätelmät - ainakin naiset katsovat nopeasti pois minusta joten varmaan osaavat päätellä asiat jotka juuri kerroin).

Koska Suomessa on asukaslukuun nähden maailman eniten sekopäitä.

Ongelma on se, että tahdonvastaiseen hoitoon joutuu helposti ne jotka pärjäisivät hyvän avohoidon turvin. Eli itsetuhoiset, jotka eivät ole muille vaarallisia.
Pakkohoitoon ei sen sijaan mitekään saa niitä, jotka ovat toisille vaarallisia. Esim.päihtyneisyys on este tahdonvastaiseen hoitoon joutumiselle. Hoitoon ei voi määrätä jos ihminen on humalassa, vaan humala nukutaan pois ja sitten kun ihminen on selvinpäin, niin se hoidontarve on kappas kadonnut, kunnes se taas muutaman tunnin päästä palaa kun ihminen on uudessa nousussa kirveen kanssa heilumassa.
Samoiten aggressiiviset mielenterveyspotilaat, jotka kyykyttävät omaisiaan. Hoitoon ei saada jos hetkenkin pystyy tsemppaamaan käytöstä virkavallan edessä.

Eli aivan väärät potilaat siellä sairaaloissa makaa. (toki siis myös itsetuhoiset ihmiset tarvitsevat hoitoa, mutta pskkohoito ei siihen ole se välttämätön jos ihminen ei ole siihen suostuvainen).

Ja sitten toinen juttu on se sairaaloiden "hoito". Kuten täällä on jo tuotukkin ilmi, niin kyllä suomen mielidairaaloissa monesti se hoito on aika pintapuolista. Lääkitys on ns.pakollinrn, vaikka jotkut potilaat eivät sitä tarvitsisi/se vain pahentaa oireita. Rauhoittavat jne. Kuuluvat siihen ns.peruslääkitykseen.
Myös kohtelu voi olla erityisesti suljetulla osastolla aika mielivaltaista. Potilaan ja hoitajan auktoriteettiasemassa on niin valtava ero, että potilas on käytännössä suojaton ja vailla minkäänlaista kykyä suojella itseään.
Säilöntälaitoksiahan ne sairaalat tosiaan monesti ovat, pidetään ihmiset lukkojen takana. Tunsin erään joka oli ollut sekä vankilassa, että mielisairaalassa ja sanoi, että mielisairaala on huomattavasti pahempi vankila. Ei aktiiviteettia, ei ihmisarvoa, ei omia tavaroita, pakkolääkitys, suljettu tila, ei ulospääsyä vaan siellä sisällä pienessä tilassa sitä ollaan muiden ns.hullujen kanssa.

Varmasti hyvääkin hoitoa löytyy paljon, mutta tässä mielenterveyspuolessa olisi hyvin paljon parantamisen varaa.

[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 20:39"]Itse jouduin pakkohoitoon 17-vuotiaana. Kävin omasta tahdossa avohoidossa masennuksen takia, kunnes lääkäri päätti pistää suljetuksi tarkkailuun. Siinä oltiin sitten 9 kuukautta vankina, paitsi viikonloppuisin. Oikeustaistelua piti käydä vapauden puolesta ja huonoin tuloksin, kunnes sitten aikuisuus lähestyi ja lopulta vapautui sen kynnyksellä. Skitsofreniadiagnoosi ja muitakin diagnooseja läpsähti tyhjästä ja haitallinen lääkitys päälle. Oli yksin lähiomaisen ansiota että pääsin verikokeisiin, joissa todettiin kilpirauhasarvojen olevan katossa ja sain lääkityksen siihen. Sisätautilääkärin mukaan haitallinen psykiatrinen lääkitys aiheutti gynekomastian, jota ei ole kymmenen vuotta myöhemminkään saatu kunnolla korjattua. Sen lisäksi lääkityksellä saattoi olla osuutta elinikäisen kilpirauhasvaivan syntyyn, joka kuuluu lääkityksen sivuvaikutukseen. Lääkärit uhkailivat kunnianloukkaussyytteillä kun pilipialidiagnooseja kritisoitiin ja ylilääkärikin oli juonessa mukana, ja keksi minulle välillä uuden diagnoosin. Myös äitini sai kuulemma kuulla olevansa vakavasti sairas, vaikka ei ole edes saikulla juuri koskaan ollut; ehkä pari päivää isän kuoleman jälkeen.

Tämäkin kohtelu saattoi olla osittain kosto siitä, että vanhempani hommasivat minut ulos lastenpsykiatriselta osastolta 13-vuotiaana, jonne jouduin myös pakosta siinä iässä. Näiden toimenpiteiden takia jäin luokalle ja aloin syrjäytyä. Tuohon aikaan viranomaiset epäilivät vanhempiani syylliseksi insestiin ym.sellaista. Suurin järkytys oli ollut kyläkoulun vaihtaminen kaupungin kouluun, jossa oli paljon kaoottisempi ja väkivaltaisempi ilmapiiri.

En päässyt gynekomastialeikkaukseen ensi yrittämällä, koska plastiikkakirurgi tuijotti ilmeisesti vanhoja, nyt jo virasta potkitun psykiatrin diagnooseja. Kun lopulta pääsin siihen 10 vuotta myöhemmin ja toisella paikkakunnalla, sama lääkäri tuli tenttaamaan ja selittämään (välimatkaa yli 150km) miten en ollut silloin valmis siihen.

3-4 vuotta sitten olin myös viikon neurologisella osastolla, kun sain hirveän krampin selkään kuntosaliharjoituksen yhteydessä. Lääkärin mielestä odotin vastaanotossa väärässä asennossa ja sitten minulle tehtiin huumetestejä ja pakotettiin vaikeisiin asentoihin, jotka provosoivat entisestään kipeää selkää. Jollakin tavalla väärä kärsiminen sai sitten lääkärin keksimään, että pitää mennä neurologiselle osastolle selkäkipua sairastamaan. Lopulta viikon jälkeen sain kuulla voivani lähteä ja että asia menisi lopulta kirurgiselle puolelle, minne se kuuluu. Laskua tuli siis turhasta ja siinä vaiheessa pystyin jo kävelemään itse pois.

-Mies 28v-
[/quote]

Sun faktat ei oikein täsmää... Katsopa vuosia, joita kirjaat.
Kunnon paranoiaa...

Aloittajan tiedot on väärät...

Eh

Aina se psykoosi voidaan keksiä. Mitä uskomattomimpia ja täysin viattoman kuuloisia oireita sanotaan ja nimitetään "psykoottisiksi" jos niin tahdotaan. Jos sinua ahdistaa joku tapahtuma tai jonkun ihmisen käytös sinua kohtaan, niin se pelkkä ahdistus on "psykoottinen" oire. Jos puhuessasi et saa sanottavaasi loppuun tai ajatuksesi harhailee, niin se on "psykoottinen" oire. Riippumatta siitä, vaikka sinulla olisi joku aivan oikea syy siihen, että jostain asiasta puhuminen on vaikeaa. Ei siihen tarvita sitä, että oikeasti on muissa maailmoissa tai tuijottaa vain seinää. Ei hallusinaatioita eikä vainoharhoja. Pelkkä sosiaalinen epävarmuus voidaan taiteilla "psykoottiseksi" oireeksi.

Sekin voi riittää, että sinut on leimattu psykoottiseksi hatarin perustein ja sen pohjalta tehdään lähete. Motiivina joku kosto tai hankalan potilaan saaminen ruotuun tai kaapin paikan näyttäminen. Tämän jälkeen tarvitaan vain vastaanottavan pään lääkärit myötäilemään ensimmäistä ja ta daa, olet lukkojen takana.

Psykiatria toimii niin, että jos joku on oikeasti psykoottinen, niin hänet tainnutetaan kesyksi lääkkeillä, joita sanotaan antipsykooteiksi. Koska samat lääkkeet tainnuttavat ahdistunutta ihmistä sillä tavalla, että ahdistus katoaa, kuten se katoaisi sopivalla määrällä viinaakin, niin tästä lasketaan 1+1 että koska "antipsykootti" auttaa asiaan, niin kyseinen oire, tässä tapauksessa ahdistus, on "psykoottinen" oire.

Psykiatriset osastot ovat keskitysleiriä vastaavia paikkoja. Jos ei jotakuta auta keskitysleirille joutuminen ja tainnoksiin lääkitseminen, niin psykiatrinen osasto ei ole hänen paikkansa. Ihmisiä säilötään niissä. Ei heitä auteta millään tavalla. Psykiatria ei ole koskaan parantanut ketään. Psykiatrinen osasto on vankila siinä mielessä, että sillä ei niinkään pyritä tekemään potilaalle hyvää kuin estetään potilasta tekemästä ympäristölle pahaa. Oikeastaan vankila tekee asukkailleen enemmän hyvää kuin psykiatrinen osasto.

Kiltin pojan ei kannata joutua vankilaan siksi, että muut vangit opettavat hänet rikollisten tavoille. Kiltin pojan ei kannata joutua psykiatriseen pakkohoitoon siksi, että lääkärit ja hoitajat tuhoavat hänen terveytensä siellä niin, että hänestä tulee yksi zombeista. Tämä on se pysyvä vaikutus, mikä sillä valtavalla lääkkeiden pumppaamisella on aivoihin.

[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 21:18"]

Kyllä minun työpaikassani ainakin tahdonvastainen hoito puretaan heti, kun potilas on valmis sitoutumaan vapaaehtoiseen hoitoon ja tajuaa itse avuntarpeensa.

[/quote]

Tuosta huomaa, miten asioiden määrittely on psykiatriassa usein pelkkää semantiikkaa. Jos potilaalle sanotaa, että saat itsemääräämisoikeutesi takaisin heti, kun suostut luopumaan itsemääräämisoikeudestasi, ei se ole mitään muuta kuin tahdonvastaista hoitoa toisella nimellä. Tällä tavalla torjutaan se mahdollisuus, että potilas on ollut oikeassa ja lääkäri väärässä.

Ap ei tiedä oikeasti asiasta. On aika hankalaa saada ihmistä pakkohoitoon, koska paikkoja ei ole ja kriteerit on aika tiukat.

Aina ei pääse hoitoon vaikka poliisi kävisi katsomassa sitä riehujaa.

suomi on yleensäkin kulttuurina väkivaltainen,halutaan hoitaa pakolla enemmin kuin vapaaehtoisesti. vanhukset ei ennen 80 luvulla saanut apua kotiin vain laitoksiin, päihdeäitejä ei hoideta vapaa ehtoisesti vain pakolla.

. lakia kun ei valvota ne he eivät sitä noudata. ja tosiaan aina voi väittää että sairaus pahenee ilman psykiatrista väkivaltaa vaikka sairaal ja pakkohoito itse ajaa ihmisiä itsemurhiin jne

Mielestäni pakkohoitoihin määräätään liian helposti ja hyvinkin nuoria. Tässä ystäväni kertomus:

"Useat laitoksissa olleet ystäväni ovat kertoneet kammottavia tarinoita laitosten keinoista käsitellä ahdistuneita potilaitaan. Eräs henkilö, joka pysyköön täysin anonyyminä, ei edes muista lapsuusajan vuosiaan koska hän oli kyseisen ajan voimakkaiden lääkkeiden vaikutuksen alaisena. Ja hän oli vasta 8 kun tämä helvetti alkoi. Ja se aika minkä hän muistaa laitosajoiltaan; sitä hän ei kuoleman uhallakaan halua enää kokea."

Nuoria ja lapsia kohdellaan laitoksissa aivan järkyttävästi. Jos heille tulee paniikkikohtaus, heitä ei rauhoiteta, vaan heidät taltutetaan rauhoittavalla piikillä, joka sattuu. Heitä lukitaan kylmiin karuihin huoneisiin vähissä vaatteissa ja viedään lepositeisiin naurettavista syistä. Olen tehnyt adressin pakkokeinojen vähentämisessä psykiatrisessa hoidossa. Jos haluat nuorille ja aikuisille inhimillistä kohtelua, allekirjoittatathan adressin ja kertoisit siitä edelleen muille:

http://www.adressit.com/pakkokeinoja_psykiatrisessa_hoidossa_vahennettava

up

[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 22:23"]

Olen vierailijan roolissa käynyt sairaalan suljetulla osastolla lukuisia kertoja ja näkemäni perusteella suurin osa potilaista on ollut melko lievästi sairaita. Siellä hoidetaan paljon sellaisia 30-60 vuotiaita reppanoita, jotka eivät pärjää arjessaan. Ovat täysin aloite- ja toimintakyvyttömiä. Monilla pääkoppa toimii ihan skarpisti, mutta eivät kuitenkaan pärjää arjessaan kuten normaalin aikuisen pitäisi. Käyvät sitten tuolla välillä lepäämässä, mutta potilasturvallisuuden ja kaikkien kansalaisten yleisen turvallisuuden nimissä yli puolet noista potilaista olisi täysin turvallista laskea "vapaalle jalalle" muiden kansalaisten joukkoon. Nämä psykoositapaukset on aivan välttämätöntä pitää lukkojen takana niin kauan kuin on tarpeellista.

[/quote]

Ovat kyllä aika raskaasti lääkittyjä yleensä siellä osastolla. Eivät välttämättä ole ollenkaan niin rauhallisen ja harmittoman oloisia olleet kun ovat hoitoon joutuneet. 

Itsellä sukulainen joka sairastui paranoidiin skitsofreniaan. Hän alkoi kuvitella kaikkien yrittävän myrkyttää tai muuten tappaa häntä. Kävi harhoissaan väkivaltaiseksi, esim. hakkasi pesäpallomailalla asuntonsa lähellä seisoskelleen maahanmuuttajan, koska uskoi tämän olevan häntä tappamaan lähetetty muslimi-terroristi-salamurhaaja. Hoitoonhan tyyppi päätyi pakolla, koska oli tosiaan vaaraksi muille. Isokokoinen vahva mies vielä. 

Osastolla mies lääkittiin heti ihan täysin eri ihmiseksi. Hän kulki vaan siellä käytävillä tyhjin katsein, rauhallisena kuin mikä, mutta myös jotenkin vailla persoonaa. Varmaan moni siellä hänet nähnyt olisi ajatellut että harmiton reppana, mutta sitä hän ei ollut ennen kuin neurolepteillä sun muilla aineilla rauhoitettiin kemiallisesti sellaiseksi.