Eskari aikasta iso pettymys!

Ei eskarin tarkoitus ole opettaa lukemaan, laskemaan jne.

Kyllä munkin poika osasi lukea, laskea ja kirjoittaa ennen eskaria, mutta minusta hänelle on todella tarpeellista oppia niitä kouluvalmiuksia kuten ryhmässä toimimista, ohjeiden kuuntelemista ja niiden noudattamista, paikallaan istumistakin :) Mun käsityksen mukaan juuri tuollaiset asiat ovat niitä joihin eskarissa on tarkoitus harjoitella.

No, kaikkihan eivät noihin mitään eskaria tarvi, sitten ovat siellä päivähoidossa. Onpahan ainakin kavereita ja mielekästä toimintaa.

Eskareilla on eroa kuin yöllä ja päivällä, puhun omien lasteni kokemuksesta .Olivat eri eskareissa ja esikoisen eskari oli pk:n yhteydessä, se oli sellaista pari tuntia päivässä puuhastelua, Kuopus kävi koulun yhteydessä olevaa eskaria, siellä oli paljon koulumaisempi meininki ja opekin tuntui enemmän "opettajalta"
Ei tuo silti huono ollut, ei sen tarvi vielä mitään koulua ollakaan, kunhan vaan oppii ne muut tarvittavat taidot.
Ja mitä noihin muihin valvonta tms, juttuihin tulee, niin koulussa ei ole sitten senkään vertaa valvontaa, siellä on lapset aika omillaan

Ok.No mun lapsi ilmeisesti on sitten ainut luuseri joka EI osannut lukea eikä laskea ennen eskaria yhtään,hänelle oli paljonkin hyötyä eskarista.

Hyvähän se on että siitä tulee pakollinen koska se opettaa kouluvalmiuksia.Tällä hetkellä ekaluokalle marssii aika eri tasoista väkeä.

Ja täällä ainakin eskareita on muuallakin kun päiväkodissa,ei sitten ne tauditkaan jyllää sen ihmeemmin.

Eskarissa ei tarvi oppia lukemaan eikä laskemaan ja ihan suotavaa olisi että vahtisivat niitä vaatteita päälle ulos mennessä. Ihan turhaa lyhentää muutenkin lyhyttä lapsuutta opettelemalla istumaan ja kulkemaan jonossa. Koulussa on 2 ekaa luokkaa niitä perusjuttuja varten. Eli mitä enemmän leikkivät, laulavat ja askartelevat niin sen tyytyväisempi äiti täällä. Ihan selvästi tarhan puolella huolehtivat niistä lapsista enemmän, nyt ovat enempi oman onnen nojassa.

Meidän eskari kyllä viihtyy eskarissa, mutta viihtyi se tarhassakin.

Jokainen lause omaan......??Mikä järki? Vaikealukuinen.

Miksi ne lapset, jotka on olleet ennen eskaria 2-5 vuotta päiväkodissa, ei ole jos siellä oppineet yhdessä toimimista, vuoron odottamista, ohjeiden kuuntelemista jne.? Miksi siihen tarvitaan erikseen eskari?

Muualla maailmassa 6v käy täysillä koulua eli on läksyt ja oppiminen pääasiassa, koska 6v on tiedollisesti kuin sieni, imee itseensä kaiken ja on motivoitunut oppimaan. Vain Suomessa opetellaan paikallaan istuen tottelemaan open ohjeita tyyliin "istu hiljaa". Muualla sellaiset asiat opetetaan kotona.

Meille olisi ollut helpompaa viedä lapset vielä vuodeksi samaan hoitopaikkaan, kun  nyt viedään tavallaan kahteen eri hoitopaikkaan, kun toinen aloitti eskarin. Välillä ahdistaa kertomukset mitä lapsi kertoo, saa nähdä miten kehityy asiat vuoden aikana.

Eskari ei ole vielä pakollinen, mutta meidän lapsikin oli jo kauan odottanut sinne pääsyä, vaikka se oliskin pienoinen pettymys hänelle.

Eniten varmaan eskarissa häiritsee leipääntyneet työntekijät. Lapsille raivotaan välillä ihan syyttä. Unohdetaan, että vika ei ole aina lapsessa. Tuttuni on eskarissa töissä ja kuulen näitä tarinoita välillä muutoinkin kuin lapsen näkökulmasta.

Mä oon kyllä ollu tyytyväinen ja meidän eskarilainen lähtee aina innoissaan eskariin. Mun mielestä eskarin yksi tarkoitus on pikkuhiljaa oppia ottamaan vastuuta itsestään, eli lapsi oppii esim. pukemaan päälleen riittävästi. Ei koulussakaan kukaan enää vahdi, onko pipo päässä ja käsineet kädessä. Aika löysänä tosin oon pitäny koko eskaria, kun leikillä on vielä päärooli, mutta kunhan oppivat ryhmässä toimimiseen, alkaa keväällä sitten koulumaisempi osuus ainakin meidän eskarissa.

Mun mielestä on muutoinkin aika hätäistä arvioida eskarin hyötyjä, kun sitä on ollut vasta pari kuukautta. Mutta omassa eskarilaisessani on ilmennyt ihan uutta rohkeutta ja yrittämisen halua eskarin myötä. Lapsi, joka aiemmin ei osallistunut mihinkään vähänkään vieraampaan touhuun, menee nykyään mukaan kaikkeen. Lapsi, joka luuli, että ei voi oppia, jos ei heti osaa, onkin alkanut yrittää. Väitän, että se on pitkälti kiinni siitä, että hän näkee, ettei kaikkea voi osata valmiiksi ja ettei hän välttämättä olekaan ainoa, jonka täytyy harjoitella. Hän kyllä siis osaa lukea (on oppinu jo viime keväänä itsekseen), mutta osaavat senkin hyödyntää sujuvasti eskarilla ja tulikin palautetta, että lukutaitoiset ovat ennemmin auttamassa toisia, kuin nostamassa itseään.

Tosin meillä on myös todella hyvä eskariope. Eikä eskarin kautta oo tullu mitään tautejakaan, vaikka päiväkodin yhteydessä onkin.

Mä oon ollu todella tyytyväinen meidän eskariin.

Meillä kanssa kaikilla lapsilla eskari tuntunut vähän turhalta. Tosiaan kaverien seura lähinnä se pointti. Ja jälkimmäisten lasten kohdalla se että eskariajan hoidosta ei tarvinnut maksaa.

Toisaalta jokaisella lapsella eskarissa oli aina pari tuntia viikossa sellaista josta tuntui olevan iloa. Se oli se eskareille erikseen suunnattu tekeminen, joka ei ollut kirjan täyttämistä. Mutta näitä hetkiä päiväkodissa ei hirveästi pystynyt järjestämään aikataulujen ja henkilökunnan vähyyden vuoksi.

Eskareissa pystyttäisiin varmaan tarjoamaan paljon enemmänkin, jos olisi rahaa ja resursseja. Mutta kyllä ne taitavat lähinnä olla niitä päivähoitopaikkoja, joissa se meno on mitä on. Valitettavasti vain sitä samaa menoa jatkuu välillä myös kouluissa. Luokissa meno on levotonta ja opettajien aika menee järjestyshäiriöissä, opettaminen etenee hitaasti ja ylimääräisestä tekemisestä karsitaan...

Eli loppujen lopuksi uskoisin että eskarin ja koulun kasvatuksellisesti suurin anti on kasvattaa sietämään turhautumista, ainakin niillä lapsilla joilla asiat ovat normaalisti hanskassa.

Ikävä juttu, jos joissakin paikoissa eskari pelkkää päivähoitoa. Omien lasten kanssa käydyissä kehityskeskusteluissa on syksyllä käyty läpi, mitä taitoja syytä harjoitella. Poika oli esim. Motorisesti heikompi toiselta puolelta, jolloin eskariope sanoi, että siihen kiinnitetään huomiota. Tietystikään pojalle ei sanottu, että nyt harjoitellaan motorisia taitoja, vaan esim palloiluhallilla käynnin yhteydessä poikaa ohjattiin enemmän harjoituksiin, joissa tätä harjoiteltiin.

tytön kohdalla taas tyttö oppi lukemaan eskarissa, mutta matemaattinen hahmotus oli hankalampaa. Niinpä tytön kanssa enemmän harjoiteltiin matikkapelejä kuin lukemistaitojen kehittämistä.

eli ainakin meidän eskarissa niillä lasten kanssa pelattavilla peleillä ja leikeilläkin oli tarkoitus ja opet havainnoit lapsen kehitystä. Näistä havainnoista myös kerrottiin meille vanhemmille.

Juu ei siellä päiväkotieskarissa kyllä oikein mitään lapsi oppinut. Ihan tavallista tarhaelämää se oli. Paikallaan istuminen ja hiljaa oleminen ym. häneltä sujui muutenkin. Mutta toisaalta lapsella oli siellä kuulemma oikein mukavaa, oli kavereita ja kivoja leikkejä. Ja kotiäiti oli tyytyväinen, kun sai lapsilaumaansa pienennettyä aamupäivisin yhdellä :) 

Ja mitä noihin tauteihin tulee, ne jylläävät paljon pahemmin pienten ryhmissä kuin eskariryhmissä. Eskarit eivät nuole leluja ja osaavat jo ainakin jotenkin pestä käsiään. /17

Eskarinhan on tarkoitus tarjota tasavertaisemmat lähtökohdat kouluvalmiuksien suhteen. Ja myös arvioida koulukypsyyttä. Tylsähän se sellaiselle lapselle on joka osaa jo kaikki vaadittavat taidot, mutta siihen sun lapsen on tottuminen kun kouluun menee, Lukeminen ja laskeminen on ekaluokalla opeteltavia asioita, eivät ees kuulu eskariin. Oisit laittanu lapsen suoraan ekalle? 

Asian vierestä, mutta miksi, oi miksi jotkut kirjoittavat "aikasta", kun pitäisi kirjoittaa "aika"? Puheessa tämän vielä ymmärtää, mutta että kirjoitettaessa... Viittaan nyt siis ketjun otsikkoon.

Koulussa olevan eskari meillä ainakin toimii hyvin. Tauteja on sairastettu jo ennenkin isompien tuomina. Nyt kun lapsesi sairastaa, saa vastustuskykyä ja ehkä koululaisena ei tule niin paljon sairauspoissaoloja. Jos olisit vienyt vasta kouluun ja sitten olisi kohdannut nämä taudit, poissaolot saattaisivat haitata koulunkäyntiä, jos niitä olisi paljon. Nythän sillä ei ole niinpaljon väliä.

Minusta ikätovereiden seura ja ryhmässä toimiminen on tosi tärkeää, ehkä jopa tärkeintä, kun lapsi osaa lukea ja vähän laskeakin. Kyllä siellä on monenlaista puuhaa, leikkikaluilla leikkimään eivät edes viikoittain ehdi, kun tekevät erilaisia tehtäviään. Mun tyttö ei kotona innostuisi pahvisia neulomiskuvia neulomaan, niin hyvä kun tuolla edes tulee niitä tehtyä.

Harmi, että sinulla oli liian suuret odotukset.

Eskarissa tosiaan opitaan noiden akateemisten taitojen alkeet, ei ole tarkoitus opettaa esimerkiksi lukemaan. Osa osa jo valmiiksi ja aika moni toki oppii eskarin aikana.

Sosiaaliset taidot ovat ne tärkeimmät. Lapsi oppii toimimaan vertaisryhmässä. Koulussa on sitten helpompaa niin oppilailla kuin opettajalla, jos kaikki luokasta ovat ryhmässä toimimisen taitoja jo ennen koulua harjoitelleet.

Noista vaatteista kannattaa mainita eskarissa. Oletko kertonut, että lapsesi tarvitsee apua ja tukea pukemisessa? Ehkä ryhmässä muut osaavat ja siksi on jäänyt huomaamatta, ettei sinun lapsesi muista pukea kaikkea päälleen ilman valvontaa?

Eskarissa on hyvä opetella noitakin taitoja.

Kannattaa kyllä laskea odotuksia koulun suhteen.

Eskarin suurin ongelma on mielestäni se, että sen taso vaihtelee kunnasta ja opettajasta riippuen todella paljon. Olen kuullut paljon näitä tarinoita, että eskari on käytännössä päivähoitoa, jossa tehdään muutama eskaritehtävä silloin tällöin, jos muistetaan tai jaksetaan. Muuten päivärytmi kulkee muun päiväkotiryhmän mukaisesti. Tällaisesta eskarista ei mielestäni ole juurikaan hyötyä koulua ajatellen . Lähinnä joillekin kotihoidossa olleille voi olla hyötyä ryhmässä toimimisen ja sosiaalisen kanssa käymisen osalta. Toisaalta nämä vamaan oppisi jossain kerhossakin.

Meidän kunnassa eskari on sivistystoimen alla ja näin ollen samalla koululla, jonne lapsi ensi vuonna menee ekalle luokalle. Näin koulurakennus ja piha tulevat tutuiksi jo eskarivuoden aikana.

Eskarit pääsevät myös osallisiksi koulun aamunavauksiin, muihin tapahtumiin ja kerhotoimintaan. Kouluvuosi rytmittyy kouluvuoden mukaan ( lomat, lauantaikoulut, juhlat yms.) Toisaalta eskarit ulkoilevat ja ruokailevat omaan aikaansa ja tahtiinsa, jolloin opettajan ja avustajien on helpompi valvoa ja auttaa omaa ryhmäänsä ja pihalla ja ruokalassa on rauhallisempaa.

Joka viikko opettajalta tulee wilmaviesti, jossa kerrotaan mitä viikon aikana on puuhailtu ja lyhyesti seuraavan viikonohjelma. Ohjelma noudattaa yleensä seuraavaa kaavaa: ma: kirjasta yksi kirjain, ti: kädentaitoja ja liikuntaa (salissa tai ulkona), ke: kirjasto ja erityisopettajan tunti ( tämä on joko koko luokalle, pienryhmässä  tai vain yhdelle lapselle kerrallaan), kerran kuussa srk:n pitämä hetki),  to: kirjasta yksi numero, pe musisointi.  Päivän ohjelma ei kuitenkaan kestä koko eskaripäivää vaan päivittäin aikaa on varattu myös vapaalle ulkoilulle, leikille ja  satuhetkelle.  Lisäksi silloin tällöin on erilaisia teemapäiviä esim. lelupäivä, metsäretki yms. Kotitehtäviä tulee joskus ja ne ovat tyyliin: tutustu omaan kotitaloosi, mitkä ovat perheen jäsentesi nimet, joihin liittyen tehdään eskarissa sitten joku kuvisjuttu tms. esim. piirretään oma kodin kuva tai askarellan oma perhe.

Olen varsin tyytyväinen tähän eskarimalliin. Tutustutaan koulumaailmaan, mutta ei kuitenkaan liian ryppyotsaisesti.

[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 14:46"]

No, päivähoitipaikkahan tuo enemmän on, ei siinä ole mitään tekemistä minkään kouluun valmistautumisen kanssa. Ne opitaan sitten koulussa äkkiä.

[/quote]

Jaahah no terkka oli sitä mieltä että ne pitää osata jo ennen koulua ja ennen eskaria.

Voihan se olla että eskareissa kiinnitetään huomiota ja pyritään tukemaan, jos lapsella on jotain tarvetta. Mutta sitten on niitä lapsia, joilla ei ole ihmeempää tarvetta ja tuskin saavat sen ihmeempää huomiota.

Meillä kokemusta kolmesta lapsesta. Yhden kohdalla tuli syksyllä aloituksen jälkeen tietoa, että ei osaa kirjaimia riittävästi. No siitä päästiin kun opeteltiin kirjaimet kotona (luulimme että eskarissa oli tarkoitus opetella niitä ja ei oltu etukäteen käyty niitä läpi). Kaksi muuta ovat osanneet kaiken mitä eskarissa on kartoitettu. Kaikki olivat toimineet jo ryhmässä ennen eskaria ja osasivat odottaa vuoroaan. Ainoa mitä esikoinen ei osannut, pitää puoliaan siinä lapsiryhmässä (kyseinen ryhmä oli levoton, integroitu kaupungin alueen ryhmä), mutta oppi senkin, kun opetteli antamaan takaisin.