Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Petin miestäni, kaverit haukkuu kusipääksi
03.10.2013 |
Pettäminen oli seurausta vaikeuksista avioliitossa. Ihastuin toiseen, myös varattuun, ja meillä oli suhde. Suhde on nyt ohi, mieheni on ymmärtänyt syyt ja näkee vikaa myös itsessään, asia on meidän välillä käyty läpi.
Sen sijaan mun kaverit ei jätä mua rauhaan vaan aina uudestaan palaa aiheeseen ja siihen, miten huonosti kohtelin miestäni. Viimeisin keskustelu päättyi siihen, että minua nimiteltiin kusipääksi. Osoittavat myös miehelleni koko ajan kannustusta ja tukea.
En ymmärrä: mielestäni mulle ei kuulu muiden suhteiden väliset asiat, enkä niitä kommentoisi ja toisaalta en ymmärrä, miksi minun ystäväni ovat ryhtyneet mieheni tukijoiksi, varsinkin kun itse on asian kanssa ok. En valehdellut suhteesta missään vaiheessa, kerroin heti, että olen ihastunut toiseen.
Mikä tässä on niin maailmoja kaatavaa? Näitä suhteita ja ihastumisiahan on tapahtunut maailman sivu.
Kommentit (47)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No aika kusipäisesti miehellesi teit. Pettäminen ei ole ratkaisu ongelmiin eikä vaikea suhde ole mikään syy pettämiselle.
On on. Minäkin olen ollut monta kertaa hyvin ihanstunut, mutta pettänyt en ole. Nämä kaksi asiaa ovat vielä aivan erillisiä juttuja.
Olettaisin, että kvereiden mielestä mies on todellakin hyvä mies ja ehkä hän ansaitsisi heidän mielestään paremman naisen. Voi olla, että et muuenkaan kunnioita miestä teoillasi taikka sanoilasi kovin paljoa ja siksi kaverit ovat miehesi puolella.
Tiedän kaverini pettäneen miestään useita kertoja, todennäköisesti useammankin heebon kanssa. En ymmärrä häntä, enkä hyväksy käytöstä, mutta asia ei oikeasti kuulu minulle mitenkään. Jokainen taaplaa tyylillään ja sössii tyylillään myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä juuri ihmetyttää se, että kavereiden mielestä mies on täydellinen ja minä tarinan pahis. Pettäminen ei ollut mikään kevyt ratkaisu, mutt toisaalta en kadu sitä, koska keskustelut miehen kanssa ja pyynnöt huomiosta eivät johtaneet mihinkään. Tarvitsin todella läheisyyttä ja ihastumista, jota tämä toinen mies minulle tarjosi. Olin myös kertonut miehelleno, että en lupaa uskollisuutta, sen jälkeen, kun näin, ettei hän halua asioita muuttaa.
Sanoin miehelleni silloin, että näin on käynyt, voin muuttaa pois kotoa, mutta hän halusi, että odotamme jos suhde menee ohi. Näin myös kävi.
Kyllä mäkin ajattelisin, että olet kusipää etkä ansaitse miestäsi. En mä sitä kyllä ääneen sanoisi, koska asia ei mulle kuulu. Mutta pettäminen on kusipäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävää kavereilta. Väärin teit mutta minusta ystävyyteen ei kuulu toisen tuomitseminen. Itse en kyllä kaverilleni noin kommentoisi. Ehkä läheiselle ystävälle voisin joissain tilanteissa sanoa, että mieti nyt vähän mitä teet ja pitäisikö tilannetta muuttaa (tyyliin jatkuva pettäminen eri miesten kanssa ja asian hedelmätön jatkuva vatvominen).
Toisaalta jos kaverisi ovat myös miehesi kavereita niin ymmärrän heitä paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kaverisi tietävät asiasta? Yleensä ihmiset eivät hyväksy pettämistä. Olisi siis kannattanut olla puhumatta kavereillesi (joilla tiesit olevan hyvä moraali) asiasta.
[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 14:13"]
Tiedän kaverini pettäneen miestään useita kertoja, todennäköisesti useammankin heebon kanssa. En ymmärrä häntä, enkä hyväksy käytöstä, mutta asia ei oikeasti kuulu minulle mitenkään. Jokainen taaplaa tyylillään ja sössii tyylillään myös.
[/quote]
juuri näin ajattelen myös. ymmärrän, että yhteiset tuttavat eivät haluaisi valehdella miehelle esimerkiksi, mutta siitähän tässä ei ole kysymys.
en ole ikinä ottanut kantaa muide tekemisiin, vastuu on itsellä. eikä muiden suhteiden sisäisistä asioista voi tietää kuin osapuolet itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä saa mitä tilaa. Et kai oikeasti kuvitellut että tekosi hyväksyttäisiin tuosta vain? Olit inhottava miestäsi kohtaan etkä ajatellut häntä.
11 ja 6 oli siis ap.
ja jatkan, että yksi pahimmista tuomitsijoista on itse ollut salasuhteessa ja eronnut sitten miehestään.
en kommentoinut hänenkään ratkaisujaan silloin mitenkään.
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
>Mikä tässä on niin maailmoja kaatavaa?
Niin, mikä se ongelma kusipäällä on?
Se on ihan OK että olet suuri kusipää.
Sun pitää vaan hyväksyä itses sellasena kuin oot.
Sinähän olet melkoinen kusipää. Suhteessa on vaikeuksia, niin hankit sivusuhteen. Paransiko se jotain asioita?
[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 14:16"]
Tässä juuri ihmetyttää se, että kavereiden mielestä mies on täydellinen ja minä tarinan pahis. Pettäminen ei ollut mikään kevyt ratkaisu, mutt toisaalta en kadu sitä, koska keskustelut miehen kanssa ja pyynnöt huomiosta eivät johtaneet mihinkään. Tarvitsin todella läheisyyttä ja ihastumista, jota tämä toinen mies minulle tarjosi. Olin myös kertonut miehelleno, että en lupaa uskollisuutta, sen jälkeen, kun näin, ettei hän halua asioita muuttaa.
Sanoin miehelleni silloin, että näin on käynyt, voin muuttaa pois kotoa, mutta hän halusi, että odotamme jos suhde menee ohi. Näin myös kävi.
[/quote]
Olet täysi kusipää. Olet selvästi itseäsi täynnä oleva narsisti. Sinä sinä ja sinä. Miehesikin saa sitten käydä nussimassa ketä huvittaa. Vai onko vain sinulla oikeus. Käytkö nussimassa myös kavereidesi miehiä?
Sinähän olet juuri sellainen kermaperseprinsessa joka tekee mitä lystää kun mies ei hypi pillisi mukaan. Nyt käytät miestäsi edelleen hyväksi, et tunne pienintäkään katumusta etkä mielestäsi ole tehnyt mitään väärää. Eipä ihme että etäämpää asiaa katsovat ovat sinulle vihaisia, he näkevät miten kurjasti miestäsi kohtelet.
[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 14:16"]
Ikävää kavereilta. Väärin teit mutta minusta ystävyyteen ei kuulu toisen tuomitseminen. Itse en kyllä kaverilleni noin kommentoisi. Ehkä läheiselle ystävälle voisin joissain tilanteissa sanoa, että mieti nyt vähän mitä teet ja pitäisikö tilannetta muuttaa (tyyliin jatkuva pettäminen eri miesten kanssa ja asian hedelmätön jatkuva vatvominen).
Toisaalta jos kaverisi ovat myös miehesi kavereita niin ymmärrän heitä paremmin.
[/quote]
Kyllä kuuluu. Miksi joku on edes kaveri ihmisen kanssa johon ei voi luottaa? Minä en edes haluaisi puhua tuollaiselle ihmiselle. Samoin kun en puhu rikollisillekkaan.
No enpä olis kaveri moisten kanssa. Joo, ei kuulu ystävyyteen. Onko he sun "ystävät" sitten niin täydellisiä ihmisiä ilman puutteita? Nämä tuomitsijat ovat sellaisia pumpulimaassa eläviä. Oikeasti pettäminen on aika yleistä etkä voi tietää onko miehesikin pettänyt.
Alue: Aihe vapaa
Enpä enää ihmettele, että 50% avioliitoista päätyy avioeroon. Olen ollut yli 10 v. naimisissa vaimoni kanssa, ja seurustelun alettua n. 14 v. sitten en ole muiden naisten kanssa ollut, vaikka tarjokkaita olisi kyllä ollut. Te naiset olette hyvin romantiikankipeitä ja innostutte kyllä seikkailuista, jos mies on jotenkin kiehtova ja erilainen kuin oma mies.
Miehet nyt taas ovat pääosin sikoja. Olen itsekin ollut ehkä liian mukava joillekin naisille, jotka ovat sitten selvästikin ihastuneet ja siitä vähän kärsineetkin. Joku aika sitten ihastuin itsekin ja tämän naiset tunteet olivat samansuuntaiset. Kun asia selvisi kummallekin, ei tilanne ollut helppo: ihastuminen teininä ja aikuisena ei juuri poikkea, se kyllä sekoittaa pään ja koko kropan. Mitään ei tapahtunut, yhteydenpitoa lukuunottamatta ja välimatkaakin oli satoja kilometrejä, ja ihastuskin laantui mutta se vei pari kuukautta.
Olen ajatellut usein, entäpä jos välit vaimoni kanssa olisivat olleet viileät ja samoin tuolla naisella mieheensä (vähän olivatkin), niin olisinko yhtäkkiä ollut keskellä avioeroa? En ole koskaan ajatellut eroavani, mutta ihastuminen on kyllä todella vahva tunne. Naisilla varmaankin vielä vahvempi.
Jos samaan aikaan oma puoliso olisi hyvin etäinen, niin en ymmärrä, miten kukaan haluaisi elää ilman rakkautta, ja jos keskustelustakaan ei olisi apua, niin siinä on jo tahto koetuksella. Monet ihmiset kuitenkin menevät naimisiin monista muista syistä kuin rakkaudesta (lapset, ikä, yksinäisyys, sosiaalinen paine). Yhteiselo ilman sielunkumppania on pitemmän päälle melko kivistä. Sen ymmärtää, kun löytää sellaisen, ja joskus elämässä asiat tapahtuvat väärässä järjestyksessä.
Mielestäni asiat eivät ole mustavalkoisia. Enkä ymmärrä, miten miestään voi pettää, jos kertoo avoimesti olevansa ihastunut toiseen. Sehän on rehellisyyttä. Jos mies vielä vähättelisi asiaa, niin pettäisin ja varmaankin pelkästä harmistuksesta ja kertoisin tapahtuneesta. Kyllä kummallakin puoliskolla on vastuunsa parisuhteessa, ei se ole koskaan yksipuolista.
Juuri sen vuoksi en pettänyt vaimoani: hän ei ole antanut mitään syytä siihen. Ja senkin vuoksi oli kauheaa ihastua toiseen. Olen todella onnellinen, ettei mitään tapahtunut ja ihastus tosiaankin laantui ajan kanssa. Oikeastaan tapahtunut vahvisti suhdettani vaimooni, kun ajattelin todella miten paljon voisin menettää, ja suhteemmekin piristyi (eihän koko ajan eletä kuherruskuukautta missään suhteessa).
Toisaalta kaverini kertoi juuro eroavansa avopuolisostaan, 7 vuotta yhteistä eloa ja rakkaus oli loppunut. Sellaista on elämä: varsinkin avioliitossa se rakkaus saattaa loppua, kun tulee lapsia ja töitä ja tapaa mukavia ihmisiä. Täällä eletään kuitenkin vain kerran. Jos nyt eromassa olevani ystäväni, olisi ollut naimisissa, olisiko parin pitänyt elää loppuelämänsä ystävinä mutta ilman rakkautta? Nimittäin peiton alla on melko vaikeaa olla, jos enää ole halua, sekin on osa rakkautta. Joitain asioita ei voi vain päättää ja pakottaa - ihminen ei ole kone, joka voidaan ohjelmoida.
Älkää siis olko kaksinaismoralisteja: onko täällä muka joku, joka on ihastunut ja rakastunut vain kerran, mennyt naimisiin ja elää nyt ikuisessa onnessa? Onhan se mahdollista, mutta luulen, että hekin juksaavat pikkuisen. Jokainen meistä on ihastunut ainakin kahdesti, oliko se toinen kerta petos? Vai se ensimmäinen (jos ei menty naimisiin)?
T: mies, yhä ihminen