Lue keskustelun säännöt.
Olen aloittanut töissä, mutta vuorottelussa miehen kanssa haastetta...
02.10.2013 |
Olen hoitanut lapsia kotona pitkään, nyt aloittanut osa-aikaisesti töissä ja sovittelen vuoroja niin että mies kun tulee töistä, minä lähden. Tai jos mies menee iltaan, minä pystyn olemaan aamusta töissä. Ajatuksena ihana, lasten ei ihan vielä tarvitse aloittaa päiväkotiuraa. Käytännössä tuntuu, että tämä koituu lapsille hankaluudeksi, tai että mies ei ota kunnolla vastuuta. Vaikka on tottunut lastenhoitoon aiemminkin, olen ottanut omaa aikaa ja mies käyttänyt lapsia ulkona tms. Mutta päävastuu ollut minulla ja olen joutunut sanomaan ja patistamaan. Nyt sitten mun olisi lähdettävä töihin, mies menee suihkuun ja on hiljakseen omaa tilaa vaatien kun on juuri tullut töistä. Joudun jättämään lapset "yksin" siihen, itkahtavat mun perään, ja mies vaan menee suihkuun. Tekee niin pahaa lähteä töihin. Olen pyytänyt, että mies olisi sen hetken lasten kanssa kun lähden, mutta mies tokaisee että kyllä hän ehtii iltasella olla niiden kanssa, ei heti jaksa kun tulee töistä vaan tahtoo suihkuun jne. hengähtämistä. Ei näe lasten tilannetta ollenkaan! Miksei voi sitä hetkeä olla läsnä, kun mun lähdettävä ja lapset surkeina?! Sitten laittaa lapset katsomaan elokuvaa, kun jos minä olisin kotona meillä mentäisiin ulos leikkimään, uimaan, kirjastoon, aina jotakin. Mutta mies korvaa sen elokuvan katsomisella. On varmasti kivastikin lasten kanssa, sylittelee jne. mutta minulla on olo, että lapset jäävät nyt paljon huonommalle näin :( Jos mies menee iltavuoroon ja minä olen aamusta töissä, saavat katsoa telkkaria minkä haluavat, sitten leikkiä keskenään ja mies puuhastelee jotain, ei viitsi välttämättä viedä aamusta ulkoilemaan ollenkaan. Varsinkin isompi turhautuu tällaisesta, tarvitsisi liikuntaa ja raitista ilmaa.
Mitä mieltä olette?
Kommentit (66)
[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 08:52"]
Huono isä. Ei mulla muuta.
[/quote]
Jaa...Nainen tulee ja kertoo, miten huono isä mies on...ja varmasti varsin yksipuolisesti käsitellen. Nyt me tiedetään vain se toinen puoli ja surkutellaan sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tässä ongelma ole se, ettei mies ole lapsille ohjelma-automaatti vaan se, ettei mies ole läsnä lapsille eikä huolehdi perushoidosta kuten nukkumaan laittamisesta!
Sinä olet monta vuotta hoitanut lapsia, mutta onko miehellä ollut tilaa heitä hoitaa näiden vuosien aikana. Ei sitä yhdessä yössä vaihdeta sivusta katsojasta vastuun kantajaksi. Se vaatii totuttelua. Olette kaikki uudessa tilanteessa, mutta ajan kanssa varmasti, jokainen sopeuttuu uuteen tilanteseen.
Kuule ap mitä jos tekisitte rauhallisena hetkenä teille perheen "säännöt".
Siis ihan yksinkertaiset ja tyyliin iltaltoimet 19.30. Lapset omiin sänkyihin kello 20.00. Telkkaria päivässä enintään 1 tunti.
Ja niin että et määrää näitä vaan sovitte miehen kanssa yhdessä. Ja oikeasti mieskin saa olla mukana päättämässä asioista etkä sanele sinun sääntöjäsi.
Sitoutuisikohan mies paremmin näin jos saa itsekkin olla päättämässä asioista.
Ja ei liikaa vaatimuksia kerralla esim. ulkoilusta ym. vaan ensin nämä perusasiat kuntoon.
Ja muista kehua miestä kun hän tekee jotain lasten kanssa hyvin. Se motivoi jatkossakin hoitamaan asioita hyvin kun saa positiivistakin palautetta.
Perushoito tosiaan pitäisi olla kunnossa, ruokailut, peseytymiset ja nukkumaan menemiset. Huushollin ei myöskään pidä olla mullin mallin, kun tulet kotiin. Muuten miehesi saa toimia kuten parhaaksi näkee. Jos miehesi tekee fyysistä työtä ja tulee likaisena kotiin, on mielestäni hänellä oikeus heti mennä suihtkuun - kyllä lapset tottuvat siihen. Jos hän tulee jostain toimistosta tms., ja suihku ei ole välttämätön just kotiutumisen jälkeen, voit vaatia että hän helpottaa lasten oloa lähtösi ajan, jos koet sen tarpeelliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin, miksi ap nostaa esiin tuon paluun kotiin klo 22, kun mies kuorsaa ja lapset juoksevat itkevinä vastaan - VASTA VIESTIKETJUN MYÖHEMMISSÄ VIESTEISSÄ. Se on paljon vakavampi asia kuin joku kirjastossa käymättä jättäminen.
Joka tapauksessa, löysää nyt vähän omaa pipoasi, ja anna miehelle tilaa olla mies. Lapset eivät tarvitse kahta äitiä, vaan isän ja äidin. Isällä on eri tapoja ja muista tämä: lapset eivät ole valinneet isäänsä, sen valinnan sinä teit ihan itse.
ihan itse.
Minä olen sitä mieltä, että teillä molemmilla on nyt vähän väärä asenne.
Ensinnäkin miehesi ei nyt selvästi ole ymmärtänyt, että lapset eivät hoidukaan itsestään. Hän on varmaankin kotivuosiesi aikana tottunut siihen, että asiat vain sujuu, eikä ole tajunnut että niiden sujumiseksi on tarvittu sinua.
Sinä taas et ole ymmärtänyt, että kaksi ihmistä ei voi revetä kolmeksi: jos molemmat käytte töissä, ei voi vaatia, että vielä täyspainoisesti hoituisi myös kotiäidin rooli.
Miehesi täytyy tormistua ja sinun täytyy höllätä. Teidän täytyy yhdessä käydä keskustelu, onko nykyinen järjestely kuitenkaan paras vaihtoehto teidän perheelle. Vai olisiko järkeä siirtyä ns. normaaliin työssäkäyvien ihmisten perhe-elämään, johon kuuluu lasten päivähoito. Ei se päiväkoti"ura" mikään kammotus oikeasti ole. Minun mielestäni olisi järkevämpää käydä töissä yhtä aikaa ja olla kotona perheen kesken yhtä aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten ei ole tuossa tilanteessa parempi olla kotihoidossa! Millaisena mörkönä sen päiväkodin näet, jos ajattelet, että lasten olisi siellä vielä huonompi olla kuin tuollaisen isän kanssa keskenään?
Mielestäni teillä on kaksi vaihtoehtoa:
1. Sinä jäät kokonaan kotiin.
2. Käytte molemmat töissä, ja lapset ovat sillä välin päiväkodissa.
Tosi kurjaa kyllä, että lapsilla on noin vastuuntunnoton ja itsekäs isä...
[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 09:46"]
Mietin, miksi ap nostaa esiin tuon paluun kotiin klo 22, kun mies kuorsaa ja lapset juoksevat itkevinä vastaan - VASTA VIESTIKETJUN MYÖHEMMISSÄ VIESTEISSÄ. Se on paljon vakavampi asia kuin joku kirjastossa käymättä jättäminen.
Joka tapauksessa, löysää nyt vähän omaa pipoasi, ja anna miehelle tilaa olla mies. Lapset eivät tarvitse kahta äitiä, vaan isän ja äidin. Isällä on eri tapoja ja muista tämä: lapset eivät ole valinneet isäänsä, sen valinnan sinä teit ihan itse.
ihan itse.
[/quote]
Siksipä itse provoksi ajattelen.
Vakavammat jutut tulee vasta myöhemmin heittäen vettä myllyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 09:46"]
Mietin, miksi ap nostaa esiin tuon paluun kotiin klo 22, kun mies kuorsaa ja lapset juoksevat itkevinä vastaan - VASTA VIESTIKETJUN MYÖHEMMISSÄ VIESTEISSÄ. Se on paljon vakavampi asia kuin joku kirjastossa käymättä jättäminen
Joka tapauksessa, löysää nyt vähän omaa pipoasi, ja anna miehelle tilaa olla mies. Lapset eivät tarvitse kahta äitiä, vaan isän ja äidin. Isällä on eri tapoja ja muista tämä: lapset eivät ole valinneet isäänsä, sen valinnan sinä teit ihan itse.
ihan itse.
[/quote]
Värikynät ovat ihan oivallinen ja mielenkiintoinen lelu aikuistenkin käytöön. Empatia ja sympatia ei heti säteillyt "tarinaa"piti vähän värittää.
Isän ja äidin vaistot ovat vaan erilaisia. Vanhempien tehtävä on toimia lasten eduksi omien ominaisuuksien kautta. Lapset tarvitsee naisen mallin ja miehen mallin. Jos nämä roolit hämärtyvät ei lapset opi mitä perhe varsinaisesti on.
[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 09:49"]
Minä olen sitä mieltä, että teillä molemmilla on nyt vähän väärä asenne.
Ensinnäkin miehesi ei nyt selvästi ole ymmärtänyt, että lapset eivät hoidukaan itsestään. Hän on varmaankin kotivuosiesi aikana tottunut siihen, että asiat vain sujuu, eikä ole tajunnut että niiden sujumiseksi on tarvittu sinua.
Sinä taas et ole ymmärtänyt, että kaksi ihmistä ei voi revetä kolmeksi: jos molemmat käytte töissä, ei voi vaatia, että vielä täyspainoisesti hoituisi myös kotiäidin rooli.
Miehesi täytyy tormistua ja sinun täytyy höllätä. Teidän täytyy yhdessä käydä keskustelu, onko nykyinen järjestely kuitenkaan paras vaihtoehto teidän perheelle. Vai olisiko järkeä siirtyä ns. normaaliin työssäkäyvien ihmisten perhe-elämään, johon kuuluu lasten päivähoito. Ei se päiväkoti"ura" mikään kammotus oikeasti ole. Minun mielestäni olisi järkevämpää käydä töissä yhtä aikaa ja olla kotona perheen kesken yhtä aikaa.
[/quote]
Tämän kanssa tismalleen samaa mieltä.
Meillä tuttavaperhe, jossa molemmat vanhemmat vuorotöissä ja yrittävät kaikin keinoin sovitella työvuoronsa niin, ettei lapset "joudu" hoitoon. Lopputulos on se, että perheellä ei ole koskaan yhteistä aikaa, vanhemmilla kova univelka eikä koululaiset voi harrastaa mitään, mihin joutuisi kuskaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se päivähoito ole mikään peikko joka auttamatta ahmii lapsiuhreja. Itse tämän tilanteen nähneenä lopettakaa tuollainen pelleily. Se ei vaan yksinkertaisesti toimi. Perhe tarvitsee yhteistäaikaa myös arjessa ja lapset pysyviä arkisia rutiineja.
Äidillä, kun ei ole oikeutta määritellä millaista sen isyyden tulee olla nin väkisinkin syntyy ristiriitoja. Ja kaiken tämän keskellä lapset lapset on vähän hukassa tällä viikolla rutiinit on sitä ja toisella viikolla taas tätä.
Kirjoitin aloitusviestini eilen. Tuon eilisillan tilanteen kirjoitin tänään. Tämä ei ole provo. Ja mies on joutunut olemaan keskenään lasten kanssa ja hoitamaan aina ennenkin, mutta on kyllä päässyt helpolla sikäli, että äiti ollu "aina" kotona, vaikka olisikin käynyt jumpassa tai kaupungilla tms. Mies on aina ollut lasten kanssa ajallisesti suht paljon, mutta pyrkinyt pääsemään vastuunkannosta ja paennut haastavia kasvatustilanteita. Tämä siis sikäli ei ole mikään uusi asia. Ajattelin, että mun ollessa töissä tienaamassa (jota mies sinänsä arvostaa..) hän ottaisi tomeramman asenteen lasten suhteen. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 09:53"]
Isän ja äidin vaistot ovat vaan erilaisia. Vanhempien tehtävä on toimia lasten eduksi omien ominaisuuksien kautta. Lapset tarvitsee naisen mallin ja miehen mallin. Jos nämä roolit hämärtyvät ei lapset opi mitä perhe varsinaisesti on.
[/quote]
Odota mä tarkistan, että ymmärsinkö tämän nyt varmasti oikein... Kun esimerkiksi meidän perheessä sekä isä että äiti ovat olleet sekä pitkään perhevapaalla että työelämässä, ja olemme molemmat täysin yhtä kykeneviä vastaamaan ihan minkä ikäisen lapsen hoivasta tahansa, tarkoittaa tämä sitä, että lapsilta puuttuu miehen ja naisen malli? Selvä. Ja koska heiltä puuttuu miehen ja naisen malli, ei heillä myöskään ole mahdollisuutta ymmärtää, mitä on olla perhe? Ok.
Aika jännää muuten, että kun yksi päivä arvuutteluleikissä kysyin, mitä tulee, kun yhdistää isän, äidin, Mintun ja Villen (nimet luonnollisestikin muutettu), kiljaisivat lapset heti yhteen ääneen omat vastauksensa: "Perhe!" ja "Rakkautta!"
Mutta vitsi, kyllä mun nyt varmaan täytyy huolehtia tuosta roolien hämärtymisestä... Vai voisiko se olla niin, että on helpompi ajatella, että sukupuolet ovat jotenkin hyvin merkittävällä tavalla keskenään erilaisia, jotta ei tarvitsisi miettiä, että miksi se vanhemmuuden jakaminen ei omassa perheessä oikein onnistu?
[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 10:20"]
[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 09:53"]
Isän ja äidin vaistot ovat vaan erilaisia. Vanhempien tehtävä on toimia lasten eduksi omien ominaisuuksien kautta. Lapset tarvitsee naisen mallin ja miehen mallin. Jos nämä roolit hämärtyvät ei lapset opi mitä perhe varsinaisesti on.
[/quote]
Odota mä tarkistan, että ymmärsinkö tämän nyt varmasti oikein... Kun esimerkiksi meidän perheessä sekä isä että äiti ovat olleet sekä pitkään perhevapaalla että työelämässä, ja olemme molemmat täysin yhtä kykeneviä vastaamaan ihan minkä ikäisen lapsen hoivasta tahansa, tarkoittaa tämä sitä, että lapsilta puuttuu miehen ja naisen malli? Selvä. Ja koska heiltä puuttuu miehen ja naisen malli, ei heillä myöskään ole mahdollisuutta ymmärtää, mitä on olla perhe? Ok.
Aika jännää muuten, että kun yksi päivä arvuutteluleikissä kysyin, mitä tulee, kun yhdistää isän, äidin, Mintun ja Villen (nimet luonnollisestikin muutettu), kiljaisivat lapset heti yhteen ääneen omat vastauksensa: "Perhe!" ja "Rakkautta!"
Mutta vitsi, kyllä mun nyt varmaan täytyy huolehtia tuosta roolien hämärtymisestä... Vai voisiko se olla niin, että on helpompi ajatella, että sukupuolet ovat jotenkin hyvin merkittävällä tavalla keskenään erilaisia, jotta ei tarvitsisi miettiä, että miksi se vanhemmuuden jakaminen ei omassa perheessä oikein onnistu?
[/quote]
Ymmärsit miten ymmärsit...
Mutta lopputulos on se, että miehen ja naisen roolien suhde muistuttaa Suomessa tänä päivänä enemmän sukupuolten välistä sotaa, kuin että miehen ja naisen nähtäisiin täydentävän toisiaan ja että he molemmat toimivat perheen hyväksi omien ominaisuuksiensa kautta.
nauran täällä teidän naisten tyrannimaista asennetta miehen kasvatuksen suhteen... eli ei me miehet todellakaan aleta tanssimaan sen mukaan mitä sanotte me sanomme lapsille tai ainakin omalle lapselleni sanoin kerrot kun on nälkä niin teen ruokaa. ja hän viettää omaa aikaansa ja sanoo nykyään että hän haluaa olla yksin kun äiti vain yrittää koko ajan määräillä... joten jäin miettimään synkästi yritätkö määrätä kaikki mahdolliset asiat perheenne menoissa ja touhuissa??
tarkoitan silloin kun vietätte yhteistä aikaa kuten viikonloppu jne..
on selvää että lapsi ihmettelee aluksi jonkun aikaa miksi äiti lähtee kun isä tulee kotiin... vaikka sanottekin että menee töihin niin tottumista vaatii ja sitten tuo suihkuasia se on ihan normaalia että haluaa työpäivän jälkeen käydä suihkussa ja kirota siellä kiukut pois ettei ole lapsille kiukkuinen. voisin listata tähän monta asiaa joka menee pieleen suhteissa joissa toinen vaatii toista alistumaan...
ja tekemään kuten toinen haluaa ne on yleensä domina/master suhteita ;) ja ne kuuluvat makuu kammarin puolelle ;)
nauran täällä teidän naisten tyrannimaista asennetta miehen kasvatuksen suhteen... eli ei me miehet todellakaan aleta tanssimaan sen mukaan mitä sanotte me sanomme lapsille tai ainakin omalle lapselleni sanoin kerrot kun on nälkä niin teen ruokaa. ja hän viettää omaa aikaansa ja sanoo nykyään että hän haluaa olla yksin kun äiti vain yrittää koko ajan määräillä... joten jäin miettimään synkästi yritätkö määrätä kaikki mahdolliset asiat perheenne menoissa ja touhuissa??
tarkoitan silloin kun vietätte yhteistä aikaa kuten viikonloppu jne..
on selvää että lapsi ihmettelee aluksi jonkun aikaa miksi äiti lähtee kun isä tulee kotiin... vaikka sanottekin että menee töihin niin tottumista vaatii ja sitten tuo suihkuasia se on ihan normaalia että haluaa työpäivän jälkeen käydä suihkussa ja kirota siellä kiukut pois ettei ole lapsille kiukkuinen. voisin listata tähän monta asiaa joka menee pieleen suhteissa joissa toinen vaatii toista alistumaan...
ja tekemään kuten toinen haluaa ne on yleensä domina/master suhteita ;) ja ne kuuluvat makuu kammarin puolelle ;)
[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 10:39"]
Ymmärsit miten ymmärsit...
Mutta lopputulos on se, että miehen ja naisen roolien suhde muistuttaa Suomessa tänä päivänä enemmän sukupuolten välistä sotaa, kuin että miehen ja naisen nähtäisiin täydentävän toisiaan ja että he molemmat toimivat perheen hyväksi omien ominaisuuksiensa kautta.
[/quote]
Se on kyllä tosi sääli, jos koet noin. Ja varsinkin tosi sääli, jos sun mielestä ainoa oikea tapa "täydentää toisiaan" on toimia joidenkin suppeiden ja rajoittuneiden sukupuoliroolien mukaan ja rakentaa entistäkin syvempää kuilua miesten ja naisten välille.
Tuossa viestiketjun aloittajan tapauksessa on ihan loistavat menestyksen mahdollisuudet. Jos äiti osaa vähän höllätä ja isä vähän skarpata, niin kyllä siitä hyvä tulee. Ajan myötä ne vastuut kyllä tasaantuu. Ja jos ei järjestely tunnu hyvältä, niin lapset on onneksi myös sen ikäiset, että esim. osapäivähoito ei haittaakaan tee. Se vaan ei tosiaan välttämättä tue sitä vastuun jakautumista, mutta saattaisi olla ratkaisu esim. niihin siirtymätilanteisiin.
Jos joku äiti kertoisi, että sulkeutuu suihkuun ja jättää lapsensa itkemään keittiöön, häntä haukuttaisiin täällä. Kun isä tekee saman, se onkin vain ihan normaalia.
Toiset lapset tarvitsee rytmiä ja säännöllisyyttä elämäänsä enemmän kuin toiset. Jos meidän kuopuksen olisi jättänyt illalla nukuttamatta normaaliin kahdeksan aikaan, hän ei olisi nukkunut koko yönä. Ja tämän tiesi mieskin. Onneksi aikaa myöten lapsi oppi nukkumaan paremmin.
Kyllä minuakin riepoi joskus se, että kun tulin kotiin lapsi tuli itkien vastaan, että hänellä on nälkä, hän ei ole saanut syötävää. Mies oli jajatellut juuri kuten tuo yllä oleva. Että kertoopi sittne kun on nälkä. Vaan jotenkin lapsi upposi leikkeihinsä niin, ettei tajunnut vasta kun ovi kävi, että hänellähän on kauhea nälkä. Mahtava siinä sitten laittaa ruokaa, kun toinen kiljuu nälissään lahkeessa roikkuen. Plus että olisin minäkin sitä ruokaa kaivannut työpäivän jälkeen, ihan hyvin olisi mies sen voinut laittaa valmiiksi.
ap: istukaa alas ja miettikää, mitkä asiat on tärkeitä, mitkä ei.
2½v ja 4½v