Ulkomailla asuneet, tuleeko joskus "koti-ikävä" takaisin?

Mun täytyy palata Suomeen ens kesänä, ja nyt jo masentaa. Tuntuu siltä, kuin joutuisi pitkän vapauden jälkeen palaamaan taas vankilaan. Kun nyt lukee jotain ihmisten liikkumisen satelliittivalvontakaavailuja tai kuinka autoveroasiassa valtiota vastaan _voittanut_ kansalainen joutuu maksamaan 17 tonnia oikeudenkäyntikuluja tai vaikka käy siellä lomalla kaupassa, tulee sellainen olo että eiiiiii sinne taas... Sopeutuminen siihen ankeuteen ja valvontaan tulee olemaan todella vaikeaa.

Olen asunut aikuisena Saksassa ja Ruotsissa. En ole kaivannut takaisin kumpaakaan maahan. Vaikka molempien maiden kielet olivat / ovat hallinnassa, niin oma äidinkieli on minulle niin tärkeä, että aikanaan halusin muuttaa takaisin, kun tilaisuus tarjoutui. Muutenkin viihdyin molemmissa maissa ihan hyvin, mutta aika aikaa kutakin, kuten sananlasku sanoo.

Kaipaan Saksaan, mutta lähinnä se kaipaus on enemmän kaipausta siihen helppoon, huolettomaan elämään mitä aina elän siellä. Suomessa on niin paljon velvollisuuksia, siellä ei tarvitse kuin tuijottaa omaan napaansa. Olen Saksassa töissä joka vuosi, joten kerkeän onneksi hoitaa ikävääni sillä tavalla :)

[quote author="Vierailija" time="02.10.2013 klo 10:26"]

Kaipaan Saksaan, mutta lähinnä se kaipaus on enemmän kaipausta siihen helppoon, huolettomaan elämään mitä aina elän siellä. Suomessa on niin paljon velvollisuuksia, siellä ei tarvitse kuin tuijottaa omaan napaansa. Olen Saksassa töissä joka vuosi, joten kerkeän onneksi hoitaa ikävääni sillä tavalla :)

[/quote]

No juu, aika hyvin sanottu, että Saksassa on helppo ja huoleton elämä. Sita se onkin ja on lainsäädännöllä, verotuksella, sosiaaliturvalla ja järkevällä markkinataloudella niin tehtykin. Saksassa on koulutetun ihmisen helppo hymyillä, töitä on ja palkkaa tulee kivasti :) ja maa on muutenkin monivivahteinen.

Mutta omaan napaan tuijottaminen, kyllä Saksassa oikeasti välitetään paljon enemmän naapureista, ystävistä ym. kuin Suomessa. En ole Suomessa koskaan todennut niin ystävällisiä naapureita kuin meillä nyt on. Suomessa naapurit enemmänkin riiteli tasaisin väliajoin ja haki sitä riidan aihetta.

[quote author="Vierailija" time="02.10.2013 klo 10:01"]

Kaipaan takaisin USA:han.

Olennaisinta oli se positiivinen ja kannustava ilmapiiri, mikä siellä vallitsi.

Siellä ollessa en kaivannut Suomesta mitään muuta kuin valoisia kesäiltoja.

[/quote]

Sua ei häirinnyt se että se on vain pintaa, diipa-daapaa? Ollaan niin my-best-friend edessäpäin mutta oikeasti kiinnostuneita vain omista asioista, rahasta ja menestymisestä. Toki siellä on tietynlaista yhteisöllisyyttä mutta sekin usein kirkon kautta (God bless!) mikä taas tällaista uskonnosta riippumatonta henkilöä häiritsee. Varsinkaan kun en kokenut että olisivat olleet uskossa - enemmänkin se kuului asiaan että oli sosiaalisesti hyväksyttävä muiden silmissä. Eli se ulkokultaisuus ja tietty tekopyhyys.

Kaipaan takaisin Ranskaan, mä olen sielultani ranskalainen. Lohduttaudun ajatuksella, että vielä joskus muutan sinne takaisin. Ehkä sitten eläkepäivillä. 

Olen asunut kahdeksassa paikassa. Muuttotahti on ollut niin rivakka, etten ehtinyt juurtua oikein mihinkään. Kodiksi muodostui paikka, jossa perustin perheen ja jossa asuimme yhtäjaksoisesti viisi vuotta. Siitä tuli koti, koska siellä oli Minun Perheeni. Ei kulu viikkoa, etten ajattelisi muuttoa sinne takaisin. Kaipaan aurinkoista merta, kahviloita, aurinkoisia ja ihania ihmisiä, lukemattomia pikkuliikkeitä, erilaista kaupunkikulttuuria, sikäläistä arkkitehtuuria, kieltä. 

Katson todella, todella usein asuntomyynti-ilmoituksia ja olemme mieheni kanssa päättäneet muuttaa sinne takaisin, kun lapset ovat aikuistuneet. Nyt emme halua enää sotkea lasten koulukuvioita ja kaverisuhteita.