Ulkomailla asuneet, tuleeko joskus "koti-ikävä" takaisin?

Olen Suomen mukaan lukien asunut kuudessa maassa. Valilla tulee aina kova ikava johonkin maahan joka on jo takana. Onneksi minulla on mahdollisuus vierailla useimmissa niissa ainakin parin vuoden valein. Myos ystaviksi on valikoitunut suurimmaksi osaksi ihmisia jotka ovat asuneet ainakin kahdessa maassa, ja suurin osa tuntee kuulemma samalla tavalla. Kun tulen Suomeen, tulee ikava omaan asuntoon yleensa jo parissa viikossa. En tieda pystyisinko enaa sopeutumaan Suomeen. Uuteen maahan muuttaessa on kuitenkin tullut aina valittua paikkoja, joista jo etukateen oletin pitavani eri syitsa, Suomeen meno taas olisi tavallaan pakkopullaa, vaikka saunaa ja salmiakkia ja kesaoita ei voi olla kaipaamatta.

mä kaipaa takaisin Suomeen! upea ihana maa! asun Espanjassa jo 29 vuotta!

Oon asunu aikuisiällä 8 vuotta Afrikassa ja ihan järjetön kaipuu takaisin :/ kerran vuodessa otan kaikki lomat könttänä ja matkustan takaisin

Asuin jonkin aikaa ulkomailla ja olen näköjään poikkeus kun en haluaisi sinne takaisin enää mistään hinnasta. Suomi on parempi, mutta olen alkanut ajattelemaan mahdollisuutta muuttaa englantiin.

asuin vuosia ulkomailla, lähtisin heti uudestaan... suomen säät ovat sellaiset ettei Suomessa ole mitään mitä kaipaisin.... ei ruoka, ei sää, ei ihmiset 

Mulla on alkanut viimeisen parin vuoden aikana tulla kova ikävä maahan jossa olen syntynyt (Italiaan). Minä en koskaan ajatellut että olisin erityisen tunteellinen tyyppi paikkojen suhteen, mutta ilmeisesti ikä tekee tehtävänsä. Tänä vuonna kun lähdettiin vanhempieni luota takaisin Suomeen ajamaan, oli pidäteltävä kyyneliä. Olisin vaan halunnut jäädä sinne. 

Näin silti, että minusta Suomessa ei ole mitään vikaa ja meillä on täällä oikein mukava elämä koko perheellä. Tiedän, että objektiivisesti ajatellen elämämme täällä on monella tapaa parempaakin kuin olisi siellä. Varsinkin kun kaipuuni kohdistuu sille seudulle ja pienelle paikkakunnalle jossa olen syntynyt, eikä minulle ja miehelleni olisi siellä varmastikaan edes omien alojemme töitä. Sitä paitsi mieheni on "jääkarhu" jolle olisi kauhistus asua yhtään Suomea lämpimämmässä maassa, täälläkin kun on kesä tukala hänen mielestään. Mutta silti vaan tunnepuoli ei usko, ja on alkanut liikuttua kyyneliin asti väreistä, mauista, tuoksuista, murteesta jne jotka liittyvät kotiseutuuni. 

Asun ulkomailla tällä hetkellä, Englannissa. Suomeen ei ole koti-ikävä, mutta Suomessa käydessä kaipaan tänne takaisin ja koneen laskeutuessa Manchesteriin Suomiloman jälkeen meinaa päästä itku :D

Kyllä, olen palstallekin kirjoittanut vastaavasta. Asuin Ruotsissa lapsuuteni, ja nyt aikuisena huomaan kaipaavani sinne yhä useammin takaisin, liekö jotain lapsuudenkaipuuta ylipäätään vai mitä mutta tekisi oikeasti mieli lähteä katsomaan kuinka kaikki sujuisi.

Joo ihan normaali tilanne tuo. Itse palasin Luxemburgista Suomeen parin vuoden oleilun jälkeen tuossa 6 kuukautta sitten ja vaikka nyt ei välttämättä ihan suoranaisesti tee mieli takaisin Luxemburgiin, niin kuitenkin ulkomaille jälleen.

Kyllä!

Olen asunut Ruotsissa, Saksassa, Ranskassa ja USAssa, ja minä tunnen olevani kotonani näissä paikoissa ja enemmän sosiaalisessa elementissäni.

Käyn niissä kaikissa edelleen usein sekä lomilla että työmatkoilla, mutta aina Suomeen tultuani ympärillä oleva valitus- ja yleismasennusfiilis valtaa minutkin ja latistaa olon. Kaikki negatiiviset piilossa olevat piirteet tulevat esiin eli olen enemmän ärsyyntynyt, äkkipikainen, välinpitämätön ja kärsimätön täällä ollessani.

Palasin 2 vkoa sitten 3 viikon lomalta Ranskasta ja odotan vaan että pääsen taas Saksaan joulukuussa, 2 kk pitäisi vielä kestää täällä surkeassa maassa jossa ihmiset tympeitä, ruuan laatu huono ja nahistunut ja liikkeiden tarjonta huomattavasti näitä em. muita maita jäljessä oleva :(

Onpa hyvä tietää, etten olekaan ainoa! Nyt syksyä kohden nuo ikävänpuuskat ovat vaan lisääntyneet. Niinpä sitten päätin pitää parin viikon syysloman ja lähteä Saksaan tuossa kuun lopulla. Ihanaa!

Minua myös kummastuttaa ja ahdistaa suomalaisten masis-fiilis. Koko ajan vaan parjataan kaikkea, tiedotusvälineistä ja ihmisten puheista huokuu sellainen "metsään menee, kohta kaikki tekee vaan orjatyötä ja mistään ei tule mitään"-asenne. Kuitenkin yksi maailman rikkaimpia maita, turvallista, jne.

Ja sitten suomalaisten tylyys. Esim. se, ettei tervehditä muita. Täällä omalla asuinalueella tuntuu tosi kummalta, kun kävelylenkillä vastaantulijoita ei kuulu edes päännyökkäyksellä tervehtiä. Jos poistuu jostain liikkeestä ja huikkaa myyjälle heiheit, kukaan ei vastaa. Jne. Miksi suomalaiset on sosiaalisesti niin sulkeutuneita?

Kyllä ikävöin enemmän tai vähemmän usein asioita maasta jossa asuin, tai kaipaan ylipäänsä pois Suomesta.

Mutta ei kai tuota oikein voi ymmärtääkään kukaan muu kuin sellainen joka itse tuntee samoin, on kokenut sen.

Mihinkäs sitä muualle kaipaisikaan jos ei olisi koskaan halunnut pois muuttaa edes alunperin tai asunut vuosia muualla.

Tietysti sitä ikävöi kaikkia mukavia ja erilaisia asioita aikaisemmista asuinpaikoistaan. En kyllä muiden tavoin niinkään koe ikävän johtuvan siitä, että Suomi olisi huono paikka asua, vaan kaikissa on omat hyvät ja huonot puolensa.

Synnyin itse Hong Kongissa ja elin siellä ensimmäiset 13 vuotta ja täytyy sanoa, että aina silloin kun tuolla pääsee käymään tai edes näkee sopivia kuvia etc. niin syntyy aina sellainen sanoinkuvaamattoman lämmin mutta hieman surullinen tunne. 

Kyllä, ikävöin Lontoon edullisia shoppailumahdollisuuksia ja sitä, että saattoi mennä milloin vain katsomaan erikoisempia esityksiä yms. Kaipaan myös Camdenia! Ja näin talven tullen haluaisin olla lämpimämmässä paikassa - Lontoo on toki aika kolea, mutta ei siellä sentään pakkasta ole :)

Kyllä, asuin aikanaan komennuksella Bangkokissa ja siellä on yhä käytävä lomalla fiilistelemässä vuoden-parin välein. Saattaisin sinne muuttaakin.

Shanghaissa asuin neljä vuotta eli ihan riittävästi. Takaisin en ole kaivannut.

Olen asunut aikuisena Saksassa ja Usassa muutamia vuosia, mutta en kaipaa kumpaakaan paikkaan takaisin, eikä ikävää ole ollut. Saksan aika kuului nuoruuteen, Usa taas ekan lapsen syntymäaikaan, ja Suomeen muuton jälkeen on tapahtunut niin paljon mukavaa, että ne ajat ovat täysin historiaa. En ole edes käynyt paikoissa sen jälkeen, eikä niihin nyt niin hinkua olekaan vaikka kaikki siellä mukavasti menikin. En voi edes kuvitella, että menisin niihin paikkoihin joskus asumaan tulevaisuudessa.

Asun ulkomailla juuri tällä hetkellä ja kerran täällä asumisen aikana olen käynyt Suomessa visiitillä. Helsinkiin minulla on niin kova koti-ikävä, että purskahdin itkuun Korkeavuorenkadulla. :D Harmitti/harmittaa asua kaukana "omilta kulmilta".
Toisaalta tiedän, että kun palaan taas muutaman vuoden kuluttua takaisin Helsinkiin, tulen kaipaamaan tämänhetkistä asuinmaatani.

Olen asunut Saksassa vajaa 10 vuotta. Perhesyiden takia meitä "uhkaa" muutto Suomeen takaisin. Toki muutto johonkin toiseenkin maahan on mahdollinen.

Täytyy sanoa, että muutto Suomeen on aika paha painajainen. En edes halua ajatella sitä ja tiedän, että jo parissa kuukaudessa vaivun samaan apatiaan kuin koko Suomi on ja tulen kaipaamaan hurjasti Saksaan takaisin.

Nyt jarruttelemme tilannetta ja mitään hätiköityjä päätöksiä emme tee... melkein mikä tahansa eurooppalainen teollisuusvaltio + esim. USA, Kanada, Australia kelpaa.

Kylla, eniten ma kaipaan aurinkoa, lampoa ja ruokaa. Shoppailumahdollisuuksia ja yhta hyvaa ystavaa.

Kaipaan takaisin USA:han.

Olennaisinta oli se positiivinen ja kannustava ilmapiiri, mikä siellä vallitsi.

Siellä ollessa en kaivannut Suomesta mitään muuta kuin valoisia kesäiltoja.