Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttääkö muitakin, että sarjoissa ja elokuvissa petetään niin paljon?
01.09.2020 |
Olen tässä maratoonannut Ex-onnellisia parina viime päivänä ja vaikka pidän sarjasta muuten niin ärsyttää, miten paljon sarjassa esiintyy pettämistä ja miten se esitetään ikään kuin täysin arkipäiväisenä ja normaalina asiana jota tapahtuu jatkuvasti kaikille. Ja tätä samaa tapahtuu nykyään lähestulkoon kaikissa sarjoissa ja elokuvissa, on suorastaan ihme jos jonkin sarjan juonikuvioon ei kuulu että vähintään jompikumpi pettää toista jossain vaiheessa (yleensä heti kun ensimmäinen tilaisuus tulee).
Olenko ainoa, jota tällainen löyhämoraalisen ajatusmallin levittäminen ja normalisointi suututtaa? Tiedän toki, että kyseessä on fiktio ja draama, mutta kyllähän se silti heijastelee ihmisten todellista kulttuuria ja vaikuttaa myös katsojien käsitykseen siitä. Miksei sarjoissa haluta enää kuvata uskollisuutta ja pitkäkestoisia, onnellisia parisuhteita?
Ja tosiaan itse en ole ikinä elämässäni pettänyt enkä voi mitenkään kuvitella, että sellainen "vain tapahtuisi". Minulla on kyllä ollut vaikka kuinka paljon tilaisuuksia niin selvin päin kuin humalassakin, mutta vaikka olisin miten kännissä niin ei minulla siltikään käy mielessä pettäminen saati etten pystyisi kontrolloimaan tekojani.
Kommentit (29)
Kuten sanoit, fiktio heijastelee todellista kulttuuria. Pettämistä tapahtuu oikeassa elämässä, ihmiset tekevät virheitä ja jotkut oikeuttavat sen itselleen syystä tai toisesta. Ihmiset myös valehtelevat toisilleen ja varastavat. Jne.
Sinä et ole koskaan pettänyt etkä voisi kuvitella että se vain tapahtuisi. No, moni, moni muu on kokenut toisin kantapään kautta vaikka olisi ollut kuinka sinisilmäinen moralisti aiemmin. Joskus elämä yllättää ja tekee nöyräksi. Fiktiosta voi parhaimmillaan oppia toisenlaisia ihmiskokemuksia kuin mitä itse elämältä saa. Sieltä näkee sen että ihmisyys on outo juttu ja voi olla että sitä yllättää itsensäkin tekemästä tai ajattelemasta asioita joita ei olisi koskaan uskonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mädätystä ja pettämisen normalisointia. Tosin tätä normalisointia näkee iltapaskoissakin harva se päivä
Vierailija kirjoitti:
Mädätystä ja pettämisen normalisointia. Tosin tätä normalisointia näkee iltapaskoissakin harva se päivä
Normalisointia? Uskotko että sitä ei siis tapahdu oikeassa elämässä vaan se on propagandaa jota sarjoihin keksitään rappion salaliiton takia? :D
Vierailija kirjoitti:
Kuten sanoit, fiktio heijastelee todellista kulttuuria. Pettämistä tapahtuu oikeassa elämässä, ihmiset tekevät virheitä ja jotkut oikeuttavat sen itselleen syystä tai toisesta. Ihmiset myös valehtelevat toisilleen ja varastavat. Jne.
Sinä et ole koskaan pettänyt etkä voisi kuvitella että se vain tapahtuisi. No, moni, moni muu on kokenut toisin kantapään kautta vaikka olisi ollut kuinka sinisilmäinen moralisti aiemmin. Joskus elämä yllättää ja tekee nöyräksi. Fiktiosta voi parhaimmillaan oppia toisenlaisia ihmiskokemuksia kuin mitä itse elämältä saa. Sieltä näkee sen että ihmisyys on outo juttu ja voi olla että sitä yllättää itsensäkin tekemästä tai ajattelemasta asioita joita ei olisi koskaan uskonut.
Käsittääkseni tutkimusten mukaan noin 50% on vastannut pettäneensä joskus. Sarjoja katsomalla tulee kuva, että se prosentti olisi lähestulkoon 100%.
Ja en nyt tietenkään tarkoittanut, etteikö pettäminen olisi sinänsä inhimillistä tai että pitäisin pettäjiä jotenkin muita huonompina ihmisinä. Mutta eikö ihmisen omat moraalikäsityksetkin vaikuta siihen miten suuri kynnys on tehdä jotain? Myönnän, että on tosi vaikea samaistua siihen, että on muodostanut vahvan moraalikäsityksen siitä että pettäminen on väärin eikä itse halua pettää, mutta silti vain jotenkin "päätyisi vahingossa" pettämään. Ehkä se kynnys on alhainen, koska sitä tapahtuu niin paljon ja siitä on tullut niin normaali juttu?
Kyllä pettäminen on aika yleistä, usein siitä ei vain jäädä kiinni.
Minä tiedän 2 parisuhdetta missä mies pettää naista, kiinni ei ole kumpikaan jäännyt. Toinen pettää työkaverin kanssa ja toinen koulukaverin kanssa, kännisäätöjä on toisella sitten useampi.
Nämä petetyt naiset eivät tiedä asiasta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan yllättävän moni avioliitto kaatuu pettämiseen ja sen seurauksiin, joista ei vain päästä yli. Tuttaville sitten sanotaan, että kasvettiin erilleen ja muuta diipadaapaa. Mitä omasta suvusta tiedän, niin meillä on liitoissa uskottomuutta kolmessa polvessa. Tutkimusten mukaanhan se jopa periytyy. Liitot ovat kuitenkin pettämisestä huolimatta yleensä jatkuneet. Koko ajan sitä tapahtuu, ap on naiivi.
Juu, joo ei ärsytä. Tietysti katson aika vähän sarjoja. Viimeksi Viikinkejä HBO:lta pojan kanssa. Kyllähän siinäkin petettiin - sen lisäksi murhattiin, kidutettiin ja hyökkäiltiin sinne tänne. Sen takiahan sitä katsottiinkin.
Eli..., toki viihde ja taide vaikuttaa siihen, mitä ihmiset ajattelevat. Toisaalta ihmiset katsovat sitä, mistä itse pitävät. Kuinkahan kauan ap katsoisi sarjaa, jossa pähkäillään mitä tänään syötäisiin, käytäisiin kaupausta, kinasteltaisiin pyykkivuorosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippumatta siitä, mitä todellisuudessa tapahtuu tai ei tapahdu, sarjat ja elokuvat ovat fiktiota, ja fiktiossa täytyy tapahtua jotakin, joka luo siihen jännitystä tai draamaa, ja kun kysymys on pariskuntia käsittelevistä sarjoista, pettäminen on siihen yksi tapa, lapsen kuolema, vaarikko tai koko maailmaa ovat tietysti myös mahdollisia.
Kukaan ei jaksa pitkän päälle katsella juttua, jossa ongelmat ovat jatkuvsati kuka vie roskapussin -tasoa. Toki tämä onnistuu monissa amerikkalalisissa komedioissa, mutta niissä ihmiset yleensä ovat niin sietämättömiä kaikki tyynni että se pienestäkin skismasta härkäsen.
Brooke. Kauniista ja rohkeista. Aina kun on raskaana, isäehdokkaita on muutama. Yleensä isä ja poika. Ridge ja Eric. Ja onko siellä Thornekin välillä ollut. Ja sata muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan yllättävän moni avioliitto kaatuu pettämiseen ja sen seurauksiin, joista ei vain päästä yli. Tuttaville sitten sanotaan, että kasvettiin erilleen ja muuta diipadaapaa. Mitä omasta suvusta tiedän, niin meillä on liitoissa uskottomuutta kolmessa polvessa. Tutkimusten mukaanhan se jopa periytyy. Liitot ovat kuitenkin pettämisestä huolimatta yleensä jatkuneet. Koko ajan sitä tapahtuu, ap on naiivi.
Tuleeko pettämiseen siis mielestäsi suhtautua niin, että se on vain jotain jota tapahtuu monille eikä sille voi mitään? Eikä niin, että yritettäisiin ohjata ihmiset ajattelemaan, ettei pettäminen ja valehtelu ole hyväksyttävää vaan parisuhteiden tulisi perustua uskollisuudelle ja rehellisyydelle, jos on sellaisesta sovittu?
Samalla voisi miettiä, että jos pettäminen ja toisiin niin voimakkaasti ihastuminen ettei kykene vastustamaan himojaan on kerran niin yleistä niin mikä järki on ryhtyä monogaamiseen suhteeseen, joka sitten perustuu valheelle? Onko missään sarjassa tai elokuvassa kuvattu esimerkiksi sellaista, että toinen kertoisi rehellisesti toiselle ihastuksestaan ja pariskunta pohtisi yhdessä mitä tekisi, kypsästi ja aikuismaisesti. Toisin sanoen annetaanko ihmisille edes ollenkaan malleja rehellisyydestä vai näkyykö kaikkialla vain malleja pettämisestä ja valehtelusta?
No, omaan kysymykseeni vastaten niin tuossa Ex-onnellisissa eräs hahmo kyllä kertoi heti tapahtuman jälkeen rehellisesti pettämisestään, mitä pidin hyvänä mallina, etenkin kun puoliso vieläpä kykeni suhtautumaan asiaan kypsästi. Tuli tunne, että rehellisyyttäkin on vielä olemassa, vaikka kyse olikin pelkästä sarjasta.
Mutta se 5 murhaa/jakso ei haittaa ketään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta se 5 murhaa/jakso ei haittaa ketään...
Seuraan paljon rikossarjoja ja joo, ei minua murhat haittaa. Johtuu varmaankin siitä, että ne ovat niin kaukana todellisuudesta ja omasta elämästä, että sitä pystyy käsittelemään pelkkänä fiktiona.
Pettäminen taas tuntuu olevan jotenkin paljon lähempänä todellisuutta ja kun katselee sitä miten sarjoissa kaikki vain pettävät vuoron perään ja salailevat asioita kumppaneiltaan niin tulee tunne, että mitä järkeä olla parisuhteessa jos tuo kerran on todellisuutta. Suurella todennäköisyydellä oma kumppanikin pettää eikä kerro sitä.
Onhan se surullista, kun oma idealistinen käsitys rehellisyydestä ja uskollisuudesta murenee ja vaikka itse noudattaisi noita arvoja niin tiedostaa elävänsä maailmassa, jossa suurin osa muista ei noudata ja sitä vieläpä pidetään ihan normaalina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mädätystä ja pettämisen normalisointia. Tosin tätä normalisointia näkee iltapaskoissakin harva se päivä
Normalisointia? Uskotko että sitä ei siis tapahdu oikeassa elämässä vaan se on propagandaa jota sarjoihin keksitään rappion salaliiton takia? :D
Otatko aina saman kannan aiheesta liittymättä? Jos elokuvissa alkaisi näkymään paljon aikuisen ja lasten välisiä suhteita niin puolustelisitko sillä että tapahtuu sitä tosielämässäkin vai itkisitkö normalisoinnista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samaa mieltä ap:n kanssa! Itseänikin ärsyttää, kun sarjoissa pettäminen esitetään jotenkin normaalina osana parisuhdetta ja niin, ettei siinä olisi mitään hävettävää. Varsinkin miehelle on sarjoissa täysin normaalia, että on joku salarakas. Tällaista suhtautumista oon nähnyt kyllä ihan tosielämässäkin joiltakin miespuolisilta henkilöiltä. Että on ihan normaalia vähän pettää, varsinkin, jos on oltu yhdessä pitkään. Haukkukaa vaan idealistiksi ja naiiviksi, mutta minusta vastenmielistä ja selkärangatonta.
Ahdistaako fiktio? Käy juttelemassa asiasta lääkärillesi, niin saat sopivat mömmöt ongelmaasi.
Näin aseksuaalin näkökulmasta jo tympii se melkein pakollinen kuvio "sänkyyn päätymisestä". Ensin ollaan normaalisti, sitten lankeaa joku erityinen katse ja seuraavassa kuvassa yhtäkkiä revitään vaatteita tai eiku hei, herätään vaan seuraavana aamuna nakuna vierekkäin. En vaan kertakaikkiaan osaa samaistua tuollaiseen.
Jos kyse on vielä pettämisestä, niin johan menee maku.
En käytännössä edes joutuisi parisuhteessa koskaan tilanteisiin, joissa voisin pettää. Siis mikäli nyt eka löytäisin sen parisuhteenkin.
Toisille se pettäminen ja pettämisen kiusaus ilmeisesti on helppoa ja luonnollista.
Ihminen ei ole luonnollisesti monogaminen eläin, vaan harrastaa seksiä mahdollisimman usein ja mahdollisimman monen kanssa. Luonnollisia viettejä on kuitenkin yritetty tukahduttaa milloin milläkin keinolla. Keksitty avioliiton käsite, vallankäyttäjät ovat tuominneet "lehtolapset" ja sen semmoista. Onneksi tällaisista turhista, ihmisyyden vastaisista rajoitteista ollaan pääsemässä eroon. Moni onkin jo avoimessa ja / tai polygamisessa suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä ap:n kanssa! Itseänikin ärsyttää, kun sarjoissa pettäminen esitetään jotenkin normaalina osana parisuhdetta ja niin, ettei siinä olisi mitään hävettävää. Varsinkin miehelle on sarjoissa täysin normaalia, että on joku salarakas. Tällaista suhtautumista oon nähnyt kyllä ihan tosielämässäkin joiltakin miespuolisilta henkilöiltä. Että on ihan normaalia vähän pettää, varsinkin, jos on oltu yhdessä pitkään. Haukkukaa vaan idealistiksi ja naiiviksi, mutta minusta vastenmielistä ja selkärangatonta.
Täällä kans yks ketä ärsyttää. Ymmärrän että joissain tarinoissa ja tosi elämässäkin näin käy. Mutta nykyään tuntuu että sitä tulee ihan joka tuutista eikä arvosteta parisuhdetta/avioliittoa ja tämä on enemmänkin normi kuin poikkeus. Leffoissa, sarjoissa, lehdissä, tuttavapiirissä, telkkarissa. Siksi välillä ajattelen että miksi mun parisuhde olis sen parempi mutta pakko vaan luottaa, elää ja yrittää olla murehtimatta. Toiseksi tuntuu myös siltä että eletään enemmän seksiä varten sitäkin tulee joka tuutista. Pidän itsekin siitä mutta se ei ole ainoa kiva asia mitä harrastan ja mulle riittää vaan yks tyyppi siihen, välillä ei tarvitse ketään.
MInua ärsyttää se, että aina kun leffassa tai sarjassa petetään, niin kiinnijäämisen todennäköisyys on noin sata prosenttia. Oikeassa elämässä nämä hairahdukset eivät todellakaan yleensä tule puolison tietoon. Toki joku pitkä sivusuhde lopulta usein paljastuu, silloinkin sen tosin yleensä paljastaa pettäjä itse ilmoittaessaan, että lähtee toisen matkaan. Jotkut pikkujoulu- ja risteilysekoilut jäävät salaisuuksiksi. Ehkä siksi jotkut voivat elää siinä harhassa, että kyse on jostain harvinaisesta ilmiöstä.