Kuulusteletteko lapsilta koealueen ennen koetta?

Juteltiin tästä joku aika sitten ystäväni kanssa, hänellä lapset 13 ja 11, meillä 12 ja 10. Meiltä itseltämme ei ole meidän vanhemmat koskaan kuulustelleet yhtään mitään emmekä me kuulustele tai tarkista läksyjä omilta lapsiltamme. Olimme harvinaisen samaa mieltä siitä, että koulu on lasten työ ja lasten pitää oppia itse hoitamaan hommansa niin kuin kuuluu ilman että vanhemmat pitävät ohjaksia koko ajan.

En koe, etten olisi kiinnostunut lasten koulutyöstä. Tiedän, milloin kokeita on, mitä ne käsittelevät, pidän yhteyttä opettajiin tarvittaessa, tiedän lasten heikkoudet ja vahvuudet koulussa, toimin koulun johtokunnassa ja siksi tiedän syvemmin koulun asioista kuin moni muu vanhempi.

Mun vanhemmat ei koskaan laittaneet tikkua ristiin mun koulun takia. Itse kyllä näen paljonkin vaivaa. Esikoinen on seiskalla ja kuulustelen kokeisiin mielelläni. Jos se auttaa lastani saamaan hyvän todistuksen niin tietenkin teen niin! Läksyt hoitaa omatoimisesti, mutta kokeet on eri asia. Mua kiinnostaa itsekin kerrata ne kaikki asiat =)

Joskus hyvin satunnaisesti kyselin alakoulussa lasten omasta pyynnöstä. Ja joskus mä tai mies ollaan tehty matikan tehtäviä ennen koetta. Enkun sanoja kyselin hiukan useammin, koska se on ollut meidän lapsille haastavin aine. Molemmat isommat ovat menestyneet koulussa hienosti, eikä mun tarvitse puuttua heidän koulunkäyntiinsä sen enempää. Tiedän kyllä milloin on kokeita, muistutan lukemisesta ja sanon aina, että kysykää, jos joku asia on epäselvä. Aika vähän kyselevät. 

Kuopus on nyt ekalla ja hänen läksynsä tarkastan joka päivä, kuten isompienkin silloin heti alkuun. Näillä pienillä ei vielä kokeista tiedoteta etukäteen eli niihin ei tarvitse valmistautua. 

Mua on aikanaan autettu kouluhommissa, jos olen apua pyytänyt. Ei kuitenkaan ole tuputettu apua tai vahdittu tekemisiäni. 

Kuulustelen, jos lapsi sitä itse pyytää. 4-luokkalainen huolehtii koulunkäynnistään oma-aloitteisesti itse, eli tekee läksyt ja lukee kokeeseen. Usein silti haluaa, että autan kokeisiin valmistautumisessa kuulustelemalla. Ei olisi mielestäni oikein kieltäytyä tästä ja se vasta antaisikin lapselle kummallisen signaalin - vanhemmat eivät sen vertaa välitä koulunkäynnistäsi että viitsisivät vartin uhrata omasta ajastaan. Lapsen koulu sujuu erittäin hyvin, yleisin koenumero on 10.

Minulla on myös 1-luokkalainen. Hänlläkin on tehtävänä itse huolehtia läksyjen teosta. Tarkistan kuitenkin onko ne tehty ja usein myös keskustelemme siitä, mitä muuta koulussa on kulloinkin tehty ja opittu. Ekaluokkalaisella ei vielä varsinaisia kokeita ole ollutkaan.

Myös minun vanhempani tukivat koulunkäyntiäni 80-luvulla ja mm. kuulustelivat kokeisiin jos niin halusin.

Kuulustelen 13-v:lta, itse tulee aina pyytämään koealueen luettuaan. 9-v:lla ei vielä ole kokeita, joita ilmoitettaisiin etukäteen. Minun vanhemmat kuulusteli omasta toiveestani myös koko peruskoulun, hyvin meni koulu (yläasteen ka 9.9, lukion 9.6).

[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 21:11"]

En ole ikinä kuulustellut, lapset 10 ja 8v. Ja olen sitä mieltä, että jos kokeisiin tarvitsee hirveästi lukea, niin läksyjä ei ole tehty kunnolla. Minäkään en juuri kokeisiin lukenut eikä minulta ikinä kuulusteltu kotona, ja menestyin koulussa hyvin (peruskoulun ka muistaakseni 9.3 ja E:n paperit kirjoitin).

Lapsilla menee koulu hyvin, juuri allekirjoitin nelosluokkalaisen äikänkokeen, josta arvosana 9-.

[/quote]

Meillä poika ei halua 9- arvosanaksi, siksi kuulustelen. Jos haluaa olla hyvä, ei riitä suoritus sinnepäin.

Yläkouluikäseltä en enää. Nuorempana kyselin, mutta nyt teini tietää jo mitä ja miten lukea. Pääasiassa tulee kiitettäviä.

Kuulustelen ja valmennan kokeeseen. Sekä opetan koealuetta. Lapsella oppimisvaikeus ja näin hän pärjää 8 arvoisesti. On 9v. Näin pärjäisi muutkin joilla on oppimisvaikeus.

Kuulustelen ja valmennan kokeeseen. Sekä opetan koealuetta. Lapsella oppimisvaikeus ja näin hän pärjää 8 arvoisesti. On 9v. Näin pärjäisi muutkin joilla on oppimisvaikeus.

Kuulustelen ja valmennan kokeeseen. Sekä opetan koealuetta. Lapsella oppimisvaikeus ja näin hän pärjää 8 arvoisesti. On 9v. Näin pärjäisi muutkin joilla on oppimisvaikeus.

Kuulustelin aktiivisemmin silloin kun lapsi oli ekoilla luokilla. Nykyään kysyn, että haluaako kuulustelua, esim. enkun sanat tuntuvat menevän puhumalla paremmin muistiin. Toisaalta taas kunhan kokeet sujuvat muuten hyvin, niin luotan lapsen omaan sanomaan siitä, että onko lukenut ja tarvitseeko kuulustelua.

[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 22:02"]

Meillä poika ei halua 9- arvosanaksi, siksi kuulustelen. Jos haluaa olla hyvä, ei riitä suoritus sinnepäin.

[/quote]

Jos alakouluikäinen lapsi on niin perfektionisti, että ei tyydy ysiin, niin olisin huolissani. Preppaamisen sijaan kannustaisin lasta muihin puuhiin. Sanoisin, että olet jo riittävän hyvä eikä täydellisyyteen tarvitsekaan pyrkiä.

Oma tyttäreni ihmetteli miksi luokkakaveri purskahti itkuun kun matikankokeeseen oli lipsahtanut opelta tehtävä, jota ei ollut vielä opetettu. Luokkakaverille tuli paniikki kun ei voinut saada kymppiä. Säälin tyttöä todella ja samalla mietin, mahtaako täydellisyyteen pyrkiminen lähteä vanhemmista, kuten teilläkin taitaa asia olla.

t. se, joka todellakin pitää ysimiikkaa hyvänä arvosanana

En. Jos alkaa tulla muutakin kuin kymppejä, niin aloitan. Mutta turhalta tuntuu nyt kun hoitaa homman niin hyvin muutenkin. Hän on 11-vuotias.

En tiedä vielä, lapsi vasta eskarissa. Kyselen, jos pyytää kyselemään, mutta en minä sitä koulua enää aio käydä.

Mutta äitini oli yläasteella aineenope, eikä ikinä kuulustellut mitään, ei kokeisiin eikä läksyjä. Oletus oli, että lapset hoitaa omat hommansa itse. Kyseli kyllä päivittäin muuten koulukuulumisia ja joskus jos illalla olin lähdössä ulos, varmisti että läksyt on tehty.

En ole yhdeltäkään lapselta koskaan kuulustellut. Nuorin on nyt 11 ja hänkin hoitaa hyvin kouluhommansa ihan niin kuin vanhemmatkin lapset aikoinaan. Kolme vanhinta on jo yliopisto-opiskelijoita.

Kuulustelen yläastelaiselta. Hänellä on add eikä juurikaan kuuntele tunnilla, siksi joudun käyttämään valtavasti aikaa hänen koulunkäyntinsä sparraamiseen. Jos pienemmät sisarukset aikanaan tarvitsevat apua, toimin samoin, mutta jos hoitavat homman itsenäisesti, silloin minä voin lintsata :) Se jää nähtäväksi. 

Lapsilla menee koulu hyvin, juuri allekirjoitin nelosluokkalaisen äikänkokeen, josta arvosana 9-.

Nelosluokkalaisella äikän kokeesta 9- hyvin????  Just oli meidän nelosluokkalaisella äikän koe ja luokan huonoin numero oli ollut 8.

Kuulustelen jos lapsi pyytää... Monessa aineessa se on vaan aika hankalaa, kun ei tiedä mitä asioita opettaja on painottanut opetuksessa ja pitää tärkeinä. Usein se menee siihen että katsotaan lapsen kanssa että mitä kokeessa voidaan kysyä ja mitä asioita kannattaa vielä lukea.

Tänään on matikan koe, ei tehty asian eteen eilen yhtään mitään yhdessä, lapsi kertaili vähän omatoimisesti. Juniori on nyt 14v.

Lapseni halusi minun kuulustelevan häneltä oppiaineen sisällöt kolmosluokalta alkaen. Hän on nyt 28 ja omistaa oman it-alan yrityksen, joka työllistää parikymmentä ammattilaista.

[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 22:20"]

Kuulustelen ja valmennan kokeeseen. Sekä opetan koealuetta. Lapsella oppimisvaikeus ja näin hän pärjää 8 arvoisesti. On 9v. Näin pärjäisi muutkin joilla on oppimisvaikeus.

[/quote]Kyllä minä olen antanut lasten opetella koealueet ihan omatoimisesti. Toki neuvon jos pyytää apua. Tarkoitushan on opetella oppimista, ei se sinänsä ole niin tärkeää että osaa nimetä kuvasta eri suotyypit, vaan se että oppii poimimaan oleellisen tiedon ja tätähän lapsi ei opi, jos tieto etsitään hänen puolestaan.

Alakoulussa on aika yhdentekevää että onko numero 7 vai 9, enemmän minä arvostan lapsen omatoimisesti opiskelemaa seiskaa kuin vanhempien valmentamaa ysiä. Jos lapsi oppii itselleen sopivan opeiskelurutiinin, niin se kyllä kantaa jatkossa pidemmälle, kuin valmentamalla hankitut hyvät numerot.