Mitä tämä on? Olen perheellinen naimisissa oleva nainen ja haaveilen ensirakkaudestani.
Mietin jopa perheeni jättämistä, vaikka samalla tiedän etten koskaan tekisi niin.
Onko tämä joku kolmenkympin kriisi? Ihan hirveää.
Olen umpirehellinen ja uskollinen ihminen, parisuhteeni on ihan kunnossa. Mitä nyt ruuhkavuodet vie kaiken ajan.
Tähän mieheen en ole edes ollut missään yhteydessä/nähnyt yläasteen jälkeen. Oltiin viisi vuotta yhdessä, hän oli aina niin ihana ja tuntui siltä toiselta puoliskolta... En usko että koskaan tunnen ketään kohtaan samoin. Vai onko nämä ajatukset vain osa kriisiä? Mielikuvituksen tuotetta? Haaveilen että kohdataan jossain ja saan edes sanottua kuinka tärkeä hän oli.
Suhteen päättyminen ei ollut meidän kummankaan valinta vaan tapahtui ns. Pakon edessä.
Apua, kertokaa että en ole ainut ja että tämä menee ohi.....
Kommentit (11)
Apua :O Joku kolmenkympin kriisi, uskon että menee nopeasti ohi!
Uskon tämmösen pääasiassa johtuvan ikävästä siihen aikaan joho nyt vaa sattuu yhdistää sen ihmisen. Nuoruus, vapaus, kokea asioita ekan kerran.
Ite kans kärsin samasta ja huomasin sit et eihä se jätkä ny nii kummone ollu vaa ihanaa oli kaikki muu mitä sillo tapahtu.
Toisinsanoen jonkinlaista ikäkriisiä.
Elämä on kääntänyt teille arkiperseensä. Tossa tilanteessa hankin ihan uuden rakastajan. Mitä vanhalla tekee kun se ei silloinkaan toiminut ja tyyppi on nyt kalju läski?
"Tähän mieheen en ole edes ollut missään yhteydessä/nähnyt yläasteen jälkeen."
Seurustelit opettajan kanssa?
Seurustellut ala-asteella? Älä viitti.
Minulle kävi samoin eikä se mennyt ohi. En halua silti yleistää, ehkä sinun tapauksesi on erilainen.
Edelliselle näsäviisaalle; kyllä hän nyt on mies, ollut jo kauan aikaa.
En oikeastaan kaipaa siitä ajasta mitään muuta kuin tätä ihmistä. Lapsuudenkoti rikkoutui rajusti tuona aikana, vanhempien riidat ja mielenterveysongelmat teki elämästä ihan helvettiä. Tämä ihminen oli se mikä kannatteli silloin.
Ap
Et kaipaa sitä ensirakkautta, kaipaat sitä tunnetta viattomasta rakkaudesta ilman aikuisuuden rasitteita. Vaikka lähtisitkin tämän ensirakkauden matkaan nyt niin todellisuus tulisi iskemään päin kasvoja nopeasti, koska kummallakin teillä on omat velvollisuutensa (työt yms).
Eli vinkiksi annan, että sytytelkää rakkauttane uudestaan miehesi kanssa. Viekää lapset isovanhemmille hoitoon ja pitäkää romanttinen ilta ihan kahdestaan, tai mistä nyt molemmat tykkäätte.
Kerropa muutamalle hyvälle ystävällesi Ja miehellesi tuosta, niin voin luvata, että fantasia alkaa irrottaa otettaan. Tuo fantasia saa voimansa salailusta. Tiedän tämän jutun.
Sama. Se ihminen toi olemuksellaan valoa silloiseen elämäntilanteeseen. Mutta se oli silloin ja se siitä.
Mulla samoin