Miksei kukaan voi tajuta mitä tarkoittaa makeanhimo?

Ihmettelen näitä, joilla makeanhimo lähtee jossain parissa viikossa. Minulla ei oikeastaan koskaan aiemmin ollutkaan makeanhimoa, vaan olen aina tykännyt enemmän suolaisista herkuista. No, kokeilin ihan muista syistä hiilareiden karsimista kevättalvella parin kuukauden ajan. Mitään vaikutusta sillä ei ollut olotilaani, paitsi ehkä negatiivista sen puolesta, että koko ajan piti keskittyä miettimään mitä saa syödä ja siihen meni ihan turhaan aikaa ja energiaa.

Pahinta on se, että tuon jakson jälkeen olen ruvennut syömään herkkuja :(. Aiemmin minulle riitti yksi keksi kuukaudessa, nyt olen ryhtynyt napostelemaan. Olen viimeisen puolen vuoden aikana syönyt enemmän herkkuja kuin koskaan. Tuon turhan ruokakuurin lopettaminen oli tavallaan niin suuri helpotus, että annoin itselleni vahingossa luvan ryhtyä syömään herkkuja, joista en ennen välittänyt.

Yritän nyt saada itseni irti napostelusta, mutta en kyllä koskaan enää rajoita tavallisten ruokien syömistä, koska en niille oikeasti ole allerginen tms. Haluan syödä monipuolisesti.

Ne neuvot on varmaan tarkoitettu hyviksi, mutta ollaanhan me kaikki erilaisia. Minun kohdallani makeanhimo tarkoittaa aina sitä, että ruokavalioon on lisättävä rasvaa, c-vitamiinia ja proteiinia. Muuten mulle tulee todellinen tarve syödä karkkia, aivan kuin ne kirkkaat värit jotenkin kertoisivat aivoille että tässä on sulle tavaraa jota tarvitset. Kun syön muutaman päivän ajan jatkuvasti marjoja ja omenia, lisään reilummin ruokaöljyä salaatteihin ja kasviksiin ja syön aamiaiseksi ja välipalaksi runsaasit proteiinia, se himo häviää. Taikaiskusta. Tapana se ei tietenkään häviä ja maistuuhan se hyvältä, mutta se on eri asia kuin himo.

Minä olen sitä sukupolvea, jolle on opetettu että rasva on pahasta, proteiini on pahasta ja ainoa oikea ruoka kasvisten lisäksi on ruisleipä ja kaurapuuro. Varmasti tuokin ruokavalio jollekulle sopii, mutta ei minulle.

HImoitsen kaikkea makeaa. Kakkuja, jälkiruokia, makeisia. . Jotain on saatava joka päivä, tänään on mennyt  jo 4-5 salmiakkipastillia (pieniä, syön hitaasti yksitellen), illalla kotona odottaa dajm browniesit... Jos ei sitä olisi söisin yhden jäätelön.

Mun onneni on se että pystyn lopettamaan 1-2 palan jälkeen, olen edelleen bmi alle 25, Voin myös korvata makean tummalla suklaalla (1-2 palaa) tai parapähkinöillä.

Muuten syön terveellisesti ja monipuolisesti joten mistään puutostilasta ei ole kyse, ihan vain himosta! Hassua, sillä tupakanhimoa mulla ei ole. Voin polttaa joka päivä muutaman tai olla vuoden ilman eikä mitään ongelmia.

Sokeri on samanlainen kuin päihteet, se aiheuttaa riippuvuutta. Siksi siitä on nimenomaan taisteltava eroon ja pysyttävä erossa.

Entisen sokerihiiren neuvot:

- Liikunta. Reipasta liikuntaa 3-4 krt viikossa, jonka jälkeen on ihan oikea nälkä ja on pakko tankata ihan oikeaa ruokaa, mielellään proteiinipitoista. 

- Hiilarit minimiin: leipä, riisi, peruna, maissi, pasta jne. minimiin. Aloita kahden viikon täyskiellolla, sen jälkeen, jos edes maistuu enää, voit syödä esim. pari leipäpalaa viikossa tai muutaman lusikallisen riisiä tms. Opettele käyttämään linssejä, papuja ja höyrytettyjä kasviksia ruuassa. Vähähiilarisella ruokavaliolla on ihan oikeasti ihan mieletön vaikutus makeanhimoon! 

- Piilosokerit kuriin. Eli jogurtit, mehut yms. Vaihda maustetut jogurtit maustamattomiin tai rahkaan. Mehun sijasta vettä tai purista mehu suoraan hedelmistä (toki hedelmissäkin on sokeria, mutta vaikutus on ainakin omaan kroppaan erilainen kuin teollisissa mehuissa). Rasvattomat tuotteet kokonaan pois. Einekset pois kokonaan. Munakkaan tekee yhtä nopeasti kuin lämmittää jonkun valmisaterian mikrossa.

- Vältä mahan täyteen syömistä. Ähkyn jälkeen, kun verensokeri laskee, iskee se makeanhimokin pahimmillaan. Opettele tuntemaan omasta olostasi milloin iskee napostelunhimo ja ennakoi syömällä jotain terveellistä. Itse arvelen, että olen syystä tai toisesta todella herkkä verensokerin heittelyille, olen aina ollutkin ja tähän auttaa se, etten koskaan päästä itseäni hirveän nälkäiseksi enkä toisaalta syö älyttömiä ähkyjäkään.

- Opettele nauttimaan hedelmistä. Tee erilaisia hedelmäsalaatteja sen sijaan, että menet karkkihyllylle tai pullatiskille kaupassa. Edelleen, hedelmäsokeri ei ainakaan kroppaan vaikuta yhtä koukuttavasti kuin pullan tai karkin sokeri. 

Ja juu, syön kyllä joskus karkkia, mutta sitä pakottavaa himoa ei enää ole. Pullasta yms. olen luopunut lähes kokonaan, maistuvat ihan äklön makeilta kun on totuttautunut niistä pois.

Makeanhimo on vaikea voitettava.

Minäkin olen siitä kärsinyt ihan koko elämäni ajan. Ja kaikki mahdolliset keinot olen sen kanssa kokeillut.

Parhaiten siihen on toiminut se, että ei käytä sokeria ollenkaan. Se on työlästä, sillä niin moniin suolaisiinkin ruokiin lisätään sokeria. Ja vaikka kotinsa saisikin sokerivapaaksi, niin työpaikoilla, kyläpaikoissa, ravintoloissa se sokeriansa vaanii kuitenkin. Sokerittomuus auttaa vain silloin kun sen pystyy pitämään täydedellisenä, mutta pienikin lipsahdus tuo himon takaisin :/

Hedelmien syöminen ei minulla ole toiminut, vaikka sitä moni kehuukin. Se on vain lisännyt makeanhimoa.

Makenahimosta pääsin lopulta eroon lääkityksen sivuvaikutuksen ansiosta (ko. lääke nostaa aivojen dopamiinitasoa, mikä ilmeisesti vaikuttaa makeanhimoon minun kohdallani). Varmaan se tulee takaisin jos joudun lopettamaan lääkityksen, mutta iloitsen tästä tilanteesta niin kauan kuin sitä kestää.

Oli riippuvuus mikä tahansa, niin eihän siihen auta muu kuin vieroitus. Vastaus on todellakin niin yksinkertainen, vaikka toteutus ei välttämättä olekaan. Vieroitusta toteutettaessa pitäisi sitten katsoa ettei syö mitään mikä ruokkii makeanhimoa uudelleen. Eli hiilihydraattien kokonaismäärää kannattaa vähentää.

No kun täällä kerran verrataan röökin polttoon makean himoa, niin eihän ne vaadi muuta kuin, että ottaa itseään niskasta kiinni. Itse en ole vielä kokonaan tässä onnistunut. Tupakkaa paloi 15 vuotta, mutta sitten sain pidettyä kolmisen vuotta savuttelun poissa. Muutamia repsahduksia tullut välillä, mutta pääosin mennään ilman.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 09:04"]

Entisen sokerihiiren neuvot:

- Liikunta. Reipasta liikuntaa 3-4 krt viikossa, jonka jälkeen on ihan oikea nälkä ja on pakko tankata ihan oikeaa ruokaa, mielellään proteiinipitoista. 

- Hiilarit minimiin: leipä, riisi, peruna, maissi, pasta jne. minimiin. Aloita kahden viikon täyskiellolla, sen jälkeen, jos edes maistuu enää, voit syödä esim. pari leipäpalaa viikossa tai muutaman lusikallisen riisiä tms. Opettele käyttämään linssejä, papuja ja höyrytettyjä kasviksia ruuassa. Vähähiilarisella ruokavaliolla on ihan oikeasti ihan mieletön vaikutus makeanhimoon! 

- Piilosokerit kuriin. Eli jogurtit, mehut yms. Vaihda maustetut jogurtit maustamattomiin tai rahkaan. Mehun sijasta vettä tai purista mehu suoraan hedelmistä (toki hedelmissäkin on sokeria, mutta vaikutus on ainakin omaan kroppaan erilainen kuin teollisissa mehuissa). Rasvattomat tuotteet kokonaan pois. Einekset pois kokonaan. Munakkaan tekee yhtä nopeasti kuin lämmittää jonkun valmisaterian mikrossa.

- Vältä mahan täyteen syömistä. Ähkyn jälkeen, kun verensokeri laskee, iskee se makeanhimokin pahimmillaan. Opettele tuntemaan omasta olostasi milloin iskee napostelunhimo ja ennakoi syömällä jotain terveellistä. Itse arvelen, että olen syystä tai toisesta todella herkkä verensokerin heittelyille, olen aina ollutkin ja tähän auttaa se, etten koskaan päästä itseäni hirveän nälkäiseksi enkä toisaalta syö älyttömiä ähkyjäkään.

- Opettele nauttimaan hedelmistä. Tee erilaisia hedelmäsalaatteja sen sijaan, että menet karkkihyllylle tai pullatiskille kaupassa. Edelleen, hedelmäsokeri ei ainakaan kroppaan vaikuta yhtä koukuttavasti kuin pullan tai karkin sokeri. 

Ja juu, syön kyllä joskus karkkia, mutta sitä pakottavaa himoa ei enää ole. Pullasta yms. olen luopunut lähes kokonaan, maistuvat ihan äklön makeilta kun on totuttautunut niistä pois.

[/quote]

15 on kokeillut tuon kaiken; liikun sekä luonnossa, salilla että hyötyliikuntaa. Näläntunne on normaali ja syön säännöllisesti pieniä aterioita joista 80% on kasviksia, proteiinilähteet kohdallaan. Lähinnä olen hyväkarppaaja. Ei höttöhiilareita (paitsi nuo makeista saatavat), ei pastaa, perunaa, maustettuja jugurtteja tai -rahkoja, ei mehuja eikä makeutusaineita, ei eineksiä tms. Hedelmistä en oikein välitä mutta marjoja syön päivittäin.

Silti vaan jos tarjolla on makeaa en pysty kieltäytymään!! Viikonloppuna tyttäret olivat kotosalla ja taas tehtiin juustokakkua, dajm browniesia, kuopus halusi tehdä mudcaken ja itse tein vierasvaraksi mustikkapiirakan, miniä toi suklaata.... Jäätelöä ei onneksi ollut tarjolla, en olisi enää jaksanut sitä:D

No, onneksi kroppa on vielä sulattanut kaiken toistaiseksi eikä ole paino-ongelmaa. Se pahentaisi tätä morkkista entisestään.

15/21, miksi teet ongelman asiasta, joka ei ole sinulle ongelma? Vaikka koet tuntevasi makeanhimoa, syöt pastillit hitaasti yksitellen, pystyt lopettamaan 1-2 palan jälkeen eikä sinulla ole paino-ongelmia. Sen kun jatkat tuollaista herkuttelua, et ole makeanhimo-ongelmaa nähnytkään!

[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 12:36"]

15/21, miksi teet ongelman asiasta, joka ei ole sinulle ongelma? Vaikka koet tuntevasi makeanhimoa, syöt pastillit hitaasti yksitellen, pystyt lopettamaan 1-2 palan jälkeen eikä sinulla ole paino-ongelmia. Sen kun jatkat tuollaista herkuttelua, et ole makeanhimo-ongelmaa nähnytkään!

[/quote]

On se sinänsä ongelma että haluaisin saada sen pari-kolme kiloa pois, jonain päivänä tuo kääntyy vielä mua vastaan - elimistö ei enää kulutakaan noita herkkuja vaan kiloja lähtee tulemaan lisää. Sitä pelkään. Ja kai olen hieman kontrollifriikki siinä että haluaisin pystyä enemmän säätelemään tuota makean syöntiäni; jos kaapissa on jäätelöä se saa olla siellä ilman että kosken... Tähän en ole vielä pystynyt:) Mutta joo, määrät onneksi siedettäviä.

Minulla se on ainakin niin, että kerrasta poikki, muuten ei tule mitään. Ennen tuli ostettua joka kauppareissulla suklaapatukka tai peräti kokonainen levy. Siinä karkkihyllyn edessä oli niin ihana miettiä, että mitä makua tällä kerralla tekisi eniten mieli. Jos olin ostanut vierasvaraksi keksejä tai pullaa, niin vieraiden tullessa piti käydä hakemassa uudet -minulla ei ollut minkäänlaista itsekuria silloin jos jotain hyvää oli saatavilla.

Sitten vaaka ja peili näytti lopulta sellaisia näkymiä, ettei silmien sulkeminen ja laihiksen lykkääminen olleet enää vaihtoehtoja. Pistin kaikki herkut pannaan ja aloin syödä kunnon ruokaa kasviksineen päivineen.

Meni pari kuukautta, ja painon laskeminen näytti että oikealla linjalla ollaan. Sallin sitten hyvästä tuloksesta itselleni suosikkisuklaapatukan, jonka himoissani avasin vanhasta tottumuksesta jo autossa kotimatkalla. Mutta voi pettymys, eihän se maistunut miltään! Yritin nautiskella, sulatella sitä suussani ja pureskella mutta en saanut siitä enää mitään kiksejä enkä kaiken peittävää autuutta, niin kuin joskus. Tieteen vuoksi testasin samaa viikon päästä, ja sama tulos -suklaavelli oli suussa ihan mautonta, rasvaista ja liukasta mössöä.

Enää en halua pettyä enkä osta suklaata. Joskus pihistän lasten lauantaikarkeista muutaman itselleni ja siinä kaikki.

En tiedä mikä tästä on johtopäätös, mutta nyt ymmärrän niitä jotka eivät välitä suklaasta, ennen en voinut millään ymmärtää.

Solumyrkky muutti suklaan maun kuvottavan rasvaiseksi. Ei, en suosittele kokeilemaan.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 12:58"]

Minulla se on ainakin niin, että kerrasta poikki, muuten ei tule mitään. Ennen tuli ostettua joka kauppareissulla suklaapatukka tai peräti kokonainen levy. Siinä karkkihyllyn edessä oli niin ihana miettiä, että mitä makua tällä kerralla tekisi eniten mieli. Jos olin ostanut vierasvaraksi keksejä tai pullaa, niin vieraiden tullessa piti käydä hakemassa uudet -minulla ei ollut minkäänlaista itsekuria silloin jos jotain hyvää oli saatavilla.

Sitten vaaka ja peili näytti lopulta sellaisia näkymiä, ettei silmien sulkeminen ja laihiksen lykkääminen olleet enää vaihtoehtoja. Pistin kaikki herkut pannaan ja aloin syödä kunnon ruokaa kasviksineen päivineen.

Meni pari kuukautta, ja painon laskeminen näytti että oikealla linjalla ollaan. Sallin sitten hyvästä tuloksesta itselleni suosikkisuklaapatukan, jonka himoissani avasin vanhasta tottumuksesta jo autossa kotimatkalla. Mutta voi pettymys, eihän se maistunut miltään! Yritin nautiskella, sulatella sitä suussani ja pureskella mutta en saanut siitä enää mitään kiksejä enkä kaiken peittävää autuutta, niin kuin joskus. Tieteen vuoksi testasin samaa viikon päästä, ja sama tulos -suklaavelli oli suussa ihan mautonta, rasvaista ja liukasta mössöä.

Enää en halua pettyä enkä osta suklaata. Joskus pihistän lasten lauantaikarkeista muutaman itselleni ja siinä kaikki.

En tiedä mikä tästä on johtopäätös, mutta nyt ymmärrän niitä jotka eivät välitä suklaasta, ennen en voinut millään ymmärtää.

[/quote]

Olen laihduttanut 18v sitten 48kg. En ollut syönyt puoleen vuoteen suklaata, kun sitten jouluna päätin syödä yhden, siis YHDEN suklaakohvehdin. Maistoin Budapestin ja ah- en ollut muistanutkaan kuinka ihanalta suklaa maistuikaan! Siinäpä se sitten menivät loputkin lootat.

Eli minulle maistui suklaa tauon jälkeenkin.

Ja silloin pystyin pitämään näppini erossa makeasta, koska oli seksiä tarjolla.

Nyt ei ole :-(

-Ap

Tiedän tunteen, ja mulla on himo suklaaseen, ei kaikki makea käy, en voi syödä pelkkää sokeria purkista, joten se pelkästään makea ei ole se juttu. Ja mulla on kyllä se addikti alkoholismin tasoa, tupakkakin varmaan jollekin on. Joidenkin addiktoitumistaso ei ole kovinta luokkaa, ja pystyvät lopettamaan tupakankin kertaheitolla, kun toiset ei pysty polttamista lopettamaan edes raskauden ajaksi.

Joillakin on ranteessa kuminauha, ja kuulemma kun sillä napauttaa, niin makeanhimon pitäisi lähteä. Tiedä sitten...

Sama homma täällä=( En ole koskaan tupakkaa polttanut, mutta tämä on varmasti verrattavissa siihen. Makeaa on saatava joka päivä=(

Se on kyllä piinaava riippuvuus! Mulla auttoi alkuun vain ihan täydellinen kieltäytyminen. Kaikki hiilaripitoinen pois ja tilalle rasvaa ja proteiinia (rahkaa, pähkinää).

Nyt olen kuivilla ja voin hyvin syödä kerran viikossa karkkia, mutten silti repsahda.

Sellainen vinkki, että mulla ainakin sokerinhimo liittyi nälkään: jos olin syönyt päivän mittaan liian vähän, oli illalla pakko avata karkkipussi, jolloin kalorit menikin sitten reippasti yli kulutuksen.

Kun aloin merkata syömisiäni ja varaamaan myös järkevää iltapalaa, helpotti makeanhimo. Kun olin syönyt rahkaa, pähkinöitä ja ehkä kinkkunäkkärin, ei enää tehnytkään mieli karkkia. Mutta tämä vasta sen jälkeen, kun olin päässyt siitä pahimmasta koukusta eroon.

Mä ainakin tajuan. Vierotusoireet ovat kamalat.

Aivan höpöä koko aloitus. Ei ole mitään ylitsepääsemätöntä himoa, mihinkään. On vain sinä ja selkärankasi. Jos haluat jotain saat sen.

Kysymys kuuluu: haluatko ja kuinka paljon?

kokenut