Lue keskustelun säännöt.
Muita nuoria äitejä (alle 25v)?
29.09.2013 |
Olen 22-vuotias ja odotan nyt esikoistani. Haluaisin jakaa kokemuksia muiden ikäisteni odottajien tai jo synnyttäneiden kanssa.
Miten vanhempasi suhtautuivat raskauteen? Miten raskaus ja synnytys sujuivat? Entä vaikeuttiko oman minäkuvasi keskeneräisyys äiti-identiteetin muodostamista?
Kommentit (2)
Olin raskautuessani 23-vuotias ja synnytin 24-vuotiaana.
Miten vanhempasi suhtautuivat raskauteen?
- Hyvin! Varsinkin äitini oli hyvin innoissaan.
Miten raskaus ja synnytys sujuivat?
- Raskaus sujui hyvin. Oksensin vain muutamia kertoja ja muuten voin loistavasti. Synnytys meni ihan ookoo.
Entä vaikeuttiko oman minäkuvasi keskeneräisyys äiti-identiteetin muodostamista?
- Ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 23 kun aloin odottaa esikoista ja synnytin 24vuotiaana. Itse koin olevani täysin kypsä ja vastuuntuntoinen äiti. Ja niin moni muukin tuntui uskovan ja pitävän meitä jo valmiina perustamaan perhettä. Teen toki myös töitä pienten lasten ja heidän perheidensä parissa, joten kokemusta asioista monelta kantilta on.
Nyt olen 25 ja odotan meidän toista lasta (rv 21).
Meidän molempien perheet ovat olleet alusta asti aivan innoissaan ja haltioissaan kun kuulivat raskaudesta. Ja ovat olleet hyvin tukena ja apuna :)
Raskaus sujui ilman suurempia ongelmia, tavallisia raskausajan vaivoja, ei mitään maata mullistavia. Loppuun asti saatiin kyllä jännittää kääntyykö vauva ennen synnytystä, kun oli viikkoa ennen synnytystä vielä ultrattu ja oli perätilassa. Olin kyllä päättänyt synnyttää siltikin alateitse ja valmistautunut siihen, joten en asiasta sen enempää stressannut. Ärsytti vaan muiden reaktio ja tuen puute kun kerroin aikovani synnyttää perätilassa. Kaikki vain kauhistelivat ja yrittivät pelotella että päättäisinkin varata sektion. No loppu hyvin, pidin pääni ja ylläriksi vauva olikin kääntynyt ennen synnytystä, enkä ollut edes huomannut sitä. Synnytys sujui hyvin, mutta jälleen kerran tämä pitkään jatkunut perätila toi jännitystä kun siellä olikin sitten jäänyt napanuora puristuksiin viime hetken kääntymisestä (onneksi ei kuitenkaan pahasti). Hieman reistaili vauvan syke, mutta verikokeilla aina todettiin kaiken olevan hyvin. Mentiin sairaalaan 3yöllä, olin ainoastaan 1cm auki, mutta onneksi saatiin jäädä osastolle kun synnytys etenikin siitä sitten vauhdilla kun aamulla 8 oli vauva syntynyt :)
Imetys meillä tosin jäi muutamaan kuukauteen kun se ei vain yksinkertaisesti onnistunut yrityksistä huolimatta. Siitäkin voisin romaaninkirjoittaa, mutta jätetään väliin. Seuraavan imetyksen toivon onnistuvan paremmin ja ainakin nyt toistaiseksi odotan sitä ihan positiivisin mielin. On nimittäin jo nyt maitoa noussut rintoihin, kun viimeksi ei meinannu näkyä ja kuulua vaikka synnytyksestä oli jo viikonpäivät.
Mutta juu, en tiedä mitä vielä kertoisi mutta tulihan tuossa jo tekstiä :)
Millainen oma tilanteesi on AP?