Miten hyödyt arkielämässä korkeasta ÄO:stasi?

hyödyn ja hyödyn... kun ongelmatilanteet ratkaisee nopeasti ja jaa pohtimaan sitä ja tätä ja tuota, haahuilemaan ja ihmettelemään ja ärsyyntyy kun joku häiritsee niin ei se kyllä mitään hyödytä. lisäksi rasittaa kun toiset ei tajua eikä tiedä asioita ja kaiken saa selittää ja siihen menee aikaa. ja toisaalta käytännönasioissa oon ihan surkea ja rasittaa keskittyä johonkin arkiaskareisiin. eli ei mitään hyötyä toisinsanoen, antaisin mielellään 30 äo pistettä jollekin halukkaalle. enkä ees ole niin älykäs että sillä vaan pärjäisin (vaikka mensatasoa) ja tunne-elämän ongelmat estää älyn hyödyntämisen esim ammatissa, toisinsanoen oon turhautunut jatkuvasti älyllisesti ja ärsyyntynyt osaamattomuudesta esim sosiaalisissa tilanteissa (en liitä älykkyyttä sos.taitoihin) ja käytännöntöissä. lisäksi älykkyys tuonut vaan ylimielisyyttä mitä syvästi vihaan itsessäni, joskus toivon että saisin aivovaurion ja saisin elää loppuelämän esim 90 äo:lla.

Vähän kuin toinen kommentoija sanoi, minuakin häiritsee se, kun toiset ei hoksaa asioita yhtä nopeasti kuin minä, ja olen huomannut välillä ylimielistä suhtautumista vähemmän älykkäitä kohtaan. En ole myöskään kovin käytännönläheinen ihminen, viihdyn enemmän pääni sisällä. Tästä käytännönläheisyydettömyydestäni olen saanut palautetta monelta ihmiseltä. Sosiaalisissa tilanteissa olen aika sanavalmis jne. mutta olen silti jollain tapaa hyvin epäsosiaalinen, eli saatan töksäytellä asioita vähän liiankin suoraan. Olisi siis helpompi olla vähemmän älykäs mutta hyvät sosiaaliset taidot omaava. Tiivistettynä oma tilanteeni on siis, että olen älykäs, mutta monesti ihmisten seurassa tunnen oloni vain tyhmäksi. :/

Työssäni (it-ala) hyödyn paljonkin. Opin uusia asioita todella vähällä vaivalla ja usein haastavina pidetyt asiatkin tuntuvat todella helpoilta.

Sen sijaan muuten koen, että älykkyydestäni on lähinnä haitttaa. Jotenkin tuntuu etten ole samalla aaltopituudella lähipiirini ihmisten kanssa. Jotenkin olen aika usein omissa ajatuksissani "syvissä vesissä", eikä minua erityisemmin kiinnosta sellaiset asiat kuin mistä monet tykkäävät keskustella, kuten parisuhdeongelmista, ostoksista, lasten harrastuksista, juhlimisesta. En tunne ketään jonka kanssa voisin keskustella sellaisista asioista jotka itseäni oikeasti kiinnostaa. Joten tunnen itseni sosiaalisissa tilanteissa hyvin ulkopuoliseksi enkä koe saavani niistä oikein mitään.

Minkälaisia, filosofisia tai muita, ongelmia te älykkäät pyörittelette päissänne?

[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 19:44"]

Minkälaisia, filosofisia tai muita, ongelmia te älykkäät pyörittelette päissänne?

[/quote]

kaikkea mahdollista. esim joku ihan arkinen asia, esim jos ottaa lasin vettä saattaa muutaman mutkan kautta johtaa ajattelemaan esim. janoon kuolemista, miten sen voisi ratkaista, muita vääryyksiä mitä maailmassa on, omia murheita, muiden murheita, ratkaisuja noihin tilanteisiin, yleistä hätää, erilaisia toimintamalleja joilla asioita voisi muuttaa, mitä itse voisi asialle tehdä, miten hyödytön sitä on, miksi maailman vesivarannot ovat niin vähissä, miksei sitä tätä ja tuota. ja tämä siis siinä 20s aikana kun sen vesilasin täyttää.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 19:44"]

Minkälaisia, filosofisia tai muita, ongelmia te älykkäät pyörittelette päissänne?

[/quote]

Nro 4 on viime aikoina ollut kiinnostunut nykyisestä talousjärjestelmästä ja rahan synnystä siinä. Olen lukenut kirjoja talouden historiasta ja nykysysteemin toiminnasta. Sitä ennen kiinnosti enemmän historialliset aiheet, erityisesti renessanssi. Toisinaan pohdin myös filosofisia tai metafyysisiä kysymyksiä, kuten sitä voisiko aika olla illuusio, jonka kokemus johtuu lähinnä ihmisen neurofysiologiasta. Mutta pääasiassa olen vain kiinnostunut sinänsä tavanomaisista asioista hyvin syvällisesti ja etsin paljon tietoa kustakin kiinnostuksen kohteestani, olipa se dinosaurukset tai ihmisen kivikauden ravitsemus tai 1500-luvun Italian kaupunkivaltiot tms.

t. 4

yleensä pohdiskelen siis maailman tilaa (ainakin tällä hetkellä), ja miten sitä voisi muuttaa. eli maailmanparannusta :) tosin loppujen lopuksi päädyn aina siihen että pitäisi tosiaan tehdä asioita (rakastaa) eikä pohdiskella asioita niinkuin aina teen. juuri tämä ärsyttää eniten älykkyydessä, sen turhuus.

Paha sanoa kun en tiedä millaista elämä olisi alemmalle (ei mensa-tasoisella) älykkyydellä. Ehkä sellainen arkielämän organisointi, että nopeasti keksin missä järjestyksessä asiat on tehokkainta tehdä. Uskon, että älykkyyteni on myös sen takana, että olen menestynyt kaikissa erilaisissa työpaikoissani ilman koulutusta.

En mitenkään. On väsyttävää ajatella koko ajan niin paljon.

Olen matalapalkka-alalla enkä mitenkään elämässä menestynyt.

Olin aivan hämmästynyt kun aikuisiällä sain selville älykkyysosamääräni. Olin aina kuvitellut olevani keskivertoa tyhmempi.

Neron tasolla en ole enkä tiedä kuinka älykkäitä ap tässä jutussa tarkoitti.

En ole ihan samaa mieltä tuosta sanavalmiudesta. Moni äo-testein mitattuna älykäs on sosiaalisesti kömpelö. Sanavalmius kertoo ehkä enemmän siitä, että lukee ja kommunikoi paljon.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 19:18"]

Minä kyllä huomaan ratkaisevani ihan tavallisetkin arkitilanteet ja varsinkin työasiat (teen ohjelmointia) nopeammin kuin ns. tavikset.

Itselläni on kehitysvammainen lapsi ja ainakin luulen, että pystyn oman älyni turvin tulkitsemaan häntä paremmin kuin muuten pystyisin. Minulla on myös hyvä mielikuvitus ja huumorintaju ja kun on nopeat hoksottimet, sosiaalisissa tilanteissa olen hyvinkin sanavalmis. Minulla on mielikuva, että sanavalmiit ihmiset ovat keskimääräistä älykkäämpiä.

[/quote]

tjoooooo no mulla tuo lapsi kanssa vähän erilainen, ja saadaan katseita molemmat  :DD osaan toivon mukaan auttaa muita, helppo työ ja hyvä palkka, elän huimaa elämää ynnä muuta

On se luojan lykky, ettei ole tuollaisia ongelmia. Kun on tavallinen talliainen, ei tarvitse koko ajan miettiä, miten on niin paljon älykkäämpi kuin nuo toiset. Todella älykäs, jos on myös viisas, ei kysele tuollaisia tyhmiä tällaisella palstalla.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 19:49"][quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 19:44"]

Minkälaisia, filosofisia tai muita, ongelmia te älykkäät pyörittelette päissänne?

[/quote]

Nro 4 on viime aikoina ollut kiinnostunut nykyisestä talousjärjestelmästä ja rahan synnystä siinä. Olen lukenut kirjoja talouden historiasta ja nykysysteemin toiminnasta. Sitä ennen kiinnosti enemmän historialliset aiheet, erityisesti renessanssi. Toisinaan pohdin myös filosofisia tai metafyysisiä kysymyksiä, kuten sitä voisiko aika olla illuusio, jonka kokemus johtuu lähinnä ihmisen neurofysiologiasta. Mutta pääasiassa olen vain kiinnostunut sinänsä tavanomaisista asioista hyvin syvällisesti ja etsin paljon tietoa kustakin kiinnostuksen kohteestani, olipa se dinosaurukset tai ihmisen kivikauden ravitsemus tai 1500-luvun Italian kaupunkivaltiot tms.

t. 4

[/quote]

Pusu sulle <3

T.Äo 130, sos.taidot 8+, elämänhallinta 7-

Osaan vastailla palstamammoille kaikenlaista näppärää...

Tietämättömyys on siunaus.

Minua on siunattu vain hieman korkeammalla ÄO:lla (ei ihan yllä Mensan alarajalle) johon olen tyytyväinen. Pohdin paljon ihmisten tekoja ja etenkin syytä ko. toimintaan, jota monet eivät itse pysähdy miettimään. Oma suosikkini on ottaa asioiden tutkiskeluun biologinen ja/tai psykologinen katsantokulma. Tämä usein auttaa minua ymmärtämään ihmisiä, ennakoimaan toimintaa ja jopa ohjaamaan muita haluamaani suuntaan. Pääasiassa olemme kaikki kemiamme vankeja.

Työprojekteissa olen se, jolla on jalat maassa ja järki kädessä. Toisaalta myönnän, että ne, jotka pohtivat vähemmän seuraamuksia, saavat myös luovempia ideoita. Joskus on hyväkin heittäytyä asioihin päätäpahkaa - itse en pysty siihen.

Minusta on käsittämätöntä, miten jotkut ihmiset pystyvät olemaan ajattelematta mitään. Itse kuulen oman ääneni koko ajan pääni sisällä. Käyn myös henkeviä väittelyitä milessäni. Aina en edes sano ajatuksiani ääneen jos olen mielessäni jo käynyt koko siitä käytävän keskustelun päässäni ja todennut sen lopputuloksen olevan yhtä tyhjän kanssa - tai sitten olen jo keksinyt ratkaisun ongelmaan jota olisin kysynyt.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 19:18"]

Minä kyllä huomaan ratkaisevani ihan tavallisetkin arkitilanteet ja varsinkin työasiat (teen ohjelmointia) nopeammin kuin ns. tavikset.

Itselläni on kehitysvammainen lapsi ja ainakin luulen, että pystyn oman älyni turvin tulkitsemaan häntä paremmin kuin muuten pystyisin. Minulla on myös hyvä mielikuvitus ja huumorintaju ja kun on nopeat hoksottimet, sosiaalisissa tilanteissa olen hyvinkin sanavalmis. Minulla on mielikuva, että sanavalmiit ihmiset ovat keskimääräistä älykkäämpiä.

[/quote]En ehtinyt lukea ketjusta enempää, mutta tartun tähän. On sosiaalisia taitoja, eri alojen lahjakkuuksia, tunneälyä sekä matemaattisloogista älykkyyttä sekä ihmisiä, jotka ovat verbaalisesti taitavia. Yhteiskunnassa, työpaikoilla, sosiaalisissa kokoontumissa pärjäävät ja eniten arvostusta saavat verbaalisesti taitavat ihmiset. Elämänkokemuksen myötä olen oppinut sen, ettei sanataiturit ole välttämättä erityisen älykkäistä, monesti he ovat keskitasoa tai jopa hieman sen alle. Heillä on vain lahjakkuutta, joka tulee eniten ilmi kanssakäymisessä muiden kanssa ja josta on ylivoimaisesti eniten hyötyä. Eli minusta viimeinen lauseesi on kyllä mutukukkua.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 19:25"]

hyödyn ja hyödyn... kun ongelmatilanteet ratkaisee nopeasti ja jaa pohtimaan sitä ja tätä ja tuota, haahuilemaan ja ihmettelemään ja ärsyyntyy kun joku häiritsee niin ei se kyllä mitään hyödytä. lisäksi rasittaa kun toiset ei tajua eikä tiedä asioita ja kaiken saa selittää ja siihen menee aikaa. ja toisaalta käytännönasioissa oon ihan surkea ja rasittaa keskittyä johonkin arkiaskareisiin. eli ei mitään hyötyä toisinsanoen, antaisin mielellään 30 äo pistettä jollekin halukkaalle. enkä ees ole niin älykäs että sillä vaan pärjäisin (vaikka mensatasoa) ja tunne-elämän ongelmat estää älyn hyödyntämisen esim ammatissa, toisinsanoen oon turhautunut jatkuvasti älyllisesti ja ärsyyntynyt osaamattomuudesta esim sosiaalisissa tilanteissa (en liitä älykkyyttä sos.taitoihin) ja käytännöntöissä. lisäksi älykkyys tuonut vaan ylimielisyyttä mitä syvästi vihaan itsessäni, joskus toivon että saisin aivovaurion ja saisin elää loppuelämän esim 90 äo:lla.

[/quote]

Näin. Olisi helppoa olla helkkarin tyhmä ja nähdä joku asia vain pienestä suppeasta kulmasta ja olla varma että juuri minä kaikista ihmisistä maailmassa olen oikeassa miten kaikki pitää tehdä ja miten kaikkien pitää olla ja suuna päänä varmana selittää asioita, ja itseluottamus mahtava kun tietää vaatemerkkejä.

Kun taas joutuu miettiä että joka asiaan on noin 1000 eri tapaa katsoa niitä ja mistään ei voi olla varma paitsi epävarmuudesta ja siitä että ei tiedä mitään ja tuskasta joka kasvaa jos vähän jostain ottaa selkoa.

Jahas, täällä sitä taas mietitään kritiikittömästi Mensan testien antamia ÄO-määriä. Näitä testejä kohtaan on tutkitusti tullut niin paljon kritiikkiä, että vieläkinkö te niihin uskotte?

Sen kyllä myönnän, että jossain ohjelmoinnin kaltaisella alalla juuri tuollaisiin palikkatesteihin suuntautumisesta saattaa olla hyötyä. Testit ovat kuitenkin tutkijoiden mukaan hyvin kulttuurisidonnaisia, testien harjoittelu auttaa pisteiden nostamisessa eivätkä mittaa kaikkia älykkyyden osa-alueita. Ja ei, en ole edes sekoittamassa tässä luovuutta ja älykkyyttä, vaikka sanoisin kyllä, että jollekin taiteellisen alan huippulahjakkuudelle on yksi ja sama, osaisiko laittaa palikat oikeaan järjestykseen vai ei.

[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 03:31"]

[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 19:25"]

hyödyn ja hyödyn... kun ongelmatilanteet ratkaisee nopeasti ja jaa pohtimaan sitä ja tätä ja tuota, haahuilemaan ja ihmettelemään ja ärsyyntyy kun joku häiritsee niin ei se kyllä mitään hyödytä. lisäksi rasittaa kun toiset ei tajua eikä tiedä asioita ja kaiken saa selittää ja siihen menee aikaa. ja toisaalta käytännönasioissa oon ihan surkea ja rasittaa keskittyä johonkin arkiaskareisiin. eli ei mitään hyötyä toisinsanoen, antaisin mielellään 30 äo pistettä jollekin halukkaalle. enkä ees ole niin älykäs että sillä vaan pärjäisin (vaikka mensatasoa) ja tunne-elämän ongelmat estää älyn hyödyntämisen esim ammatissa, toisinsanoen oon turhautunut jatkuvasti älyllisesti ja ärsyyntynyt osaamattomuudesta esim sosiaalisissa tilanteissa (en liitä älykkyyttä sos.taitoihin) ja käytännöntöissä. lisäksi älykkyys tuonut vaan ylimielisyyttä mitä syvästi vihaan itsessäni, joskus toivon että saisin aivovaurion ja saisin elää loppuelämän esim 90 äo:lla.

[/quote]

Näin. Olisi helppoa olla helkkarin tyhmä ja nähdä joku asia vain pienestä suppeasta kulmasta ja olla varma että juuri minä kaikista ihmisistä maailmassa olen oikeassa miten kaikki pitää tehdä ja miten kaikkien pitää olla ja suuna päänä varmana selittää asioita, ja itseluottamus mahtava kun tietää vaatemerkkejä.

Kun taas joutuu miettiä että joka asiaan on noin 1000 eri tapaa katsoa niitä ja mistään ei voi olla varma paitsi epävarmuudesta ja siitä että ei tiedä mitään ja tuskasta joka kasvaa jos vähän jostain ottaa selkoa.

[/quote]Epävarmmuuttasi helpottanee vaikkapa Mensan testi. Sieltä saat tuloksen, mikä ei jätä sijaa epävarmuudelle. Älykkyys on minulle tuonut nimenomaan varmuutta, tämän siis näemme eri tavoin. Varmuutta siitä millainen haluan olla, millaiseen suuntaan itseäni kehittää, millaisia ihmisiä kaipaan ympärilleni ja miten haluan kohdella muita ihmisiä. Älykkyys ei ole minusta sitä, että vaikka kykenisin näkemään monen seikan tuhannesta eri näkökulmasta en kuitenkaan pystyisi valikoimaan sitä itselleen lähintä näkökulmaa. Vaan aivan päinvastoin.