Millaisia ovat mielestäsi luokanopeopiskelijat? Arvostatko?
Kerroin tänään sukulaisnaisille, että tyttäreni aikoo pyrkiä okl:ään ensi keväänä. Sukulaiset olivat sitä mieltä, että tyttöni kannattaisi mieluumin pyrkiä "johonkin kauppatieteelliseen tai oikeustieteelliseen, arvostettuun kouluun". Opeopiskelijat ovat kuulemma iloisia ja sosiaalisia, mutta eivät jaksa opiskella, vaan juhlivat jatkuvasti. Minusta asenne oli erittäin kummallinen, mielestäni opettajan ammatti on yksi tärkeimmistä ammateista. Itsekin pohdin sitä omaa ammattia valitessani, mutten päässyt ensimmäisellä hakukerralla sisään ja päädyin valtiotieteelliseen. Kaikki tapaamani opettajaopiskelijat ovat olleet erittäin älykkään ja mukavan tuntuisia. Eihän sillä minulle sinänsä mitään väliä ole, mitä joku ajattelee tyttäreni mahdollisesti tulevasta koulusta, mutta olisi vain hauska tietää, ajatellaanko täällä samoin. :)
Kommentit (32)
Osittain samaa mieltä 10 kanssa. Mielestäni Suomessa opiskellaan yliopistossa montaa muutakin ainetta, joiden ei välttämättä tarvitsisi kuulua yliopistoon. Tämä ei omassa maailmankuvassani taas mitenkään korreloi ammatin tärkeyteen/arvostukseen. Itse pidän opettajan ammattia erittäin arvostettavana, mikäli työnsä tekee hyvin ja motivoituneesti.
Sosiaalisia ja iloisia. Bilettävät siinä kuin muutkin. Opiskelu on akateemisuudeltaan vähän niin ja näin ja joitain osin täysin epäakateemista, mutta toisaalta se on tarpeenkin. Joku piirileikki yliopistossa tuntuu hassulta, mutta se ajaa asiansa harjoitteena siitä, että itseään ei pidä ottaa liian vakavasti ja samalla tottuu lasten juttuihin.
Opiskelijat yliopistossa on lapsellisia, mutta nehän on melkein lapsia vielä. Itse opiskelen nyt nelikymppisenä toista tutkintoa ja fiksuina pidän, vaikka elämänkokemuksen puute tietysti näkyy tietynlaisena huolettomuutena ja luottona siihen, että asiat järjestyy. Tähän ikään on oppinut, ettei ne aina järjesty, ellei sitä itse huolehdi.
Itse olen teekkari ja minulla on monia kavereita sekä kauppiksessa, oikiksessa että lukemassa luokanopettajiksi. Ainakin tällä otannalla luokanopettajat ovat selvästi "kilteimpiä", kyllähän hekin juhlii niin kuin kaikki nuoret opiskelijat mutta huomattavasti meitä muita vähemmän. Heidän luokallaan johtuu ainakin osittain siitä, että ikäjakauma luokalla on paljon laajempi eikä muutenkaan opiskelukulttuuri ole samantyylinen.
Ohis, mutta mistä kumpuaa tämä hiukan vanhempien naisten (35 ->) tarve mitätöidä parikymppisiä nuoria aikuisia kutsumalla heitä "melkein lapsiksi"? (En ole huomannut kenenkään puhuvan nelikymppisistä "melkein seniileinä", mikä ilmeisesti olisi tällä logiikalla ihan ok.) Onko se jotain katkeruutta tai kateutta siitä, ettei aika mennyt koskaan palaa ja oma nuoruus on mennyt jo aikaa sitten ohi? Hankkikaa aikuiset (pun intended) naiset itsetunto.
[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 18:23"]
Opiskelen itse aineenopettajaksi ja jotenkin näen, että OKL:llä ei ole juuri mitään tekemistä oikean tieteen kanssa. Luokanopettajaksi voisi ihan hyvin siis opiskella vaikka AMK:ssa. Tällä toteamuksellani ei kuitenkaan ole mitään tekemistä sen kanssa, ettenkö pitäisi opettajan ammattia tärkeänä. Arvostan suuresti luokanopettajia, sillä itseäni ei pienten lasten opettaminen kiinnosta. Omien kokemusteni mukaan luokanopeopiskelijat ovat myös keskimääräistä sosiaalisempia, mikä on vain hyvä asia.
[/quote]
Mulle tulevana luokanopettajana on tärkeää, että opet opiskelee yliopistossa. Mä olen ensisijaisesti kasvatustieteilijä: ajattelen tieteellisesti ja vien tiedettä osaltani eteenpäin. OKL opettaa lähinnä pedagogisen ajattelutavan - eihän olisi mitenkään mahdollista antaa konkreettisesti työkaluja jokaiseen eteen tulevaan tilanteeseen. Mun tehtävä on kasvattaa lapsia eettisiksi ja ajatteleviksi yksilöiksi, siihen mä todella koen tarvitsevani tiedettä. Se, miksi Suomi pärjää niin hyvin erilaisissa koulutusvertailuissa, johtuu useiden tutkimusten mukaan hyvin suurelta osin yliopistollisesta opettajan koulutuksesta.
:)
Montakohan lasta tämän kirjoittajalla on? :D
[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 22:24"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 18:23"]
Opiskelen itse aineenopettajaksi ja jotenkin näen, että OKL:llä ei ole juuri mitään tekemistä oikean tieteen kanssa. Luokanopettajaksi voisi ihan hyvin siis opiskella vaikka AMK:ssa. Tällä toteamuksellani ei kuitenkaan ole mitään tekemistä sen kanssa, ettenkö pitäisi opettajan ammattia tärkeänä. Arvostan suuresti luokanopettajia, sillä itseäni ei pienten lasten opettaminen kiinnosta. Omien kokemusteni mukaan luokanopeopiskelijat ovat myös keskimääräistä sosiaalisempia, mikä on vain hyvä asia.
[/quote]
Mulle tulevana luokanopettajana on tärkeää, että opet opiskelee yliopistossa. Mä olen ensisijaisesti kasvatustieteilijä: ajattelen tieteellisesti ja vien tiedettä osaltani eteenpäin. OKL opettaa lähinnä pedagogisen ajattelutavan - eihän olisi mitenkään mahdollista antaa konkreettisesti työkaluja jokaiseen eteen tulevaan tilanteeseen. Mun tehtävä on kasvattaa lapsia eettisiksi ja ajatteleviksi yksilöiksi, siihen mä todella koen tarvitsevani tiedettä. Se, miksi Suomi pärjää niin hyvin erilaisissa koulutusvertailuissa, johtuu useiden tutkimusten mukaan hyvin suurelta osin yliopistollisesta opettajan koulutuksesta.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 18:41"]
Ohis, mutta mistä kumpuaa tämä hiukan vanhempien naisten (35 ->) tarve mitätöidä parikymppisiä nuoria aikuisia kutsumalla heitä "melkein lapsiksi"? (En ole huomannut kenenkään puhuvan nelikymppisistä "melkein seniileinä", mikä ilmeisesti olisi tällä logiikalla ihan ok.) Onko se jotain katkeruutta tai kateutta siitä, ettei aika mennyt koskaan palaa ja oma nuoruus on mennyt jo aikaa sitten ohi? Hankkikaa aikuiset (pun intended) naiset itsetunto.
[/quote]
kelpaako 40+ mielipide? Tylöni puolesta olen paljon tekemisissä parikymppisten kanssa ja ihan rehellisesti voin sanoa, että suurin osa on ihan lapsia, saman vahvistaa useampi tuttu yliopistomaailmasta (opettajina siellä). Asian sanominen ei tee minusta kateellista tai katkeraa :) Seniiliksi en itseäni vielä nimittäisi (sekin aika jossain vaiheessa kyllä tulee).
En väitä itsekään olleeni kovin aikuinen parikymppisenä opiskelijana (vaikka asian tuolloin toisin kuvittelinkin), mutta suurin osa näiden nuorten kanssa pitkään työskenneistä sanoo samaa mitä minäkin: viimeisen 10-15 vuoden aikana on tapahtunut suuri muutos - "mulle kaikki tässä nyt ja heti /yhyy, miksen saa / voi ei, enkö olekaan keskipisteenä"-asenteet ovat tulleet todella yleisiksi, valitettavasti.
Ehkä se on vaikea kuvitella, mutta 40+ voi olla onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä, sekä siihen tähän hetkiseen että menneeseen. Itsetunnossanikaan ei ole mitään vikaa, ei kaipaa menneeseen ja hyväksyn itseni kaikkine ryppyine ja roikkuvine osineen :)
[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 17:41"]
"johonkin kauppatieteelliseen tai oikeustieteelliseen, arvostettuun kouluun". Opeopiskelijat ovat kuulemma iloisia ja sosiaalisia, mutta eivät jaksa opiskella, vaan juhlivat jatkuvasti. Minusta asenne oli erittäin kummallinen, mielestäni opettajan ammatti on yksi tärkeimmistä ammateista.
[/quote]
Aloita seuraava keskustelu heidän kanssaan, että neuvoit tytärtäsi vaihtamaan teekkariksi, koska sanoivat luokanopettajien juhlivan jatkuvasti. Katso miten reagoivat ja kerro sen jälkeen kauppislaisten pubeista ja baareista, rantakauden aloittajaisista, oikislaisten bileistä jne. Netistä ainejärjestöjen sivuilta löydät tietoa jokaisen tiedekunnan bileistä, mm. örvellyskuvia löytyy useammilta ja viimeistään, kun googlen kuvahaulla haet hallituksen jäsenten nimillä.
Iloisia ja vähän tyhmiä. Yksikään tietämäni luokanopettajaopiskelija ei ole ollut ns. penaalin terävin kynä. Mutta jos nyt ronskisti sanotaan, niin eihän heidän tulevassa ammatissaan älyä tarvitakaan, vaan sitä iloista mieltä ja laululeikkitaitoja.
Ja luokanopettajaopiskelijoiden graduilla ei tosiaankaan ole mitään tekemistä tieteen kanssa, heh. Lörpättelevää kevyttä itsereflektiota lähinnä.
Kommentti neloselle: tarkoitatko todella, että opiskelijat (iästä riippumatta) ovat naiveja idealisteja, joilla ei ole mitään käsitystä todellisesta elämästä? Itse opiskelin toiseen ammattiini lähes nelikymppisenä. Ihmettelen, jos esim. minua pidät sellaisena. Luokanopettajaopiskelijoissa on hyvin vähän tuoreita ylioppilaita ja paljon ammatinvaihtajia, eli ajattelisin, että kokemusta ja näkemystä löytyy ehkä jopa enemmän kuin monella muulla alalla. Luokaopettajaksi opiskelemaan on tosi vaikea päästä, pelkkä pääsykokeissa menestyminen ei auta, myös soveltuvuuskoe tulee läpäistä.
Itse arvostan kaikkia, jotka opiskelevat tai tekevät työtä. Onpa teillä möllejä sukulaisia, huh huh! Anna tuollaisten aivopierujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos...
Osittain samaa mieltä 10 kanssa. Mielestäni Suomessa opiskellaan yliopistossa montaa muutakin ainetta, joiden ei välttämättä tarvitsisi kuulua yliopistoon. Tämä ei omassa maailmankuvassani taas mitenkään korreloi ammatin tärkeyteen/arvostukseen. Itse pidän opettajan ammattia erittäin arvostettavana, mikäli työnsä tekee hyvin ja motivoituneesti.