Nyt kysyy mies, part 2

Rahalla saa tiettyjä perusasioita joiden pitäisi olla kunnossa. Esim.jos oot sysi-pa niin asut vanhemmillasi, ja se taas on naisten silmissä useemmiten vähän outoa. Mua ainakin haittaisi se että miehen varallisuus rajoittaisi kaikkea yhdessätekemistä: ei olis varaa käydä salilla, satunnaisesti syömässä, pienillä matkoilla joskus jne. Jos sitä rahaa ei vaan ole, niin on se tuskastuttavaa aina vaan miettiä mitä sitä tekisi ilman että senttiäkään menee ja kun ei miehen puolesta voi maksaa. Tää on ainut tilanne misä se varallisuus- tai siis sen puute haittaisi.

Rikkaissa miehissä ei ole mitään erityistä magneettia, eikä mua kiinnostaisi kenenkään varat tai niiden näkyminen. Tärkeempää on se, että ihmisellä on kiinnostava luonne ja joku oma juttu mitä tekee täysillä. Raha on kaikista asioista se viimeisin, mihin huomio kiinnittyy. Älykkyys on se millä hurmataan ja se että ihminen elää täysillä.

Varallisuus ei ole kriteeri. Äly tosin on, ja se usein kulkee varallisuuden kanssa käsikädessä. Enkä tarkoita sitä että on supervarakas, vaan suht hyvin toimeentuleva. Duunari tai etenkään sossupummi ei kiinnosta, koska olen itsekin koulutettu nainen. Mutta en tarvitse miestä elämättään minua.

Joo, itsensä on elätettävä, ja voitava elättää perhettäkin yhdessä vaimon kanssa. Raha-asioiden on oltava jollain lailla hallinnassa, elämänsisältö saisi olla mieluiten jotain muuta kuin raha! Pihiys on paha, siis kun se on luonteenpiirre. Jos rahat on esim. väliaikaisen työttömyyden takia tiukalla niin silloin on eri asia. Lapsen eduissa ei saa pihistellä kuin aivan viimeisenä!

En kaipaa kalliita lahjoja, ostan lahjat mieluiten itse itselleni, omilla rahoillani, ja näistä ei sitten sovi napista.

Luultavasti en haluaisi oikeasti rikasta miestä, se voisi olla pelkiltään jo suhteen este... Ei olisi kiva tuntea itseään elätiksi. Olettaen, että rikas mies elää tavallaan ja käyttää rahaa sellaisiin asioihin, joihin mukaan päästäkseni mun olisi siipeiltävä. Myös esim. talonhankinta on sellainen, että on kiva, jos ostetaan yhdessä talo, jonka maksamiseen molemmat voi tasapainoisesti osallistua :)

Samoilla linjoilla kuin edelliset. Omillaan pitää tulla toimeen, ja jonkun elämäntapatyöttömän kanssa menee arvomaailmat niin pahasti ristiin, ettei senkään puolesta onnistu. Kunnianhimo on mulle tärkeämpää kuin kuukausitulot, ja esim. yrittäjä, joka nettoaa pk-firmastaan keskimäärin pari tonnia kuussa on kyllä kymmenen kertaa seksikkäämpi kuin paperimies, joka nostaa viisi tonnia kuussa.

Rahaa tulee ja rahaa menee, toki on eri asia että jos on työtävieroksuva alkoholisoitunut pummi kuin ilman omaa syytään työttömäksi joutunut ihminen. Ei raha tee ihmisestä parempaa, joskus jopa päinvastoin. Esimerkiksi tuo kunnianhimo on mulle pääasiassa negatiivinen ominaisuus, jos miehellä on kauheasti kunnianhimoa työn tai harrastuksen kanssa, se tarkoittaa yleensä sitä että parisuhde ja lapset kärsii, aina se kunnianhimo on jostain toisesta asiasta pois.

Rahalla ei saa viisautta, eikä rakkautta, niin se vaan on.

En käsitä ihmisiä jotka arvottavat ihmisiä maallisen mammonan mukaan, eikä ihmisen luonteen mukaan, se mitä ihminen tekee ja sanoo on paljon tärkeämpää kuin mitä mahtaa olla lompakossa ja minkälaisella autolla ajelee. Todella ällöjä on miehet jotka kuvittelee että hieno auto tekee naiseen vaikutuksen, suurimmalla osalle osalle naisista auto on vaan väline jolla pääsee paikasta A paikkaan B ja takaisin, ja jos auto on kivan värinen, se on plussaa.

Minä pidän ihmisiä jotka arvostavat ihmisessä rahaa ja valtaa, todella pinnallisina ja lapsellisina ihmisinä, he eivät ole elämässään vielä joutuneet käsittelemään elämän todellisia vaikeita asioita, esimerkiksi sitä, että sairaus ei katso ihmisen statusta, vaan esimerkiksi syöpä tulee niin köyhään kuin rikkaaseen, ja siinä ei mikään valta auta, sitä on toisten ihmisten armoilla, ja sitä joko kuolee tai tuurilla paranee.

Tapailin viime syksynä miestä, joka oli työtön älykkö (molemmat kolmikymppisiä). Hänen kohdallaan alkoi vähän tökkiä se, että emme voineet tehdä mitään, koska miehellä oli hädin tuskin varaa edes elokuviin. No, ehkäpä tuo ei ollut suurin ongelma kuitenkaan. Suhde loppui muista syistä vaikka ehkä varallisuus vaikutti siten, että ei voinut tehdä suunnitelmia ja vaikka matkustaa jonnekin, kun varaa ei vaan ollut.

Olen itsekin pienituloinen, joten en pitänyt tuota ongelmana, olin kuitenkin tuossa kuviossa parempituloisempi. Pienituloisena mulle olisi myös ongelma, jos tapailisin hyvätuloista miestä, koska siinäkin tulisi törmäys rahankäytön kanssa, mun pitää kuitenkin harkita ostoksia. Vaikuttaa varallisuusero tietysti mentaliteettiin.

Olen kuitenkin samaa mieltä aiempien vastaajien kanssa siitä, että en itsekään koulutettuna viihtyisi hyvätuloisen putkimiehen kanssa vaan ennemmin olisin jonkun omillaan toimeentulevan pienituloisenkin miehen kanssa, jos ajatusmaailma kohtaa. Mutta tietysti varallisuuskysymykset mietityttävät, jos haluaa perheen ja jos varallisuutta on niin vähän että siitä tulee aina riitaa.