Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kun tuntuu, ettei tavallaan ole tunteille tilaa...

Vierailija
28.09.2013 |

Mieheni on sellainen, että käsittelee vaikeatkin asiat itsekseen, yksin. Minä olen aivan erilainen; tahdon keskustella, itkeä, purkaa kaiken jotenkin. Olen koko suhteemme ajan (6 vuotta) pyytänyt että mies ei jättäisi minua yksin vaikeiden tunteiden kanssa (minulla on eräänlainen lapsuudentrauma tätä koskien), mutta joka kerta jään silti yksin. Minusta tuntuu että heti kun alan voimaan huonommin, mies tavallaan väistää...siis niin, että jään omilleni. Jos raivoan vaikka ihan olennaisesta ongelmasta, mies ei reagoi siihen kuin tuijottamalla minua vähän säälien ja käskee "lepäämään". MINÄ EN HALUA LEVÄTÄ!! Aina, jos itkettää tai suututtaa, pitäisi vaan poistua huoneeseen! Mies ei tule edes jälkeenpäin tsekkaamaan miten voin, keskittää vaan huomionsa muuhun. :(

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
28.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ero teille tulee. Minulla oli sinun kaltaisesi ystävä, ja itse olen miehesi kaltainen. En todellakaan jaksa ikuista tunnepitoista vatvontaa. Ja kun ne kaikki vatvottavat asiat ovat aina negatiivisia. Positiivisista asioita jouduin oikein utelemaan, niistä ystäväni ei oikein välittänyt keskustella. Eiväthän ne ole tärkeitä asioita.

 

Opetin tätä ystävääni kuin pientä lasta, että kyllä meillä muillakin on ongelmamme, ja niistä tulee paha mieli. Aikuisena täytyy kuitenkin kestää. Itkeminen on kuitenkin aina huomion hakemista, vaikka itsellesi hoetkin ettet voi sille mitään, on vain "pakko" itkeä. Oikeasti haluat että joku kantaa vastuun sinun elämästäsi. Ja sitähän se miehesi ei voi sinun puolestasi tehdä.

 

Mars mars terapiaan vaan. Siellä voit ihan antaumuksella kertoa kaikki lapsuuden traumoista lähtien. Ja saat myös ihan oikeasti apua. Oletkin varmaan jo huomannut ettei se ikuisen itkun alho auta sinua, ja aiheuttaa vaan syyllisyyden ja ahdistuksen tunteita miehellesi.

Vierailija
2/7 |
28.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pariterapia olisi hyväksi. Siellä voisi oppia tapoja ottaa huomioon toisen tyyli ja lähentyä tomintatavoissa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
28.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Munkaan mies ei kestä mitään negatiivisia tunteita. Huokaus.  Toki kun olen rauhottunut ja osaan puhua asiallisesti niin sitten yleensä kuuntelee. Osa miehistä ei vaan kestä negat tunteiden kuohuntaa. Opettelen elämään sen asian kanssa.

Vierailija
4/7 |
28.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei, vaan monikaan mies ei kestä lapsekkaan naisen tunteenpurkauksia. Se tuntuu kuin pikkulapsen uhmakohtaukselta. Mies odottaa että nainen palautuu aikuisen tasolle ja tilanne palautuu normaaliksi.

 

[quote author="Vierailija" time="28.09.2013 klo 21:24"]

Munkaan mies ei kestä mitään negatiivisia tunteita. Huokaus.  Toki kun olen rauhottunut ja osaan puhua asiallisesti niin sitten yleensä kuuntelee. Osa miehistä ei vaan kestä negat tunteiden kuohuntaa. Opettelen elämään sen asian kanssa.

[/quote]

Vierailija
5/7 |
28.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itkeminen on AINA huomionhakemista?? Voi vmp näitä av:n aivan järjenköyhiä juttuja välillä! Nauraminenkin on aina huomionhakemista! Kyllä kuule on! Miksiköhän muuten saatan joskus itkeä ollessani yksin, ja niin myös nauraakin jollekin jutulle. Keltähän silläkin hetkellä siis huomioni haen? 3

Vierailija
6/7 |
28.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oon ollut tommosessa suhteessa. Oma mielenterveys meni. Kyllä ihmisen pitää pystyä puhumaan negatiivisista asioista ja suhteen kipukohdista. Ei elämä ole ruusuilla tanssimista koko ajan! Tietenkään ei tarvitse turhia murehtia ja positiivinen asenne on hyvä olla, mutta kyllä mun mielestä aikuisen ihmisen pitää kyetä käsittelemään ja puhumaan negatiivisista asioista.

 

Toi on niin väärin sinua kohtaan.. Miksi mies ei suostu puhumaan? Itse tulin siihen tulokseen, että exä ei halunnut eikä kyennyt poistumaan mukavuusalueeltaan (eihän suhteen ongelmista puhuminen ole kivaa eikä sen kuulukkaan olla). Todella itsekästä tuollainen..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
28.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihminen voi muuttua, jos motivaatiota on. Miehesi voi oppia ottamaan tunteitasi vastaan paremmin ja sinä voit oppia olemaan tekemättä kaikista asioista iänikuista tunnevatvontaa. Mutta jos ei mitään muutosta tapahdu, on ero todennäköinen jossakin vaiheessa.