Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko ainut jonka synnytys oli ihan hirveä (tarina)
28.09.2013 |
Se oli ihan helvettiä. Kipu oli sanoinkuvaamaton vaikka oli kaikki kivunlievittäjät käytössä :(
Synnytyksestä minulle jäi lievä virtsanpidätyskyvyn menetys jonka joudun yksityisellä omilla rahoilla korjaamaan. Emättimeni jäi ns. onkaloksi, vaikka olen käynyt gynellä näyttämässä ja sanoo että tuollainen se kaikilla synnyttäneillä on, nomraali. Kovasti olen tehnyt lihastreenejä muttei auta. Siis olen todella todella väljä. Muttei sillä väliä :(
Sanomattakin selvää etten enää lasta uskalla hankkia vaikka haluaisin pojalle pikkuveljen tai siskon. Nämä henkiset traumat jotka sain synnytyskivuista on ylitsepääsemättömiä.
Miksi olen viallinen? Epänainen kun en osaa synnyttää ja sain vammoja, miljardit naisen on synnyttänyt. Miksi mulla ei mennyt kuin niillä? Onko ketään muuta epäonnistunutta naista?
Kommentit (63)
Ihan sama vaikka supistukset vähän heikkenevät, ilman epiduraalia poltot on täyttä tuskaa. Sanon aina kaikille ensisynnyttäjille: OTTAKAA SE EPIDURAALI! Jos ette ota, kadutte päätöstänne!
Mikään muu näistä epiduraalin korvikkeista ei ole lähellekään yhtä tehokas kivunlievityksessä ja ilokaasu saa voimaan pahoin.
[quote author="Vierailija" time="28.09.2013 klo 10:03"]
Tääkin ketju vahvistaa käsitystä, ettei epiduraalia todellakaan kannata ottaa.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epiduraalista voi tulla sivuvaikutuksena järkyttävä päänsärky, mikä olis jo liikaa synnytystuskien päälle. Lisäksi synnytys voi pitkittyä. Itse en kestä ajatusta selkään piikittämisestä, valitsen ennemmin luonnollisen kivun.
Mutta on elämä vaan ihan helvetin epäreilua siinäkin suhteessa, miten erilaisia synnytykset voivat olla. Pahinta tietenkin se, jos saisi pysyvät vammat. Olen siitä pelosta kohta itsekin pelkopolilla tilittämässä - 1. synnytyksestä mitään pysyvää haittaa ei jäänyt, vaikka olikin hirveä kokemus, mutta entä jos toisella kertaa käykin huonommin? Tulisin varmaan hulluksi katkeruudesta. Siitä olen satavarma, että suunniteltu sektio on huomattavasti helpompi, riskittömämpi ja vähemmän hirveä kuin repeäminen jne. alatiesynnytyksessä.
Sektio ei ole parempi! Harvoin alatieaynnytyksessä repeää ja jos repeää niin paöjon vähemmän kuin sektiossa
Muistakaa treenata lantionpohjalihaksia!!!! Se pitäisi olla pakollista synnyttäneille. Suosittelen.
T. kolmen äiti
[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 16:08"]
Sektio ei ole parempi! Harvoin alatieaynnytyksessä repeää ja jos repeää niin paöjon vähemmän kuin sektiossa
[/quote]
No kyllä repeäminen on aivan tavallista. Harva tikittä selviää. Ja moniko on sektiosta saanut pysyvät haitat, kuten alatiesynnytyksessä pahimmillaan käy?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 16:24"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 16:08"]
Sektio ei ole parempi! Harvoin alatieaynnytyksessä repeää ja jos repeää niin paöjon vähemmän kuin sektiossa
[/quote]
No kyllä repeäminen on aivan tavallista. Harva tikittä selviää. Ja moniko on sektiosta saanut pysyvät haitat, kuten alatiesynnytyksessä pahimmillaan käy?!
[/quote]
Kiinnikkeet. Monelle tulee kiristäviä kiinnikkeitä jotka sattuvat liikkuessa.
[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 16:35"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 16:24"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 16:08"]
Sektio ei ole parempi! Harvoin alatieaynnytyksessä repeää ja jos repeää niin paöjon vähemmän kuin sektiossa
[/quote]
No kyllä repeäminen on aivan tavallista. Harva tikittä selviää. Ja moniko on sektiosta saanut pysyvät haitat, kuten alatiesynnytyksessä pahimmillaan käy?!
[/quote]
Kiinnikkeet. Monelle tulee kiristäviä kiinnikkeitä jotka sattuvat liikkuessa.
[/quote]
Ok, hyvä tietää. En mä pelkosektiota ole ruinaamassa, mutta vissiin siinä kuitenkin on pienemmät riskit vammautua, ei kai niitä muuten pelokkaat haluais. Perseestä siis synnyttäminen on joka tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kätilön mukaan oma synnytykseni meni oikein hienosti. Kotona oli sitten aika tutkailla, että miltä se intiimialue nyt näyttää (sain vain ensimmäisen asteen repeämät). No, vilkaisin alas ja järkytyin "mustasta aukosta", joka oli noin kahden euron kokoinen aukko. :D Lisäksi virtsanpidätyskyky katosi joksikin aikaa ja sehän oli kiva kun virtsaa valui norona pitkin reisiä, koska en myöskään tuntenut vessahätää laisinkaan kolmeen kuukauteen (pystyin olemaan helposti 24 h pissaamatta).
[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 17:19"]
Kätilön mukaan oma synnytykseni meni oikein hienosti. Kotona oli sitten aika tutkailla, että miltä se intiimialue nyt näyttää (sain vain ensimmäisen asteen repeämät). No, vilkaisin alas ja järkytyin "mustasta aukosta", joka oli noin kahden euron kokoinen aukko. :D Lisäksi virtsanpidätyskyky katosi joksikin aikaa ja sehän oli kiva kun virtsaa valui norona pitkin reisiä, koska en myöskään tuntenut vessahätää laisinkaan kolmeen kuukauteen (pystyin olemaan helposti 24 h pissaamatta).
[/quote]
Miten voi olla, että mulle ei tullut lainkaan pidätysvikaa, vaikka 2. asteen repeämät (lähes 3.)? En missään kohtaa muistaakseni katsonut, miltä toosa näytti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 17:28"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 17:19"]
Kätilön mukaan oma synnytykseni meni oikein hienosti. Kotona oli sitten aika tutkailla, että miltä se intiimialue nyt näyttää (sain vain ensimmäisen asteen repeämät). No, vilkaisin alas ja järkytyin "mustasta aukosta", joka oli noin kahden euron kokoinen aukko. :D Lisäksi virtsanpidätyskyky katosi joksikin aikaa ja sehän oli kiva kun virtsaa valui norona pitkin reisiä, koska en myöskään tuntenut vessahätää laisinkaan kolmeen kuukauteen (pystyin olemaan helposti 24 h pissaamatta).
[/quote]
Miten voi olla, että mulle ei tullut lainkaan pidätysvikaa, vaikka 2. asteen repeämät (lähes 3.)? En missään kohtaa muistaakseni katsonut, miltä toosa näytti.
[/quote]
Oletko oikeasti noin idiootti? Jos sulle ei käynyt synnytyksessäsi mitään niin ei se tarkoita etteikö muille
Mullakin oli kamala ensisynnytys. Otin kaikki lääkkeet, makasin sängyssä koska en muka saanut irrottaa piuhoja ollenkaan (se sydänkäyrälaite otti häiriötä jo siitä että olin sängyn vieressä jumppapallolla joten käskivät mut takas sänkyyn makaamaan) ja ponnistin 2,5 tuntia selälläni maaten tunnottomana jalat halvaantuneena epiduraalista kunnes mun alapää silvottiin ja vauva kiskottiin imukupilla ulos.
Sain traumat. Tulin uudelleen raskaaksi ja pelkäsin synnytystä. Päätin etten enää synnytä noin. Luin paljon synnytyksestä, kävin (täälläkin paljon parjatussa) synnytysvalmennuksessa ja valmistauduin synnytykseen huolella. Toinen synnytys meni mahtavasti. En suostunut epiduraaliin enkä muihinkaan piikkeihin mitä muhun muka piti tunkea. En suostunut makaamaan vaan sängyllä ottamassa käyrää. Synnytin suht nopeasti ja paljon kivuttomammin kun aiemmin. Kävelin omin jaloin suihkuun.
Ei olis tullut mieleenkään vaatia sektiota ton kokemuksen jälkeen, kysehän oli ylilääkitsemisestä. Mä lähdin toiseen suuntaan ja oon tosi tyytyväinen. Usein just noi traumatisoivat synnytykset on niiden jotka on lähteneet synnytykseen "kyllä ne kätilöt sitten neuvoo miten synnytetään, mutta kaikki mahdolliset lääkkeet ainakin haluan jo synnärin ovella"-asenteella, niinkun minäkin lähdin ensimmäiseen synnytykseeni. Kohta edessä kolmas synnytys eikä se enää pelota nyt kun tiedän mitä siinä tapahtuu ja miksi. Ja mikä on mun rooli siinä hommassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikeaa oli mullakin. Nyt siitä on jo vuosia, mutta edelleenkään en pysty kunnolla pidättämään pierua. Kauan synnytyksen jälkeen en voinut pidättää ulostetta ja vaikeaa se on joskus vieläkin. Repesin epparin lisäksi, tikkejä tuli kymmeniä. Virtsanpidätyskyky sentään on ollut aina hyvä.
P.S. Kivunlievitykset ei toimineet mulla.
46
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 17:53"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 17:28"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 17:19"]
Kätilön mukaan oma synnytykseni meni oikein hienosti. Kotona oli sitten aika tutkailla, että miltä se intiimialue nyt näyttää (sain vain ensimmäisen asteen repeämät). No, vilkaisin alas ja järkytyin "mustasta aukosta", joka oli noin kahden euron kokoinen aukko. :D Lisäksi virtsanpidätyskyky katosi joksikin aikaa ja sehän oli kiva kun virtsaa valui norona pitkin reisiä, koska en myöskään tuntenut vessahätää laisinkaan kolmeen kuukauteen (pystyin olemaan helposti 24 h pissaamatta).
[/quote]
Miten voi olla, että mulle ei tullut lainkaan pidätysvikaa, vaikka 2. asteen repeämät (lähes 3.)? En missään kohtaa muistaakseni katsonut, miltä toosa näytti.
[/quote]
Oletko oikeasti noin idiootti? Jos sulle ei käynyt synnytyksessäsi mitään niin ei se tarkoita etteikö muille
[/quote]
No kyllä mulle se kävi, etten pystynyt kuukauteen istumaan ilman rengasta ja seksi sattui vielä kolmen-neljän kuukauden päästä, jolloin tuli mieleenkään edes yrittää. Tarkoitukseni ei ollut vähätellä toisen kokemusta, kunhan ääneen ihmettelin, miten paperilla "pahemmat" repeämät eivät vaikuta pidätyskykyyn. Kyse lienee siitä, mihin suuntiin repesi ja mitkä strategiset kohdat säästyivät. Mulla oli sulkijalihas kuulemma vaarassa, mutta nipin napin säästyi.
Et ole yksin. Mieestäni suomessa menee yli tää alakautta synnyttämisen ihannointi. Kaiken muun kustannuksella. Minulla on lapsia useampi. En nyt ala kertomaan mitä kaikkea on tapahtunut heodän aynnytyksessä. Tuloksena kuitenkin terveitä lapsia. Itselläni katkennut luita ja lantio ikuisesti rikki. Sektiokin minulla on takana ja se oliai ollut ainoa järkevä vaihtoehto minulle.
Minun ongelmani taas on se, että synnytykseni eivät kai noin yleismaailmallisesti ole olleet kovin kamalia. Aina on joku, jolla on ollut kamalampaa. Mutta itse koin ensimmäisen hyvin vastenmielisenä ja ikävänä, toisen kamalana ja järkyttävänä. Minua hoitaneet kätilöt ovat kuitanneet homman olankohautuksella ja kaveripiirikin on todennut, että tuollaisa ne synnytykset on.
Minulle kamalin on avautumisvaiheen kipu. Se on oksettavaa, nöyryyttävää, tekee voimattomaksi ja avuttomaksi, ei ohjaa eikä ole millään tasolla rakentava. Tiedän toki, että siinä tehdään tietä vauvalle mutta siltä se ei tunnu vaan se tuntuu näivyttävältä, sairaalta, epänormaalilta. Sitä osuutta pelkään ja inhoan.
[quote author="Vierailija" time="28.09.2013 klo 09:18"]
eka lapsi -04 en auennut jäin kolmeen sormen leveyteen eikä epiduraali auttanut. Vietin 4 tuntia helvetin tulessa, supistuksia 2min välein. sektioon vasta sen jälkeen
Toinen lapsi -10 lapsi jäi "jumiin" häpyluuhun, tällä kertaa aukesin kokonaan muttakun lapsi oli niin ylhäällä ponnistaminen ei auttanut koko neljään tuntiin tällä ei yritetty ees laittaa epiduraalia. Olin ihan poikki sen neljän tunnin jälkeen että nukahdin itsekseni leikkauspöydälle ja mua jouduttiin herättelemään koska mun hengitys liian meni liian pinnalliseksi.
En saanu kummankaan lapseni jälkeen mitään apuja koska en ollut synnyttänyt normaalisti.
Tuntuu vieläkin ettäjotain on jäänyt kokematta
[/quote]
Niin kuin mitä jäi kokematta???
[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 17:19"]
Kätilön mukaan oma synnytykseni meni oikein hienosti. Kotona oli sitten aika tutkailla, että miltä se intiimialue nyt näyttää (sain vain ensimmäisen asteen repeämät). No, vilkaisin alas ja järkytyin "mustasta aukosta", joka oli noin kahden euron kokoinen aukko. :D Lisäksi virtsanpidätyskyky katosi joksikin aikaa ja sehän oli kiva kun virtsaa valui norona pitkin reisiä, koska en myöskään tuntenut vessahätää laisinkaan kolmeen kuukauteen (pystyin olemaan helposti 24 h pissaamatta).
[/quote]
Hitto, sä olet rohkea! Mä en ois IKINÄ uskaltanut kattoo sinne alas, siis en ole vielä tänä päivänäkään kattonut vaikka synnytyksestä on monta kuukautta :D
[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 18:24"]
Mullakin oli kamala ensisynnytys. Otin kaikki lääkkeet, makasin sängyssä koska en muka saanut irrottaa piuhoja ollenkaan (se sydänkäyrälaite otti häiriötä jo siitä että olin sängyn vieressä jumppapallolla joten käskivät mut takas sänkyyn makaamaan) ja ponnistin 2,5 tuntia selälläni maaten tunnottomana jalat halvaantuneena epiduraalista kunnes mun alapää silvottiin ja vauva kiskottiin imukupilla ulos.
Sain traumat. Tulin uudelleen raskaaksi ja pelkäsin synnytystä. Päätin etten enää synnytä noin. Luin paljon synnytyksestä, kävin (täälläkin paljon parjatussa) synnytysvalmennuksessa ja valmistauduin synnytykseen huolella. Toinen synnytys meni mahtavasti. En suostunut epiduraaliin enkä muihinkaan piikkeihin mitä muhun muka piti tunkea. En suostunut makaamaan vaan sängyllä ottamassa käyrää. Synnytin suht nopeasti ja paljon kivuttomammin kun aiemmin. Kävelin omin jaloin suihkuun.
Ei olis tullut mieleenkään vaatia sektiota ton kokemuksen jälkeen, kysehän oli ylilääkitsemisestä. Mä lähdin toiseen suuntaan ja oon tosi tyytyväinen. Usein just noi traumatisoivat synnytykset on niiden jotka on lähteneet synnytykseen "kyllä ne kätilöt sitten neuvoo miten synnytetään, mutta kaikki mahdolliset lääkkeet ainakin haluan jo synnärin ovella"-asenteella, niinkun minäkin lähdin ensimmäiseen synnytykseeni. Kohta edessä kolmas synnytys eikä se enää pelota nyt kun tiedän mitä siinä tapahtuu ja miksi. Ja mikä on mun rooli siinä hommassa.
[/quote]
Mä komppaan tätä. itsellä vastaava kokemus. Ensimmäinen synnytys oli ihan kamala. Kun ei ollut aiemmin ollut siinä tilanteessa niin kaikki oli uutta. Toista kertaa en halunnut samoja virheitä tehdä. Halusin synnyttää ilman lääkitystä ja olin käytännössä pystyasennossa lähes siihen saakka et sai alkaa ponnistamaan. Uskon että käveleminen auttoin avautumisvaiheessa. Myös henkisesti pystyin jotenkin ajattelemaan kivun "ystäväkseni", tai niin että kun kipua tuli niin ajatteli että homma etenee. Ja kokoajan tietty oli sellainen olo että ei tämä kipu vielä mitään, kun tiesi että se menee vain pahemmaksi. Luotin omaan kroppaan ja siihen että se tiesi mitä tehdä. Tiesin myös että kipuun ei kuole. Ei se tietenkään miellyttävää ole, mutta kuuluu tuohon hommaan ja tokalla kertaa tiesi että se on vain väliaikaista eikä tee mitään pahaa. Vaikea selittää.
Alue: Aihe vapaa
Miten ap. jumppasit lp-lihaksia? Aloititko jumpan jo aikoja ennen synnytystä vai vasta sen jälkeen? Tarkistiko naisgyne, että jumppaat oikein? Ostitko apteekista come-jumpparin? Kun jumppaat lp-lihaksia, tarkistatko joka kerta, että vatsalihaksesi ovat koko ajan rentoina kädellä vatsan päältä? Osaatko aloittaa lp-jumpan selinmakuulla vetämällä peräreikää sisäänpäin?