Lue keskustelun säännöt.
Haluaako joku oikeasti elää yli 80v?
30.08.2020 |
Lähinnä siis ajattelen niin, että kun joka paikassa varoitellaan, että jos elät näin ja näin menetät 2 vuotta elinaikaa.
Kyllä mä mieluummin syön nyt suklaata ja nautin elämästä. Olen ylipainoinen koska herkuttelen. Ei mua haittaa, jos kuolen 85v, enkä 95v. Kyllä musta tuntuu, että olen tuolloin jo ihan valmis muutenkin.
Kommentit (68)
Näin kerran kassalla erään rouvan ja hän siinä jutteli kassaneidin kanssa. Kassa oletti rouvan olevan vielä työelämässä ja kysyi ikää kun tämä alkoi nauraa. Hän sanoi olevansa 97 vuotta. Ei ollut päivääkään yli 65v vuotiaan näköinen tai oloinen. Siro suora vartalo, ei tippakaan kumara ja tyylikkäästi pukeutunut. Pää niin terävä että ei ole nuoremmillakaan kuten myös kehon liikkeistä ei ikääntymistä voinut lainkaan päätellä. Kyllä, jos saisi olla kuten hän, niin eläisin vaikka 110 vuotiaaksi. Mutta jos niin kuin minä olen vanhustenhoidon puolella nähnyt suurimman osan olevan, niin minut saa hukuttaa järveen viimeistään 85 vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei elintavoilla ole hölkäsen pöläystä tekemistä pitkän iän kanssa. Voit juosta 10 km joka päivä, syödä salaattia ja hedelmiä ja smoothieita joka päivä mutta huonoilla geeneillä kuolet 60 v. Vastaavasti hyvillä geeneillä elät 90 vuotiaaksi vaikka ryyppäät ja poltat kymmeniä vuosia. Sori, mut noin se menee,
Elintavoilla voi kuitenkin kompensoida niitä huonoja geenejä, ja päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Se vaan sattuu olemaan niin, että tämä asia ei ole haluamisesta kiinni eikä sitä lähdön ajankohtaa voi itse päättää. Tietysti elintavoilla voi olla vaikutuksia siihen millaisessa kunnossa ne viimeiset vuodet viettää.
Omat vanhempani elivät reilusti yli 90 vuotiaiksi, isä kivuliaana ja raihnaisena jo vuosia, pää skarppina, kivuiltaan toivoi jo pitkään pääsevänsä pois. Äiti oli lähes loppuun saakka hyväkuntoinen, myös virkeä ja aikaansa seuraava, lyhyt sairaus vei lopulta. Kyllähän sitä voi toivoa, ettei joutuisi mihinkään hoivakotiin dementoituneena laiminlyötäväksi, mutta ei ole eutanasiakaan vielä sallittu tässä maassa. Saas nähdä tuleeko lakimuutoksia kun suuret ikäluokat alkavat tulla oikeasti vanhoiksi.
No ei tähän pysty vaikuttamaan, mutta itse olen taipuvainen ajattelemaan että miksi pitäisi kauhean vanhaksi elää edes. Lapsen takia on ainoa syy, koska hänelle voisi antaa tukea ja jos lapsenlapsia Luoja suo se olis hienoa. En haluaisi jäädä kenenkään riippakiveksi, en varsinkaan omalle lapselleni. En odota, että hän hoitaa minua vanhana tai mitään. Toki tragedia se olisi, jos jostain syystä menisi välit oman lapsen kanssa. Se olis hirveetä.
Riippuu kunnosta. Mulla on 3 isovanhempaa elossa, kaikki lähemmäs 90. Kunto on vaan hyvin erilainen kaikilla.
Yksi pyöräilee kauppaan monta kertaa viikossa ja istuttelee porkkanoita mökillä.
Yksi raivaa sahan kanssa pusikkoa rantatontilla ja nauttii sen jälkeen päiväkahvit aurinkoisella terassillaan.
Yksi makaa vanhustentalossa alzheimerin kourissa.
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhempani ovat yli 80-vuotiaita, ja elävät edelleen täysipainoista elämää: asuvat omakotitalossa, jota hoitavat itse, mökkeilevät, marjastavat, lenkkeilevät ja jaksavat vielä hemmotella meitä lapsia ja lapsenlapsia (joskus vähän liikaakin :)). Olen todella kiitollinen ja onnekas että ovat jaksaneet pitää itsestään huolta ja elämä on ollut heille suotuisa. Miksi en itse haluaisi elää samalla tavalla vanhana?
Juupa,juu, JOS elää terveenä, vaan kun se on vain silmänräpäys kun kaikki voi olla toisin. Ei voi tietää. Sairaana pahasti ja toimintakyvyttömänä ei halua elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä ajattelin vielä jatkaa, nyt 76v.
http://www.123minsida.se/Bojan/
ootkon käynyt tuolla Dagnyn blogissa?
Eilen aamulla Teemalta tuli se dokumentti, 108- vuotias nyt:-)
Ainakin minä näen asian niin että koko ikäni töitä teheenä ja veroja maksaneena olen ansainnut muutaman toimintakykyisen eläkevuoden. Olen nyt 66-vuotias ja edelleen työssä. Jos eläköidyn nyt ja kuolen 80-vuotiaana, niin ehdin olla eläkkeellä 14 vuotta, joista luultavasti viimeiset 10 vuotta hoivakodissa dementikkona muistamatta mitään ja tajuamatta edes eläväni. Kovin lyhyeksi jää aktiivinen eläkeaika mikäli en elä pidempään.
Työelämän ulkopuolilla olevilla tilanne lienee toinen, he ovat saaneet nauttia huolettomasta vapaasta elämästä muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaa kyllä. Enpä ole kuullut tuntemieni 80 vuotta täyttäneiden haaveilevan kuolemasta.
No en halua elää edes yli 50-vuotiaaksi. Todellakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, hienoa elämää maata vaipat jaloissa mölisemässä muistisairaana laitoksessa. Pääasia että elää pitkään...
Uni, liikunta, sosiaaliset suhteet, koulutus, rentoutuminen ja ravinnossa 80% monipuolisesti kasviksia ehkäisee juuri tätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, hienoa elämää maata vaipat jaloissa mölisemässä muistisairaana laitoksessa. Pääasia että elää pitkään...
Uni, liikunta, sosiaaliset suhteet, koulutus, rentoutuminen ja ravinnossa 80% monipuolisesti kasviksia ehkäisee juuri tätä.
Unohdin vielä että lihasmassa! Hankkikaa ihmiset lihasmassaa. Eläkeläiset puntille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viimeistään 90-vuotiaana pitäisi vanhukset lopettaa, tai vaihtoehtoisesti heidän pitäisi maksaa hoitonsa täysimääräisesti itse ja kaikki tuet ja eläkkeet lopettaa.
Masentuneet ja muut luuserieläkeläiset pitäisi lopettaa 25-vuotiaana.
Miettisin ehkä pikemminkin miksi suklaan ym syöminen siinä määrin, että siitä tulee ylipainoiseksi, on omassa elämässä niin suuri nautinto että menee esim normaalipainoisuuden ja ehkäpä sitä kautta energisemmän olon ohi. Minustakaan ei oo järkeä kieltäytyä herkuista ym nautinnoista pidemmän elämän toivossa mutta ei niitä tarvi mättää määräänsä enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kun olen 49v tuntuu, etten haluaisi elää kovin vanhaksi, vaikka elämäni onkin ihanaa. Mutta terveet ja virkeät vanhempani ovat 78v, eivätkä vielä koe haluavansa kuolla pitkään aikaan (vaikka ovat uskovaisiakin eli odottavat taivasta), eli luulen et kun ikää tulee lisää, sitä kuitenkin haluaa elää.
JOS elämä on kohtuu mukavaa eli ei ole kauheita sairauksia tai vaivoja. Mutta jos elää kovin epäterveellisesti, se halvaus voi tulla paljon nuorempanakin, ja sitten elämänlaatu kärsii. Kohtuus kaikessa, itsekin kyllä rakastan suklaata.
Ei se leikkaa niitä huonokuntoisimpia päiviä pois, vaan ne tulee aikaisemmin. Haluutko olla 50v:nä 70v:n kunnossa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä ajattelin vielä jatkaa, nyt 76v.
http://www.123minsida.se/Bojan/
ootkon käynyt tuolla Dagnyn blogissa?
Eilen aamulla Teemalta tuli se dokumentti, 108- vuotias nyt:-)
Bloggaaminen sanana ei ole ihan selvää muille vanhuksille. Dagny opettaa sitä nuoremmilleen vieläkin:-D
Vierailija kirjoitti:
Ei se leikkaa niitä huonokuntoisimpia päiviä pois, vaan ne tulee aikaisemmin. Haluutko olla 50v:nä 70v:n kunnossa?
Mitä tarkoitat? Tuohan riippuu ihan itsestä, kuinka asennoituu liikkumiseen. Täyspäiset ihmiset makaavat nytkin kotona, kun eivät saa itseään liikkeelle:-(
Sen voi tietää vasta siinä iässä.
Miksi edes 40-kymppiseksi sinnittelee. Starat lähtee 27v. Nopea ja tehokas laiffi. One way ticket.
Syön suklaalevyn päivässä, ylipainoa 40 kiloa, enkä usko eläväni lähellekään 80-vuotta.