Menneisyyden haamu nousee pintaan aina toisinaan

Tapahtuma-aikaan olin teini ja täysi-ikäistyin vasta tapahtuman loppupuolella. Siskoni silloinen poikaystävä oli aika tiiviisti kanssamme, kävi mökillämmekin. Jälkeenpäin ajateltuna tajuan, että hän oli ehkä koko suhteen ajan ihastunut minuun. Naiivina teininä en edes osannut epäillä asiaa, eihän minulla ollut vielä elämänkokemustakaan.

No ero tuli ja siskon ex laitteli minulle viestiä. Edelleen luulin, että se oli ihan tavallista viestittelyä, olimmehan jo ennestään tuttuja. Ja edelleen olin niin kokematon teini, että en osannut aavistaa.

Paitsi sitten jossain vaiheessa aloin ihmettelemään, että miksi eksä oikeastaan viestittelee minulle. Kävin jopa tapaamassa häntä töissä, minulla oli poikaystävä. En minä silloinkaan tainnut ymmärtää, että ei se nyt mitään kaveruutta ollut eksän puolelta ainakaan.

Noh hän sitten alkoi jossain vaiheessa tekemään enemmän selväksi että mikä motiivi on. Hän alkoi piirittämään minua ihan kunnolla. Sanoin, että olet siskoni eksä, en voi tehdä kanssasi mitään.

No aavistuksen vanhempana ja viisaampana hän osasi vedellä oikeista naruista ja sanoi, että hei, tunnen siskosi paljon paremmin kuin sinä, tiedän ettei häntä todellakaan kiinnosta vaikka tekisimme jotain.

Ja sitten päädyimme tekemään. Hän ei edes ollut vartaloltaan todellakaan tyyppiäni. Ainiin ja en tietenkään varattuna tehnyt mitään, jätin poikaystäväni.

Ja mitä joku kokematon teini mahtaa tilanteessa, kun hieman vanhempi tyyppi imartelee ja tekee kaikkensa, että toinen sortuu, vaikkei haluaisi.

En tiedä mitä kaikkea siskoni tietää, toivon sydämeni pohjasta, että vain 1% totuudesta. Tänäkin päivänä minua ällöttää, kaduttaa, hävettää.

Pidän itseäni kyllä täysin uhrina, olin teinityttö ja mies jo nuoren aikuisen iässä. En usko, että hän on ikinä halunnut satuttaa minua tai tehdä mitään pahaa.

Mutta hänen velvollisuutensa olisi mielestäni ollut käyttää järkeä ja miettiä, mihin tilanteeseen nuori tyttö voi joutua, jos sortuu tuollaiseen.

Tänäkin päivänä mieleni tekee vältellä siskoani. Emme toki koskaan ole olleet superläheisiä, mutta nykyään en haluaisi näyttää naamaani ollenkaan. En todellakaan tiedä mitä kaikkea hän tietää. Ihan sama, jos hän tietää minun vain tavanneen eksänsä pari kertaa. Sehän voisi olla ihan vain kaveruutta.

Mutta jos hän tietää liikaa.... En kestä edes ajatella.

Tässä vaiheessa, kun sorruin siskon eksään, heidän erostaan oli jo muutama vuosi ja molemmilla ihan uudet tuulet.

Mutta tosiaan, haluaisin päästä yli syyllisyyden tuntemuksista jo vihdoin, koska suoraan sanottuna minä olin viaton tässä asiassa. Minä olin teinityttönen, jota vähän vanhempi mies piiritti vaikka tiesi, että se on kyseenalaista.