En pääse irti lapsuusaijan asioista.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2013 klo 15:32"]

Mitän "oikeastikamalaa" ei tapahtunut, mutta kuitenkin vanhempieni suhtautuminen asioihin ja etenkin varsoinkäymisiin oli sellainen, että se jätti minuunkin perustunteeksi hirvittävän epävarmuuden. Ei mulla ole, eikä ole koskaan ollut mitään tunnetta että kyllä elämä kantaa jne. Minä elän elämää, jossa kaikki voi valua tyhjiin ja elämä suunnilleen loppua minä hetkenä tahansa mihin asiaan vain.

Toinen asia, mikä ahdistaa, liittyy siihen, kuinka sain selviytyä vaikeista tilanteista yksin liian nuorena. Esim. 5-vuotiaana jouduin kuukaudenksi sairaalaan. Vanhempani kävivät siellä katsomassa suunnilleen 4-5 kertaa koko aikana, vaikka ikävöin ja itkin. Syyksi myöhemmin sanoivat ettei heidän vierailujaan kuulemma katsottu suopeasti sairaalassa ja että heille oli sanottu että minulla on aina vaikeampaa sen jälkeen kun he ovat lähteneet. Ja että kotona oli kiireita jne. Minust aoli väärin hylätä mut sillä tavalla, varsinkin kun sairaalassa tehtiin miltei päivittäin aika kurjia hoitotoimenpiteitä joita pelkäsin

.

Terapiat käyty, niiden ansiosta syömishäiriö jotenkin hallinnassa tai ainakin tuhoisin osuus eli oksentaminen. Onnellinen en ole eikä minusta sellaista tulekaan. Nyt olen raskaana (eka lapsi) ja pelkään että jotenkin periytän nämä angstit lapseen. Kukaan ei ola vakavasti, olen ulkoisesti melko on mutta sisältä ihan ontto, onneton ja surkea. Kulissit voivat romahtaa milloin vain.

[/quote]Missä mies?

Kotona. Kyllä hän nämä asiat tietää ja kuuntelee, mutta ei osaa muuten auttaa. Ei kukaan osaa sanoa tai tehdä yhtään mitään, ehkä sitten jos homma romahtaa.

Se helpottaa, kun varmasti itse et tule tekemään samalla lailla? Tiedät, ettet tule koskaan jättämään omaa lastasi yksin sairaalaan tai muutakaan mitä sinulta puuttui ja jo tuon tiedostaminen tekee sinusta paljon vahvemman kuin ajattelet olevasi. Sinä kannat häntä ja hän sinua.

Nuo pelot ja ajatukset liittyvät raskausaikaan. Tulet aina peilaamaan omaa äitiyttäsi omiin lapsuuskokemuksiin. Toivottavasti sieltä nousee niitä hyviäkin asioita esiin?

Mitä tarkoitat, että terapiat käyty? On ihmisiä jotka tarvitsevat pitkän, pitkän aikaa tukea elämässään. Aivan selvästi sinä nyt odotusaikana tarvitset, koska odotus nostaa tuon kaiken taas pinnalle. Se on herkkää aikaa ja nostaa ädiillä ihan yleisesti mieleen varhaislapsuuden asioita. 

Mielestäni sinun olisi hyvä hakeutua uudestaan jonkinlaiseen terapiakontaktiin, myös sen tulevan lapsesi takia. Parasta mitä voit hänelle antaa, on hoitaa itseäsi hyvin ja kohdella itseäsi kunnioittavasti. Jos ei ole rahaa tai et saa B-todistusta uutta terapiaa varten, voi auttaa sekin että käy puhumassa mielenterveystoimistossa sairaanhoitajan kanssa. Varmasti sinulla on jo pääomaa tunteiden työstämisestä aikaisemmasta terapiasta, joten ihan alusta ei tarvitse lähteä liikkeelle. 

Kannattaa lukea Kimmo Takasen kirjat Tunne lukkosi ja Päästä irti. Itselläni ne ovat auttaneet vihdoin ymmärtämään omia lapsuuden tunnelukkoja ja käsittelemään niitä omassa mielessä. Nämä kirjat tulisi olla myös jokaisen vanhemman käsikirjoina vanhemmuuteen.

Puhu ehdottomasti ahdistuksesta neuvolassa! Siellä autetaan ja ohjataan eteenpäin. Kuulostaa varmasti epäuskottavalta, mutta voit saada elämäsi muuttumaan. Kohta olet itsesi lisäksi vastuussa lapsesta, joten on hienoa, että olet alkanut miettiä näitä asioita siltä kannalta, mitä pystyt tarjoamaan lapsellesi. Pystyt kyllä tarjoamaan hänelle onnellisen lapsuuden, mutta nyt on aika keskittyä siihen, että saat ensin itsesi henkisesti parempaan kuntoon. Toivotan kaikkea hyvää sinulle!

Jos haluat purkaa tuntojasi kirjoittamalla, voin antaa sähköpostiosoitteeni. Olet jo hienosti pystynyt tunnistamaan tunteitasi ja ajatuksiasi, kun kirjoitit tuon aloituksen. Kaikki eivät siihen pysty, joten olet jo hyvässä alussa.

Miksi et halua päästää irti? Miksi olet aloittamassa perhettä, johon et ole valmis? Miksi haluat jatkaa samaa pskaa??? Kulissit? Ne lienee sullekin niin tärkeitä, kuten ehkä ovat olleet vanhemmillesikin.

Terapiat käyty??? Todella tarvitset lisää ja lisää itsetutkiskelua, opettele antamaan anteeksi asioille ja ihmisille, joille et mitään voi.

OTAT oman elämän omiin käsiisi, itsesi ja perheesi vuoksi.

Jos ei toimi, älä tee lisää lapsia... anteeksi. Yhden kanssa varmasti pärjäät, mutta älä ota riskejä, kun et ole itsekään terve.

Vanhempiasi on varmasti ohjeistettu olemaan käymättä, koska kuulin tuon saman ohjeen juuri hoito-alan ammattilaiselta joka aloitteli uraansa. Kuulemma esim. vammaisten ja pitkäaikaissairaiden lasten vanhempia ohjeistetaan olemaan käymättä usein, jotta lapsi ei ikävöi niin paljoa perheensä luo. Lapsi kuulemma ahdistuu enennän laitoksessa olosta jos vanhemmat käyvät usein, mutta ei pääse heidän mukanaan kotiin.