Äitini kielsi ottamasta lasta hautajaisiin...

Mene vain ja muista myös, että lapsen ei tarvitse pukeutua mustiin hautajaisissa. Lapset tuovat uutta toivoa ja iloa viimeistään muistotilaisuudessa. Normaali hillitty käytös riittää. Ei huutoa, ei juoksentelua. Jos sattuu ilonkiljahdus, niin se on ihan normaalia.

Eli sinä et osaa kasvattaa lastasi, ja annat sen juosta ympäriinsä joka paikassa. Äitisi on oikeassa. 

Kirkkoon ei tarvita kutsua joten voit unohtaa kaiken äitisi sanoman.

Outo vaatimus kyllä. Olisiko itsellesikin kuitenkin helpompi, jos saisit lapsen johonkin hoitoon, jos mahdollista, siunaustilaisuuden ajaksi, niin voisit keskittyä pappasi muisteluun eikä lapsen hiljaisena pitämiseen. Sitten muistotilaisuuteen hakisit hänet mukaan.

Ja taas näitä juttuja, jopa.

Meillä on ollut lapsi mukana aina pienestä pitäen, mutta osannut istua nätisti tilaisuuden ajan. Lasta voi ja pitääkin opettaa olemaan huutamatta ja juoksematta esim. hautajaisissa. Todella rasittavia kokemuksia häistä ja hautajaisista, joissa lapset saaneet juosta ja metelöidä niin, ettei kuullut puheita.

Ei se 2-vuotias lapsi muista myöhemmin kuitenkaan niitä papan hautajaisia. Ei tuon ikäiselle osallistuminen hautajaisiin ole tärkeää, joten ajattelet nyt vain itsekkäästi asiaa. Ja turha muutenkaan näin korona-aikaan pientä lasta raahata mukaan saamaan kenties koko loppuelämän pilaava tauti.

Tietenkään kesken siunaustilaisuuden ei pulista ja juoksennella yhtään. Jos lapsi alkaa osoittaa levottomuuden merkkejä, miehesi vie hänet vaivihkaa ulos.

Itse olisin toivonut, ettei mnua olisi viety pienenä hautajaisiin. Oli todella pelottava tilanne pienelle lapselle, kun kaikki pukeutuneet tummiin vaatteisiin ja olivat surullisia.. Ja sitten kun itselleni tuli itkukohtaus niin äiti vaan torui, että "lopeta se itkeminen".

Olisi jättänyt minut kotiin.

Älä pilaa hautajaisia viemällä sinne liian pieniä lapsia, jotka eivät vielä osaa käyttäytyä tilanteen vaatimalla tavalla.

Näin toimien kunnioitat muiden surua ja annat heidän jättää hyvästit omaiselleen ilman häiriötekijöitä.

Maasta olet sinä tullut (äiti miks toi täti itkee), maaksi pitää sinun jälleen (mua pissattaa ÄITII) tuleman, Kristus Vapahtajamme (äiti, äiti kato orava) herättää sinut viimeisenä päivänä (ÄÄÄÄ, mua sattu POLVEEN: ÄITI, ÄITI).

Tavallaan ymmärränkin äitisi toivetta. Ehkä vähän tökerösti ilmaistu. Meillä oli minun rakkaan ja läheisen sukulaisen hautajaiset ja meidän poika oli 2v ja hyvin vilkas. Olimme varautuneet onneksi jo etukäteen että mies menee lapsen kanssa eteiseen jos alkaa huutelemaan. Alkoihan hän, huuteli kakkaa 🙄 pahoittelin aivan kauheasti sukulaisilleni tilannetta. He onneksi vain nauroivat ja sanoivat että kevensi todella paljon raskasta tilaisuutta. Itse häpesin silmät päästä silti

Ihan ohiksena, mutta tuli mieleen erään sukulaise hautajaiset, kun olin lapsi. Äitini sanoi ennen muistotilaisuutta jossain pienessä tilassa, että ei sitten saa ollenkaan hymyillä. Muistan, miten outoa itselleni oli, kun muut sukulaiset naurahtivat joillekin hauskoille jutuille, joita sukulaiset kertoivat vainajasta ja itse piti olla aivan kivikasvo. Ja kun naurahdin jollekin jutulle, sain aivan valtavasti huutia siitä kotona. 

Otan osaa suruusi.

Menet lapsen kanssa, jos se on sulle tärkeää.

Ei ole äitisi asia valikoida kirkkoon tulijoita.

Mun isovanhempien hautajaisissa muutaman viime vuoden aikana (elivät reilusti päälle yhdeksänkymppisiksi) on ollut kymmeniä lapsenlapsenlapsia. (Meitä serkkuja on 15.) Alle kouluikäisiä molemmissa siunaustilaisuuksissa toistakymmentä. Aivan pikkuvauvojakin.

(Tällöin ei ole ollut koronaa isojen hautajaisten esteenä.)

Sen näkeminen jostain tuonpuoleisesta olisi tehnyt isovanhempani äärettömän onnellisiksi.

Muiston syntyminen pikkulapselle ei ole tärkeä näkökulma. Hän näkee myöhemmin kuvat, liittää itsensä tarinaan, kokee yhteenkuuluvuutta.

Lapsen läsnäolo lohduttaa sua ja pappasi oli sulle rakas. Surutyötä ei saa ottaa sinulta pois.

Ei se tilaisuus lapselle ole tärkeä, koska hän ei siitä mitään ymmärrä eikä pysty kokemaan sukulaisten näkemisestä samanlaista iloa kuin tavallisesti, koska kaikki ovat niin murheellisia.

Pappamme hautajaisissa veljeni perhe oma-aloitteisesti jätti nuoremman poikansa, energisen kaksi- ja puolivuotiaan, hoitoon äidinpuoleisille isovanhemmille. Se oli varmasti stressittömin ratkaisu lapselle itselleenkin. Toki kaikissa tilanteissa hoitopaikkaa ei löydy yhtä helposti.

Serkun pikkulapsi epäili kovaan ääneen kirkon kattomaalauksien enkeleitä variksiksi enon siunaustilaisuuden aluksi, kevensi tunnelmaa aika paljon. Silloin tuntui kumminkin oudolle naureskella hautajaisissa. Mutta kun niissä on tarpeeksi monesti käynyt, on huomannut että ne kuuluvat normaaliin elämänmenoon ja on pelkästään hyväksi tietää, että elämä jatkuu surusta huolimatta.

Minä olin pienenä ollut useammissa hautajaissa, mutta en kertaakaan häissä. Kun isän nuorin sisko sitten meni kirkossa naimisiin (olin jo alakouluikäinen), olin aivan hämilläni, että saako kirkossa hymyillä, vai pitääkö olla vakavana niin kuin hautajaisissa.

Ei se äitisi tuollaisia voi määrätä

Vierailija kirjoitti:

Itse olisin toivonut, ettei mnua olisi viety pienenä hautajaisiin. Oli todella pelottava tilanne pienelle lapselle, kun kaikki pukeutuneet tummiin vaatteisiin ja olivat surullisia.. Ja sitten kun itselleni tuli itkukohtaus niin äiti vaan torui, että "lopeta se itkeminen".

Olisi jättänyt minut kotiin.

Sitten kun minä kupsahdan tästä, hautajaisiini on tervetulleita kaiken ikäiset. Jos joku lapsi huutaa jotain kesken kaiken, ei haittaa. Olisin luultavasti itse pitänyt sitä hauskana... :)

Joka tapauksessa minusta on tärkeää, että lapsia otetaan mukaan ja opetetaan toimimaan erilaisissa tilanteissa. Tässäkin tapauksessa vanhemmat olisivat voineet kertoa etukäteen niistä hautajaisista: mitä siellä tapahtuu ja miten käyttäydytään. Lisäksi, kuka voi kieltää toista itkemästä hautajaisissa?

Tottakai lapsi tulee hyvästelemään pappansa. Ja äitisi on siinä oikeassa, että kirkossa ei päästetä lasta juoksentelemaan ja etukäteen puhutaan tämän kanssa kuinka kirkossa käyttäydytään. Mutta siinä se. Lapsi saa itkeä ja lapsi saa puhua.

Lapsen kannalta on tärkeää, että hän näkee hautajaiset. Siis että kuolema on osa elämää. Käytös oltava ok, eli ulos tauolle jos ei ole.

Hääparit sen sijaan päättää utse, ketä häihin kutsutaan.

Otan osaa.

Muista se, että kirkko on tärkeä myös muille kuin sinulle. Sinä istut lapsesi kanssa lsellaisessa paikassa, että voit poistua välittömästi, jos hän aloittaa oman konsertin. Istumapaikka tulee olla sellainen, että lapsi ei pääse livahtamaan siitä pois.

Lapsi saa itkeä ja lapsi saa puhua - mutta ei kirkossa, jossa ihmiset haluavat kuulla papin, ei sinun lapsesi puhetta. Ehkä äitisi tuntee sekä sinut että lapsesi ja tietää, että sinun vintiösi tulee terrorisoimaan koko tilaisuutta.

Et kai sinä halua, että ihmiset muistavat siitä tilaisuudesta pappasi sijasta vain sinun lapsesi?

Mieti sitäkin, että siunaustilaisuus voi olla lapselle ahdistava kokemus, kuten eräät tässä ketjussa ovat kertoneet. Ota huomioon se, että ei lapsi ymmärrä, mistä on kyse, miksi ihmiset ovat surullisia, miksi pappa makaa laatikossa ja miksi peitetään maahan.

Voisit tietenkin etukäteen kertoa, mitä kirkossa tapahtuu ja sen, että sieltä poistutaan heti, jos lapsesi alkaa huutaa tai juosta. Jospa hän olisi sen verran utelias, että haluaisi nähdä ihan kaiken ja mikä tärkeintä, kysyä kiinnostavia asioita joko hyvin hiljaa kuiskaten tai vasta sen tilaisuuden jälkeen ulkona.