Mikä ongelma naisella on, jos ajautuu aina huonoihin parisuhteisiin?

Huono itsetunto?

Suvussani on tällainen nainen. Tulee alkoholistiperheestä, suhtautuu ymmärtäväisesti, vaikka mies olisi minkälainen kaheli. On ollut kaikenlaisia eri luonnehäiriöisiä miesystäviä.

Tuntuu, että hänen on vaikea laittaa rajoja omalle kohtelulleen, liian kiltti.

Johtuu psyyken eloonjäämismekanismista. Ihmiselämä on ollut kautta historian niin kovaa, että jos ihminen on selvinnyt sukukypsäksi asti, on edullista hakeutua samoihin olosuhteisiin kuin mistä on peräisin, koska niistä on todistetusti kerran selvinnyt hengissä. Psyyke tulkitsee siis lapsuuden henkisen ilmapiirin "tutuksi ja turvalliseksi". Jos se on alkoholismia, niin sitten sama asetelma vetää puoleensa.

Toinen mekanismi on toistamispakko, eli toistetaan traumaa siinä toivossa että tällä kertaa saataisiin korjaava kokemus. Harvoin näin käy.

Riippuu siitä, millaisten miesten kanssa ajautuu yhteen. Huono itsetunto (jo alunperin tai suhteen myötä latistunut) taitaa olla yhdistävä tekijä monella.

Kiintymyssuhdemalli vinksallaan. Huono itsetunto, mistä seuraa se että on valmis hyväksymään ja ajattelee ansaitsevansa sellaista, mitä moni muu ei suhteessa sietäisi.

Se on juuri se ongelma, että ajautuu huonoihin suhteisiin. Mulla ei ole huono itsetunto, mutta jollain omituisella tavalla huono miesmaku. Tunnistin kaukaisesti jotain tuosta aiemmin mainitusta korjaavan kokemuksen hakemisesta. Sellaista ei ole tullut vastaan, joten sain tarpeekseni. Ikisinkkuna olen vaihtanut hyvästä parisuhteesta haaveilun eläkepäivien odotteluun. Ehkä alan sitten käydä Marttakerhossa tai ulkoilutan huonompikuntoisia ikäihmisiä. Kiltti ja seurallinen kun olen.

Tyhmyys.

Vierailija kirjoitti:

Huono itsetunto?

Suvussani on tällainen nainen. Tulee alkoholistiperheestä, suhtautuu ymmärtäväisesti, vaikka mies olisi minkälainen kaheli. On ollut kaikenlaisia eri luonnehäiriöisiä miesystäviä.

Tuntuu, että hänen on vaikea laittaa rajoja omalle kohtelulleen, liian kiltti.

Tunnistin itseni tästä. En ole onneksi kokenut fyysistä väkivaltaa. Mutta henkistä. Ja välinpitämättömyyttä, sellaista kaltoinkohtelua. Olen liian ymmärtäväinen. Yritän aina ymmärtää toista. Ärsyttää tälläinen. Vedän magneetin lailla sellaisia miehiä puoleeni. Jokin sisälläni sanoo, että ansaitsen parempaa. Mutta ajaudun aina samaan tilanteeseen. Kaltoinkohdeltu, onneton, yksinäinen parisuhteessa. Mitään en kaipaa enemmän kuin onnellista parisuhdetta ja perhettä.

Tottunut huonoon kohteluun ja tyytyy vähään. Ei tiedä paremmasta.

Vierailija kirjoitti:

Tyhmyys.

Joskus sivusta seuranneena tulee mieleen, että tälläkin on osansa. Kun mennään ojasta allikkoon ja yritetään selittää se musta valkoiseksi taas kerran.

Vierailija kirjoitti:

Johtuu psyyken eloonjäämismekanismista. Ihmiselämä on ollut kautta historian niin kovaa, että jos ihminen on selvinnyt sukukypsäksi asti, on edullista hakeutua samoihin olosuhteisiin kuin mistä on peräisin, koska niistä on todistetusti kerran selvinnyt hengissä. Psyyke tulkitsee siis lapsuuden henkisen ilmapiirin "tutuksi ja turvalliseksi". Jos se on alkoholismia, niin sitten sama asetelma vetää puoleensa.

Toinen mekanismi on toistamispakko, eli toistetaan traumaa siinä toivossa että tällä kertaa saataisiin korjaava kokemus. Harvoin näin käy.

Kiitos tästä tiedosta. Tämä se varmaan on. Lapsuudessa oli alkoholismia ja välinpitämättömyyttä. Ja nyt psyyke haluaa korjata ne traumat toistamalla ne , jotta voi parantua. Miten voin päästä tästä eroon? Pitääkö käydä terapiassa vai voiko itse parantaa ? Jollain sairaalla tapaa se on todella normaalia että kohdellaan huonosti.

Ap

Samaa tulin sanomaan. Huono itsetunto, ei odaa pitää rajoja siitä mitä on normaalia.

Joko kotona on ollut alkoholismia, tai muuten on lytätty, tai on vielä pahempaa väkivaltaa tai hyväksikäyttöä taustalla.

On oppinut palvelemaan ja joustamaan kaikesta omastaan, ja ajattelemaan, että kun vain on tarpeeksi kiltti, muutkin on hänelle kilttejä ja rakastaa.

Mutta ei se niin mene, kilttejä käytetään hyväksi.

Ei pidä olla naiivi, pitää arvostaa itseään enemmän, ja odottaa parempaa kohtelua. Ei pidä olla se joka aina vain antaa ja antaa. Se on oman laisensa sairaus, ja sillä hankkii itse itselleen huonoja miehiä.

Se on hyvä oppia, että se toinen joutuu tulemaan samalla toimeen kuin sinäkin. Jos toinen ei anna mitään, et anna sinäkään. Jos sinua ei kiinnosta tai huvita tai ei kiinnosta ymmärtää niin et tee sitä ja se toinen elää sen mukaan. Pitää alkaa uskaltaa olla pettymys ja raivon kohde ihmisille. Hyvin tiukka rajan veto itsensä ja muiden väliin.

- Ei ole kokemusta millainen on arvostava ja hyvä parisuhde (vanhempien malli)

- Heikko itsetunto naisena (yleisin)

- Liian kiltti, selittää ja psykologisoi miestä parhain päin, kun pitäisi psykologisoida itseään

- Epärealistinen ajatus miehistä, "kaikki ovat sikoja"

- Ovat itse ongelmatapauksia, päihdeongelmaisia tms. ja seurustelevat kaltaistensa ongelmakimppujen kanssa.

Tuossa muutamia syitä, jotka olen huomannut tietämissäni tapauksissa

x

Läheisriippuvuus