Ylen aamu-tv: Lasten kömpelyys osin ylisuojelevien vanhempien vika

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 10:32"]

Olen samaa mieltä.

Meillä kyllä kuopus kulki rattaissa vielä viisivuotiaana. Hänellä on astma, joten esimerkiksi flunssan jälkeen oli pitkään heikossa hapessa.

Ja 13, kyllä idea on se, että lapset liikkuu ja leikkii, ja nimenomaan keskenään. Sillä ne oppii. Ei sillä että superäiti surraa ympärillä helikopterin lailla.

[/quote]

Olet kyllä ihana! Vai että ihan superäiti jos oma luonne on sellainen että voi mennä lapsen mukana? Oikeasti: voi mennä itseensäkin ja myöntää omat heikkoutensa kuin solvata niitä jotka tekee.

Meillä on 5 lasta jotka tekee keskenään ja kavereiden kanssa mutta ei se estä sitä että äitikin mahtuu joskus mukaan. Kannattaa joskus kokeilla!

Tottahan tuo on, lapset on ylisuojeltu ja paapottu pilalle, varsinkin kaupungeissa asuvat. Maalaisten etu, että heillä on enemmän tilaa ja rauhallisia paikkoja lasten vapaisiin leikkeihin (jos ei karhuja ja susia tarvi pelätä).

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 10:36"]

 Moni koulukin on sitä mieltä, että 1 - 2-luokkalaiset eivät voi tulla pyörällä kouluun.

[/quote]

Monesta asiasta olen samaa mieltä ja peukutinkin ylös päin, mutta ihan kommentti vaan tähän pyöräilyyn. Itse aloitin koulun v. -82 eikä me saatu ekalla pyöräillä kouluun. Tokalla sentään saatiin. Ja toisaalta oma lapseni aloitti koulun 2011 ja silloin koulussa sanottiin, että eivät voi oikeasti lapsia kieltää, mutta suosittelevat, etteivät ekaluokkalaiset pyöräilisi.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 10:35"]

Mun vanhemmat ovat aivan ylisuojelevia, ja pelkäävät koko ajan lasta hoitaessaan, että jotain tapahtuu. Sisareni lapsen ei suunnilleen saisi leikkiä vähän vanhempien serkkujensa kanssa, kun "jos vaikka kaatuu". Minusta tuntuu, että mummut ja papat ne ylisuojelevaisempia ovat kuin vanhemmat!

[/quote]

Hauska tuo, mutta voisiko siinä vaikuttaa oma ikä ja vaivat? Jos on puistossa niin pyllähtäminen voi sattua (häneen) joten hän sanoo ettei kannata mennä?

Tai isovanhempaa saattaa pelottaa että lapselle tapahtuu jotain? Eli ei tunneta lapsen osaamista ja luoteta että osaa kyllä pyöriä jossain laitteessa? Saattaa ehkä pelätä itse verta?

Sekin voi olla että jos ovat jopa lapsiaan nuo isovanhemmat kasvattaneet huolehtien aina niin ehkä se on sitten lapsien tapa kasvattaa lapset reippaiksi ja ollaan sitten erilaisia.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 10:34"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 10:09"]

Meidän ongelmahan on se, että aikuiset kulkevat joka paikkaan autolla. Jos aikuisten aktiivisuustasoa saataisiin nostettua, lapset seuraisivat automaattisesit perässä. 

[/quote]

Meilläpäin vaikka äiti tai isä pyöräilee niin lapsi istuu joko istuimessa perässä tai perävaunussa! :) Ei se äidin liikkuminen vaikuta lapsen liikkumattomattomuuteen.

[/quote]

Meitäkö olet katsellut. Lapsi on tosiaan perävaunussa kyydissä, koska on 2-vuotias eikä osaa vielä pyöräillä. Perävaunun ansiosta pääsen kuitenkin saattamaan ekaluokkalaista pyörällä kouluun. Joten perävaunu edesauttaa muiden lastemme liikkumista, vaikka se pienin sitten joutuukin vain istumaan kyydissä.

Esim. uimahallissa sitten kaikki lapset pääsevät liikkumaan samaan aikaan. Mutta aikuiset puolestaan eivät, koska toinen aikuinen vahtii pienintä lastenaltaassa ja toinen isompia lapsia isossa altaassa. Kaikkea ei vaan saa kerralla, eikä sille voi mitään.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 10:29"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 10:06"]

Kyllä minullakin pistää silmään, jos leikkipuistossa joku mamma konttaa kiipeilytelineessä oman taaperonsa perässä. Antakaa niiden itse mennä ja oppia. Tai että heti ollaan nostamassa ja auttamassa, kun toinen yrittää itse kiivetä. Miten lapsi ikinä oppii kiipeämään, jos on tottunut siihen, että kyllä se äiti kohta nostaa?

[/quote]

Kasi, minä en oikeastaan pidä tuotakaan pahana että konttaa perässä vaan oikeastaan päinvastoin hyvänä. Lasta saa opettaa ja saa auttaa. Tuollaisessa tilanteessa lapsi liikkuu silti! Sehän tässä on tarkoitus ja pointti. Nyt oikeastaan mennään siihen: liikkuuko äiti?

Minulla on viisi liikkuvaista lasta ja menen itse mukaan liukumäkeen ja HopLopissa saatan ryömiä pienen perässä ja koen että lapseni on sen takia lähinnä reippaita liikkumaan, uskaltaa kokeilla ja tehdä koska olen lähellä ja rohkaisen ja opastan.

Kuulostaa lähinnä siltä että jollain on pisto sisällään kun itse tapittaa puistossa eikä liiku mukana?

[/quote]

Juuri näin. Meidän 3,5-vuotias rakastaa sitä kun äitikin on joskus mukana puistoleikeissä kiipeilemässä ja keinumassa. 1-vee taas tietenkin haluaa tehdä samoja juttuja kuin me isommat, ja häntä ei esim. isoon liukumäkeen voi yksin päästää. Mielestäni on parempi auttaa ja kömpiä perässä "turvaamassa selustaa" kuin kieltää menemästä ollenkaan!

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 10:29"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 10:06"]

Kyllä minullakin pistää silmään, jos leikkipuistossa joku mamma konttaa kiipeilytelineessä oman taaperonsa perässä. Antakaa niiden itse mennä ja oppia. Tai että heti ollaan nostamassa ja auttamassa, kun toinen yrittää itse kiivetä. Miten lapsi ikinä oppii kiipeämään, jos on tottunut siihen, että kyllä se äiti kohta nostaa?

[/quote]

Kasi, minä en oikeastaan pidä tuotakaan pahana että konttaa perässä vaan oikeastaan päinvastoin hyvänä. Lasta saa opettaa ja saa auttaa. Tuollaisessa tilanteessa lapsi liikkuu silti! Sehän tässä on tarkoitus ja pointti. Nyt oikeastaan mennään siihen: liikkuuko äiti?

Minulla on viisi liikkuvaista lasta ja menen itse mukaan liukumäkeen ja HopLopissa saatan ryömiä pienen perässä ja koen että lapseni on sen takia lähinnä reippaita liikkumaan, uskaltaa kokeilla ja tehdä koska olen lähellä ja rohkaisen ja opastan.

Kuulostaa lähinnä siltä että jollain on pisto sisällään kun itse tapittaa puistossa eikä liiku mukana?

[/quote]

Ei ole mitään naurettavampaa kuin se että aikuinen nainen nyjhää jossain lastenleikki paikassa ryömimässä. Se on oikeasti säälittävää

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 10:27"]

Olen samaa mieltä. Olen ollut päiväkodissa töissä eskariryhmässä. Siellä oli lapsia,jotka eivät jaksaneet kävellä 200metriä enempää kun menimme lähimetsään retkelle.Se oli järkyttävää!

Menkää ulos lastenne kanssa! 2tuntia päivässä on minimi suositus. Sehän täyttyy nopeasti! Tekee hyvää aikuisillekin olla raikkaassa ulkoilmassa!

[/quote]

Minustakin tuo on järkyttävää. Ja minun lapseni on tuo jaksamaton kitisijä. Koulumatkat kulkee pyörällä, välitunnit leikkii liikkuvia leikkejä, kotona liikkuu ja perheenä käymme uimassa, suunnistamassa, pyöräilemässä, retkeilemässä ja missä milloinkin. Silti tuo yksi lapsi on aina jaksamaton. Ei olla keksitty mistä jaksamattomuus johtuu, onko se fyysistä vai henkistä. Kaikkemme on yritetty ja toivon, että sinäkin yrität kaikkesi.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 11:01"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 10:29"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 10:06"]

Kyllä minullakin pistää silmään, jos leikkipuistossa joku mamma konttaa kiipeilytelineessä oman taaperonsa perässä. Antakaa niiden itse mennä ja oppia. Tai että heti ollaan nostamassa ja auttamassa, kun toinen yrittää itse kiivetä. Miten lapsi ikinä oppii kiipeämään, jos on tottunut siihen, että kyllä se äiti kohta nostaa?

[/quote]

Kasi, minä en oikeastaan pidä tuotakaan pahana että konttaa perässä vaan oikeastaan päinvastoin hyvänä. Lasta saa opettaa ja saa auttaa. Tuollaisessa tilanteessa lapsi liikkuu silti! Sehän tässä on tarkoitus ja pointti. Nyt oikeastaan mennään siihen: liikkuuko äiti?

Minulla on viisi liikkuvaista lasta ja menen itse mukaan liukumäkeen ja HopLopissa saatan ryömiä pienen perässä ja koen että lapseni on sen takia lähinnä reippaita liikkumaan, uskaltaa kokeilla ja tehdä koska olen lähellä ja rohkaisen ja opastan.

Kuulostaa lähinnä siltä että jollain on pisto sisällään kun itse tapittaa puistossa eikä liiku mukana?

[/quote]

Ei ole mitään naurettavampaa kuin se että aikuinen nainen nyjhää jossain lastenleikki paikassa ryömimässä. Se on oikeasti säälittävää

[/quote]

Ai jaa.. Mun mielestä on paljon säälittävämpää olla vanhempi, joka ei koskaan leiki lasten kanssa, ja on olevinaan niin aikuinen.. Että..

T: Ohis

No minä en reuman vuoksi kykene konttaamaan siellä hoplopissa. Mutta onneksi jo otsikossa sanottiin, että ongelma johtuu OSIN siitä, että vanhemmat ovat ylisuojelevia. Ei siis syytellä kaikkia huonosti liikkuvien vanhempia ylisuojelemisesta. Monia muitakin syitä on.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 11:01"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 10:29"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 10:06"]

Kyllä minullakin pistää silmään, jos leikkipuistossa joku mamma konttaa kiipeilytelineessä oman taaperonsa perässä. Antakaa niiden itse mennä ja oppia. Tai että heti ollaan nostamassa ja auttamassa, kun toinen yrittää itse kiivetä. Miten lapsi ikinä oppii kiipeämään, jos on tottunut siihen, että kyllä se äiti kohta nostaa?

[/quote]

Kasi, minä en oikeastaan pidä tuotakaan pahana että konttaa perässä vaan oikeastaan päinvastoin hyvänä. Lasta saa opettaa ja saa auttaa. Tuollaisessa tilanteessa lapsi liikkuu silti! Sehän tässä on tarkoitus ja pointti. Nyt oikeastaan mennään siihen: liikkuuko äiti?

Minulla on viisi liikkuvaista lasta ja menen itse mukaan liukumäkeen ja HopLopissa saatan ryömiä pienen perässä ja koen että lapseni on sen takia lähinnä reippaita liikkumaan, uskaltaa kokeilla ja tehdä koska olen lähellä ja rohkaisen ja opastan.

Kuulostaa lähinnä siltä että jollain on pisto sisällään kun itse tapittaa puistossa eikä liiku mukana?

[/quote]

Ei ole mitään naurettavampaa kuin se että aikuinen nainen nyjhää jossain lastenleikki paikassa ryömimässä. Se on oikeasti säälittävää

[/quote]

Ei se naurettavuudessaan vedä mitenkään vertoja sille, ettei aikuinen ihminen osaa omaa äidinkieltään.

Normaali lapsi tajuaa, mitä kiipeilytelineessä ja liukumäessä tehdään.

Ei siihen äitiä tarvita.

Tää yksi on tää myyttinen "viiden lapsen superäiti", joka ilmestyy jokaikiseen ketjuun pätemään.

Meillä oli kerran kaveriporukan lapsille varattu "liikuntaviikonloppu". Idea oli, että lapset ohjaajien avustuksella tutustuvat eri urheilulajeihin. En ole eläissäni hävennyt niin paljon kuin silloin, kun kolme helikopteriäitiä tunki niille tunneille mukaan ja "suomensi" mussukalleen kaikki ohjaajan ohjeet ja teki itse koko ajan malliliikuntaa.

Ja kyse ei ollut mistään pienistä lapsista.

Tähän on tultu. En tiedä mikä olisi oikea nimike tälle satelliittivanhemmuudelle. Siis sille, että pörrätään lapsen ympärillä poliisihelikopterin tavoin kyyläämässä 24/7.

Samaan aikaan kirurgit jupisevat kuinka trampoliinit, laskettelu ja ratsastus pitäisi kieltää koska ne ovat ihan liian vaarallisia. Nii-in, tekevälle sattuu, ja tietenkin he näkevät ko. harrastusten/välineiden haitallisimmat puolet. Mutta väkisinkin loukkaantumisen riski nousee kun antaa lapsen liikkua.

Juu, mutta nyt puhutaan liukumäestä, ei extreme-urheilusta. Ja tässä minun esimerkissäni oli kyse kilsan metsäretkestä, jolla oppaana oli koulutettu eräopas. Siis lasten piti kävellä valaistua leveää sileää polkua kilsa koulutetun oppaan johdolla pienessä ryhmässä. KOLME äitiä koki tehtävän lapsilleen liian vaikeaksi. Minun viisivuotiaani selvisi siitä, nämä kymmenvuotiaat eivät ilman itkua ja äitiä.

33

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 10:34"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 10:09"]

Meidän ongelmahan on se, että aikuiset kulkevat joka paikkaan autolla. Jos aikuisten aktiivisuustasoa saataisiin nostettua, lapset seuraisivat automaattisesit perässä. 

[/quote]

Meilläpäin vaikka äiti tai isä pyöräilee niin lapsi istuu joko istuimessa perässä tai perävaunussa! :) Ei se äidin liikkuminen vaikuta lapsen liikkumattomattomuuteen.

[/quote]

Hohhoijaa. Lapsethan oppivat nimenomaan esimerkin voimin. Eiköhän ne lapset, joiden vanhemmat valitsevat mielummin pyörän kuin auton, kulje hieman isompina itsekin herkemmin pyörällä kuin odottaen autokyytiä joka paikkaan. Lisäksi pyöräilevät vanhemmat melko varmasti aktivoivat lapsiaan muutenkin liikkumaan, kerta itsekin urheilevat.

Tässäkin asiassa on monta puolta. Minä esimerkiksi olen sellainen äiti, joka on joutunut leikkipuistossa varoittelemaan lapsia, ja olemaan passissa siellä kiipeilytelineen alla, koska lapset ovat olleet erittäin innokkaita ja pelottomia kiipeilijöitä heti pienenä. Eihän siinä mitään, jos kyseessä on normaalia "liukumäen tikkaat ylös ja mäkeä alas" mutta lapset keksivät mitä kummallisempia kiipeilyreittejä, roikkuivat ja hyppäsivät vaikka kuinka korkealta. Monta murtumaa olisi tullut, jos olisin toiselta puolelta kenttää vain ihaillut liikunnallisia lapsia. Nyt toki on tilanne toinen, kun on jo vähän järkeäkin päässä. Eli meillä on ne lapset, joita varoitellaan (älyttömistä) kiipeilyistä eikä anneta kotona hyppiä sohvalla (koska eivät tyytyisi vain vähän pomppimaan, vaan tekisivät jossain vaiheessa voltteja ikkunasta läpi).

MUTTA varoitteluista huolimatta lapset ovat erittäin liikunnallisia, motorisesti kehittyneitä ja mikä tärkeintä: liikkuvat mielellään.

Tuttavaperheessä taas on pari lasta, jotka ovat luonnostaan varovaisia. Saavat esimerkiksi hyppiä sohvalla (alle kouluikäisiä vielä), koska hyppely on sellaista pientä pomppimista. Ei ikinä tarvitse varoittaa, koska eivät edes uskalla tehdä surmanloikkia. Tai leikkipuistossa ei tulisi mieleenkään kiivetä sinne korkeimpaan paikkaan, tai mökin katolle. Ei niitä lapsia tarvitse varoitella ja vahtia koko ajan, päin vastoin patistaa liikkumaan ja yrittää rohkaista. Eli nämä joita ei ole rajoitettu, ovat kuitenkin varovaisia liikkujia ja motorisesti huomattavasti kömpelömpiä.

En kirjoita tätä kehuakseni omia tai tuttavan lapsia tai kasvatusmenetelmiä, vaan osoittaakseni että lapset ovat luonnostaan erilaisia. Toiselle sopii yksi metodi, toiselle toinen. Toki omalla esimerkillä ja kannustuksella on vaikutusta, mutta ei ole yhtä oikeaa menetelmää.

Ja mihin on kadonnut vanha kunnon "Olipa hienosti kaaduttu, hyvä!, nyt eikun ylös ja juoksemaan niin saat vielä toisen kiinni"? Sen sijaan halitaan ja voivotellaan ja tehdään pienestä pyllähdyksestä iso numero. Johan siinä lapsi oppii pelkäämään kompastumista kun aikuisen reaktio on voivotteleva.