Miten onnistuu kahden työnarkomaanin suhde?

Vierailija kirjoitti:

Varmaan paremmin kuin kahden juopon tai kahden työttömän suhde.

Mutta mitä ideaa on suhteessa, kun kumpikin on aina töissä?

Jokainen ihminen haluaa pohjimmiltaan kokea rakkautta ja tulla ymmärretyksi.

Niinkauan kuin kummallekin työ on elämän ykkösasia, homma toimii. Jos jompikumpi alkaa haaveilla isommasta perheestä tai haluaa enemmän jotain yhteistä, voi mennä vaikeaksi. Kotitöiden tekemisestä ja rahankäytöstä/yhteistenkulujen jakamisesta kannattaa muuten sopia jo ennen yhteenmuuttoa; ne on ensimmäinen koetinkivi siinä, saadaanko arki rullaamaan yhdessä.

Miksi teidän pitäis saada joku suhde? Tehkää vaan duunii. Sillä hyvä. Ei teidän ole hyvä ainakaan lisääntyä. Sillon tällön voitte tavata 5 min pikapanon merkeissä ja sitte taas duuniin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi teidän pitäis saada joku suhde? Tehkää vaan duunii. Sillä hyvä. Ei teidän ole hyvä ainakaan lisääntyä. Sillon tällön voitte tavata 5 min pikapanon merkeissä ja sitte taas duuniin.

Mitä se muille kuuluu, minkälainen suhde kenelläkin on. Voi tavata muutaman kerran viikossa tai kerran viikossa, tai pari kertaa kuukaudessa tai hillua yhdessä vaikka 8 tuntia päivässä seitsemänä päivänä viikossa. Varmaan kaikki voi toimia.

Kohtuullinen määrä töitä molemmilla onnistuu ylivoimaisesti parhaiten. Myös kaksi työtöntä onnistuu jos rahaa on tosi paljon.

Vierailija kirjoitti:

Miksi teidän pitäis saada joku suhde? Tehkää vaan duunii. Sillä hyvä. Ei teidän ole hyvä ainakaan lisääntyä. Sillon tällön voitte tavata 5 min pikapanon merkeissä ja sitte taas duuniin.

Kumpikaan ei halua mitään pikaista eikä nopeaa. Kiire pilaa kaiken. Olemme perinteisiä ja jaamme konservatiiviset arvot, joten haluamme olla yhdessä ja mennä naimisiin. Työ on tärkeää, koska työstä ansaituilla rahat voi sijoittaa johonkin järkevään.

Vierailija kirjoitti:

Niinkauan kuin kummallekin työ on elämän ykkösasia, homma toimii. Jos jompikumpi alkaa haaveilla isommasta perheestä tai haluaa enemmän jotain yhteistä, voi mennä vaikeaksi. Kotitöiden tekemisestä ja rahankäytöstä/yhteistenkulujen jakamisesta kannattaa muuten sopia jo ennen yhteenmuuttoa; ne on ensimmäinen koetinkivi siinä, saadaanko arki rullaamaan yhdessä.

En tiedä kuinka kauan ap ja miehensä ovat tunteneet toisensa, mutta kerron oman kokemukseni. Minä ja mieheni olemme myös työnarkomaaneja ja yhdessä yli kymmenen vuotta. Viidennen hääpäivän kohdalla mies sanoi, että vietettäisiin edes ilta kahdestaan syöden ravintolassa, mutta työ tuli siihenkin väliin ja harmittihan se. Aamulla mies ihmetteli miksi en ole vielä töissä niin huomasimme että kumpikaan ei tiedä toisten menoista mitään. Minulle tuo oli viikon ainoa vapaa ja pyysin miestä jäämään kotiin kun hääpäivän juhlistaminen jäi kesken. Pientä kinaa syntyi mutta sanoin miehelle että valitsee minun ja avioliiton tai työnsä välillä. Eihän se kivaa ollut laittaa mies valitsemaan, mutta olin tosissani. Jos haluat lapsen niin puhukaa asiasta.