Miten jotkut voivat 30v ikäisenä olla vielä kuin pumpulissa kasvaneita?
Ihmettelen aina kun tapaan ikäiseni, joka ei ole sisäistynyt elämän rajallisuutta ja sitä, ettei kaikkeen voi aina vaikuttaa. Miten voi elää 30 vuotta törmäämättä kunnolla sairauteen, kuolemaan, pohjattomaan väsymykseen/ masennukseen tai köyhyyteen. Jos sellaista ei ole ollut itsellä, olettaisi edes jonkun läheisen kohdalla käyneen näitä asioita kunnolla läpi. Itselläni on nyt sairauden vuoksi jatkuvasti voimat vähissä ja kuukausien univelkaa. Monien menevien ystävieni on todella vaikea käsittää, mitä käytännössä tarkoittaa olla ei-aina-niin-toimintakykyinen. Ihmettelevät esim. sitä, etten voi pysty tekemään 8t työpäivää. Tai se ällistyttää monia, että olen istunut useamman kuolevan läheisen vierellä.
En ole katkera ja ymmärrän, ettei ihmisillä ole kokemusta eikä sitä voi toinen toisen päähän kaataa. Mietin vaan, että välttelevät jotkut tietoisesti tilanteita, joissa joutuisi olemaan tekemisissä elämän synkempien puolten kanssa?
Kommentit (25)
anna muiden E L Ä Ä mikäli edes tiedät mitä se tarkoittaa!
Jotkut vaan yksinkertaisesti ovat niin ONNEKKAITA, ettei heidän kohdalleen satu mitään ikävää. Pitäisikö sitten lähteä hakemalla hakemaan jotain ikävää itselleen jos ei ole sellaista joutunut ikinä kohtaamaan?
ja tuntuvat suurilta.
Ja on niitä, jotka saavat paljon aikaan vaikeuksista ja sairauksista huolimatta. Ja niitä, jotka keskittyvät valittamiseen ja kitisemiseen.
toisilla vain on helppoa ja toisille murheet kasaantuu. Minä kuulun myös noihin jälkimmäisiin =(
Mietin vaan esim. sitä, että eikö sairautta ja kuolemaa ole jokaisen lähisuvussakin joskus. Vai ovatko ihmiset nuorena ja hyväkuntoisena tekemissä vain etäisesti hyvin huonokuntoisten ja iäkkäiden kanssa.
Kaikella ystävyydella, ap
ja muiden pitäisi sitten " myötäelää" näitä hurjia onnettomuuksia.
Jotkut osaavat elää elämäänsä eivätkä vaadi muilta erityishuomiota.
jonka kokemukset ovat hänestä aivan erityisiä siinä määrin että muiden kokemukset eivät koskaan ole saman arvoisia, vaan hänen ovat jotenkin erityisempiä. Rasittava tyyppi.
omalle kohdalle sattuneisiin isoihin vastoinkäymisiin ;-) Itsekin rankassa työssä ja särähti vähän korvaan.
Äkkiseltään ajateltuna ap:n mainitsemat ihmiset voisivat olla todella onnekkaita. Mutta totuus on syvempi. Kokemukset tekevät meistä sellaisia kuin olemme. Ihminen, joka on käynyt pohjalla ja päässyt sieltä pois, tietää mitä onni on. Moni kolmekymppinen ei tiedä.
elämän nurjaa puolta nähnyt on helposti yksin juttujensa kanssa. Ja ihan oikeasti osa 3-kymppisistä on melkoisia ikiteinejä, joille isät ja äidit ovat rahoittajina ja lapsenlikkoina! Ei kaikki, mutta osa.
tuon logiikan mukaan 30-v ei ole voinut käydä pohjalla..?
että muiden kyky pärjätä omien ongelmiensa kanssa oikein jää kaivelemaan.
Missä niin sanottiin, 14han kirjoitti MONI 30v ei tiedä eikä väittänyt sen koskevan kaikkia.
Olen nähnyt mielenterveystyössä tapauksia joissa sairauden menetys onkin ristiriitainen juttu. Ilman sairautta eläminen voi pelottaa.
- tuo adessiivivirhe on yököttävä
Eihän esim. kuolevan vieressä olo ole ongelma eikä välttämättä edes kielteinen asia, vaan nimenomaan kokemus. Ja se voi vaikuttaa näkökulmiin jatkossa.
Netissä kuule törmäät kaikenlaisiin virheisiin, se on nettielämää se. Jos nyt puhuttaisiin aiheesta vaikka ihan ajatuksella;-)
vaikka samat vanhukset heitä aikoinaan hoitaneet. Keksitään kaikkea kiirettä ja tekosyytä.
mielessä pinnallinen ihminen, että pysyttelen helposti etäällä vaikeuksista, välttelenkin niitä.
tsunami tai itsarin tehnyt äiti tai mahasyöpä 15-vuotiaana? Ja mikä sitten olisi paremmin jos kaikki kokisi hirveitä tosi paljon ja aikaisin?
t. vuosia ensiavussa työskennellyt lääkäri