Osaako joku vastata??? Suomen kielestä kielitieteellinen kysymys.
Miksi suomessa aikamuoto, jolla on seuraamuksia nykyhetkeen, on nimeltää perfekti (täydellinen), kun taas se, joka kuvaa kokonaan mennytta ja loppunutta, on imperfekti (epätäydellinen). Käsittääkseni asia on esim. latinassa juuri toisin päin. Miksi ihmeessä????
Kommentit (16)
No aika vähän siinä varsinaisesti selitettiin, siksi kysynkin täältä.
ap
Toisin päin, ap hyvä. Imperfekti viittaa lähimenneisyyteen tai keskeneräiseen toimintaan, kun taas perfekti ja pluskvamperfekti tapahtumaan joka on jo historiaa.
Etkö voi hyväksyä yksinkertaisesti sitä, että eri kielilla ja kulttuureilla on omat erikoispiirteensä. Ja sitä paitsi nuo kielioppitermithän on lainattu latinasta ja yritetty sitten sovittaa suomen kieleen.
Esomerkiksi saksan kielessä nuo aikamuodot ovat merkitykseltään suomesta poikkeavat. Suomalainen kysyy vaikkapa: "Mitä söit tänä aamuna?" käyttäen siis imperfektiä. Saksalaine sen sijaan kysyy "Was hast du heute morgen gegessen?" eli käyttää perfektiä. Saksassa perfekti viittaa usein lähimenneisyyteen ja kattaa tavallisesti suomen imperfektin ja perfektin.
PS Suomessakin voidaan tietysti käyttää ko. esimerkkilauseessa perfektiä, mutta silloin on jostain tietystä tilanteesta kysymys, vaikkapa lääkärissä vatsavaivaisena. Imperfekti on yleistävä.
Eikö perfekti muka kuvaa tekemistä, joka on jo päättynyt (=täydellinen)? En ymmärrä perfektiäsi.
Mikä suomen kielen imperfektin ja perfektin ero loppujen lopuksi onkaan?
Kyllä mun mielestä perfektillä on vaikutus nykyhetkeen, imperfekti sen sijaan täydellisesti päättynyttä. Esim. juuri tuo syödä-esimerkki. Söin viime viikolla jotain huonoa, josta sain vatsavaivoja. vrt. Olen tänään varmaankin syönyt jotain huonoa, koska minulla on (nyt ) vatsavaivoja.
[quote author="Vierailija" time="23.09.2013 klo 12:44"]
Mikä suomen kielen imperfektin ja perfektin ero loppujen lopuksi onkaan?
Kyllä mun mielestä perfektillä on vaikutus nykyhetkeen, imperfekti sen sijaan täydellisesti päättynyttä. Esim. juuri tuo syödä-esimerkki. Söin viime viikolla jotain huonoa, josta sain vatsavaivoja. vrt. Olen tänään varmaankin syönyt jotain huonoa, koska minulla on (nyt ) vatsavaivoja.
[/quote]
Aivan sama, mikä se vaikutus nykyhetkeen on. Kummallakin voi olla vaikutusta nykyhetkeen. Siitä huolimatta suomenkin perfekti viittaa tekemiseen, joka on jo päättynyt (täydellinen).
Olen ollut samassa työpaikassa jo viisi vuotta. Perfekti ja tekeminen jatkuu edelleen, tätä ap varmaan tarkoitti. Ymmärrän ap:n pointin, mutta en tiedä mistä ero johtuu.
[quote author="Vierailija" time="23.09.2013 klo 12:44"]
Mikä suomen kielen imperfektin ja perfektin ero loppujen lopuksi onkaan?
Kyllä mun mielestä perfektillä on vaikutus nykyhetkeen, imperfekti sen sijaan täydellisesti päättynyttä. Esim. juuri tuo syödä-esimerkki. Söin viime viikolla jotain huonoa, josta sain vatsavaivoja. vrt. Olen tänään varmaankin syönyt jotain huonoa, koska minulla on (nyt ) vatsavaivoja.
[/quote]
Esimerkkisi ei oikein toimi. Ihan yhtä oikein olisi sanoa, että söin tänään jotain huonoa ja minulla on siksi nyt vatsavaivoja.
Suomi kuuluu eri kieliryhmään kuin indoeurooppalaiset kielet, mutta kieliopin käsitteet on otettu indoeurooppalaisten kielten kieliopista. Siksi nimitykset eivät aina osu ihan kohdalleen.
Kyllähän nuo nimitykset näyttäisivät olevan juuri väärin päin. Imperfektissä tapahtuma on varmasti päättynyt.Perfekti taas viittaa menneeseen tapahtumaan, joka VOI jatkua vielä puhehetkeen saakka ja tulevaisuuteenkin. Hauska huomio. Olen kyllä muuallakin törmännyt siihen, että nimitykset ei oikein sovi suomen kieleen. Esimerkiksi eksistentiaalilauseet hahmotin kunnolla vasta, kun joku lehtori kertoi sekä nimen että määritelmien olevan puutteellisia ja hankalia. Sitten en enää yrittänyt sovittaa kieltä määritelmään vaan ajattelin vain itse ilmiötä : )
[quote author="Vierailija" time="23.09.2013 klo 12:47"]
[quote author="Vierailija" time="23.09.2013 klo 12:44"]
Mikä suomen kielen imperfektin ja perfektin ero loppujen lopuksi onkaan?
Kyllä mun mielestä perfektillä on vaikutus nykyhetkeen, imperfekti sen sijaan täydellisesti päättynyttä. Esim. juuri tuo syödä-esimerkki. Söin viime viikolla jotain huonoa, josta sain vatsavaivoja. vrt. Olen tänään varmaankin syönyt jotain huonoa, koska minulla on (nyt ) vatsavaivoja.
[/quote]
Aivan sama, mikä se vaikutus nykyhetkeen on. Kummallakin voi olla vaikutusta nykyhetkeen. Siitä huolimatta suomenkin perfekti viittaa tekemiseen, joka on jo päättynyt (täydellinen).
[/quote]
Eiei... suomen kielessä on samantapainen jaottelu tekemiseen, joka on alkanut aikoja sitten, mutta edelleen kesken JA tekemiseen, joka on päättynyt - kuin ainakin esim. venäjässä (imperfektiivinen aspekti vs. perfektiivinen aspekti)
Jako ei ole yhtä jyrkkä, joten perfektissä ilmaistu tekeminen voi olla jo päättynytkin, mutta perfektiä silti käytetään aina, kun kyse on aikaa sitten alkaneesta JA edelleen jatkuvasta toiminnasta. Pluskvamperfekti puolestaan on varmuudella jo päättynyttä toimintaa. Eli esim. "olen opiskellut venäjää monta vuotta ja parhaillaan olen Venäjän kulttuurikeskuksen kurssilla" vs. "olin lukenut kirjan yhden kerran, kun jouduin kokeeseen".
Eli aivan kuten sana pluskvamperfekti sanoo, tässä wikipedian selitys:
"Pluskvamperfekti eli entispäättymä on aikamuoto, joka ilmaisee menneisyydessä päättynyttä tekemistä tai tapahtumaa, joka päättyi ennen kuin jokin toinen toiminta tai tapahtuma alkoi.Sen nimi tulee latinasta (latinan plus quam perfectum on suomeksi enemmän kuin perfekti) "
Ja perfekti=päättymä eli aikamuoto, "joka ilmaisee tapahtumaa, jonka seuraamukset edelleen näkyvät.Usein sitä käytetään vuorovaikutuksessa preesensin kanssa. "
EI siis jotain, joka on jo päättynyt täysin - siinä käytetään juurikin pluskvamperfektiä.
Imperfekti puolestaan tosiaan vaihtelee eri kielissä. Suomessa sitä käytetään jo päättyneeseen toimintaan lähimenneisyydessä. Ostin kirjan, jota olen lukenut siitä asti...
[quote author="Vierailija" time="23.09.2013 klo 16:52"]
Kuitenkin vieraita kieliä opiskellessa, tutkimustyöstä puhumattakaan, on hyödyllisempää käyttää nimityksiä, jotka ymmärretään kaikissa maissa.
[/quote]
Niin, siksipä mä ihmettelenkin tätä.
ap
Minäkin ymmärrän ap:n pointin ja kyllä termit on väärin päin. Voisiko johtua siitä, etä monissa muissa kieleissä perfekti on kaksiosainen ja imperfekti yksiosainen. Ja siksi tähän otettiin nämä nimitykset, vaikka ne ei ihan suomen kieleen mätsääkään??
Niin siis esimerkiksi latinalaisissa kielissä (ja juuri latinassa) nuo nimitykset ovat toisin päin. Mä kyllä voin hyväksyä sen ja tiedän, että kyse on eri kieliryhmistä ja ettei suomen kieleen sovi kaikki muissa kielissä käytetyt nimitykset, mutta silti haluaisin ymmärtää, miksi suomessa nuo on nimitetty noin päin, ikään kuin "väärin" päin. Kyllä siihen joku syy täytyy olla.
ap
Olen alaa opiskellut, mutta täytyy sanoa, etten muista opetetun tai edes pohditun, mitä nimitykset esim. perfekti ja imperfekti suoraan suomennettuna tarkoittavat. Tuota latinalähtöisyyttä taas korostettiin paljonkin. Ensimmäiset kieliopit suomeen yritettiin laatia suoraan latinan mukaan: suomen kieli yritettiin saada taipumaan samoihin sijamuotoihin kuin latina, kunnes huomattiin, ettei homma toimi. Nimitykset jäivät käyttöön, kuten genetiivi ja datiivi. Lisäksi tarvittiin joukko "uusia" nimityksiä: elatiivi, illatiivi, essiivi jne. Latinassahan nämä ilmaistaan käsittääkseni prepositioin; suomessa tarkoitetaan sijamuotoa noilla nimityksillä.
Välillä yritettiin myös ottaa käyttöön omakielisiä nimityksiä: preesens = kestämä, imperfekti= kertoma, perfekti = päättymä, pluskvamperfekti = entispäättymä. Nämä nimityksethän olisivat paljon kuvaavampia ja kertoisivat suomenkielisellä paljon enemmän kuin latinaliset nimet. Kuitenkin vieraita kieliä opiskellessa, tutkimustyöstä puhumattakaan, on hyödyllisempää käyttää nimityksiä, jotka ymmärretään kaikissa maissa.
Googlaa, hyvä ystävä. Tuossakin jo jotain: http://fi.wikipedia.org/wiki/Imperfekti