Pitkissä liitoissa ei ole mitään hienoa
En ymmärrä sitä ajattelua, että pitkiä liittoja pitäisi arvostaa niiden pituuden vuoksi. Niihinkin kun mahtuu monenlaista. Aika monet liitot taitavat jatkua ihan siksikin, että se on kummallekin osapuolelle vaivattomin ratkaisu.
Ansiona en pitkää liittoa osaa pitää. Minusta on paljon kunniakkaampaa ottaa vastuu onnestaan ja lähteä etsimään uutta kuin alkaa pyörittää kitkeränsuloista levyä ihastumisen ja intohimon muuttumisesta sitoutumiseksi ja syväksi ystävyydeksi.
Ei siinä mitään, jos sellaisen liiton tahtoo, mutta miksi tarjota sitä ihanteeksi kaikille? Ei se mikään onnen tae ole.
Kommentit (27)
Musta suhde menee sykleissä, ja se onkin hienoa. Aina on se tuttu ja turvallinen kumppani vierellä, johon voi luottaa. Haaleimpina aikoina on kuitenkin se perusrakkaus ja kunnioitus ja sitten yhtäkkiä lempi roihahtaa liekkiin. Eipä siihen paljon vaadita, rupee vähän enemmän vinkkaa silmää vaikka :). Ja kun tietää toisen mieltymykset niin seksin kuin ruoan suhteen (esimerkkinä) voi toista helliä senkin kautta. Ja mikä ihanampaa kuin omat rakkaat lapset kasvavat ja niiden jutuille voi nauraa ja niistä kasvaa fiksuja nuoria. En mä vaihtais mihinkään.
Joo, samaa mieltä ap:n kanssa. Nykyisin on niin muodikasta hehkuttaa kuinka monta vuotta on oltu yhdessä. Tää on ihan trendi kaikissa lehtijutuissa ym. Ei se suhteen pituus ole mikään itseisarvo.
Joku antropologi totesi tutkimustensa perusteella, että ensimmäinen pitkä liitto on seksiä, toinen lapsia ja kolmas sitoutumista varten. Tuossa voi olla vinha perä.
Yksiavioinenhan ihminen ei ole. Hyvin monet uskollisuutta vannoneet ovat kuitenkin jossain elämänsä vaiheessa pettäneet. Kun pettäminen tuntuu kaukaiselta, siihen ei usko, mutta melkein jokaisessa ihmisessä on pettämisen ainekset, ja varsin suuri osa näistä ihmisistä myös pettää.
Mun mielestä eronneet ovat luusereita. Tunnistan eronneen naisen puolen kilsan päähän; kitkerä ja katkera, vaikka erosta olisi vuosia...
Kun on ikää mittarissa, on hyvää uutta kumppania vaikea löytää. Jos vanha kumppani on siedettävä, niin kyllä siinä voi olla mukava yhteiselo vaikkei onnen huuma ja himo olekaan kuin nuorilla.
MInä taas en ymmärrä, miksi pitää arvostaa liittoja niiden lyhyyden ja runsaan määrän vuoksi. Jos sinulle sata yhden yön juttua on sama kuin paljon onnellisuutta, niin kivat sulle.
Ongelma on siinä, että kukaan toinen ei tee sinua onnelliseksi, sinä itse teet sen. Jos hyväksyt itsesi, hyväksyt senkin, että kumppanisi on liitossa sinun kanssasi ja sinä - siis vain sinä - teet sen suhteen omalta osaltasi. Kyllästymällä toiseen kyllästyt itseesi eikä se ole kumppanisi vika. Toistat samaa kaavaa kaikissa suhteissasi, enkä kutsuisi sitä onneksi.
[quote author="Vierailija" time="21.09.2013 klo 18:04"]
[quote author="Vierailija" time="21.09.2013 klo 18:03"]Kyllä intohimon ja onnen voi löytää saman ihmisen kanssakin aina uudestaan ja uudestaan.[/quote]
Kyllä sen alun huuman uusiminen vaikeaa on. Tuttu on tuttu, eikä siitä vieraaksi muutu. Intohimon yksi keskeinen osa on kuitenkin juuri tuo vieraus.
[/quote]
Et siis tiedä ollenkaan, mitä on rakkaus - sääli.
Saman ihmisen kanssa kun voi oikeasti sekä harrastaa kaikkea kivaa, turista hölynpölyä ja rakastellakin vaikka saunan jälkeen kynttilöiden valossa, takkatulen ääressä, metsässä, järvellä, mökillä missä vaan.
Ap. et ole vaan kykenevä pitkään suhteeseen ja siksi yrität morkata sitä, mitä kuitenkin suurin osa eniten arvostaa. Vai arvostaako joku muka sitä vanhemmissaan,että äidillä ollut 7 miestä ja isällä 29 naista- tyyliin....heh heh!!!