Kerro mieleenpainuvin tilanne, jossa näit miehen itkevän?
Kommentit (57)
Tilanteita on paljon, mutta ensimmäisenä tuli mieleen mieheni. Olimme juuri tulleet lomareissulta ja kannoimme lapsia (6kpl) ja tavaroita autosta sisälle kotiin. Bensa loppuikin siihen pihalle ja mies lähti kanisterilla hakemaan sen verran lisää, että auton saa bensa-asemalle.
Hän palasi reissultaan sillä kertaa vasta 5vrk:n kuluttua. Olin sillä välillä saanut tarpeekseni, tyhentänyt asunnosta kaiken omaisuuteni, vienyt hänen 3 lastaan isovanhemmilleen ja muuttanut kolmen yhteisen kanssa pois.
Palasin asuntoon tuomaan avaimia ja löysin miehen itkemästä keskellä tyhjää olohuonetta. En jaksanut enää, mikään AA-kerho, pariterapia eikä ymmärrys auttanut. Oli musertavaa nähdä rakas puoliso sellaisena, mutta lähteminen oli ainoa pelastus perheelle.
Emme palanneet yhteen.
Oman mieheni olen nähnyt itkevän 3 kertaa, 23 vuoden aikana. Ensimmäisen kerran, kun ulkomaalainen ystäväni oli meillä oman ystävänsä kanssa 4 yötä lomailemassa. Mieheni oli niin väsynyt tästä vierailusta, ehkä tämä vieras nainen toi liikaa "jännitystä"
kotiin. Kaverini on useasti ollut meillä tämän jlkeenkin, eikä ole moista käynyt. Ihmettelen mieheni reaktiota vieläkin, vaikka tästä aikaa 20 vuotta. Toinen kerta, kun esikoisemme oli juuri syntynyt. Ihanaa. Kolmas kerta, kun hän tuli hakemaan minua työpaikan saunaillasta. Lopuksi paikalla oli 2 miestä ja 2 naista, joista toinen siis minä. Häntä loukkasi kovasti, että olin jäänyt näin pienen porukan kanssa saunalle. Olisin kuulemma hyvin voinut lähteä silloin kuin suurin osakin. Niin olisinkin, mutta mielestäni valintani ei ollut yhtään huonompi. Meillä oli hyviä keskusteluja ja rupatellessa mukavaa. Siis ei mitään ihmeellistä ollut kenelläkään mielessä. Mieheni itki, ettei koskaan tule minusta taisteluitta luopumaan. Ihana kuulla, mutten ymmärtänyt silloin, enkä ymmärrä vieläkään miksi hän reagoi sillä tavalla.
Minun mieheni on purskahtanut itkuun joskus, kertoessaan, miten minua rakastaa ja kuinka hänellä on hyvä olla minun kanssani, tosin ollut pienessä sievässä silloin. Mutta kuitenkin, jännä, kun toinen on niin äijää ja sitten kuitenkin osaa olla myös herkkä, hellä ja huomaavainen. Ei varmaan hänenkään esim. työkaverit uskoisi kukaan, miten rivoja vitsejä mielellään kertoileva "raksaäijä" osaa herkistyä naisensa edessä <3
Halasin isääni ja hän kävi itkemään. Tosin niin itkin minäkin.
5-vuotiaana nähdessäni isän itkevän ja äidin halaavan häntä. Isoäitini oli juuri kuollut. Ainoa kerta, jolloin olen nähnyt isäni itkevän.
Esikoisen syntyessä oli lapsen isä intissä ja tuli sitten meitä sairaalaan katsomaan. Kerroin hänelle lapsen vaikeasta sairaudesta, joka todettu, hän putosi maahan polvilleen itkemään. Muistan vieläkin kuin eilisen päivän. Shokki oli melkoinen molemmilla.
Isäni pari vuotta sitten
Olin sinä vuonna muuttanut ulkomaille, ja kun tulin ensimmäistä kertaa Suomeen ja vanhempieni luokse käymään, oli isä minua vastassa. Hän yritti olla itkemättä muttei mitenkään pystynyt. Niin oli ollut tytärtä ikävä. (Ja tätä kirjoittaessa alan minäkint taas kohta vetistellä.) Muinakin kertoina ovat miehet edessäni itkeneet, mutta tämä yksi itku oli jotenkin yllättävä, ei valmiiksi ahdistavan tilanteen (riita, ero yms.) aiheuttama. Siksi jäi mieleen.
[quote author="Vierailija" time="21.09.2013 klo 19:28"]
Isäni pari vuotta sitten
Olin sinä vuonna muuttanut ulkomaille, ja kun tulin ensimmäistä kertaa Suomeen ja vanhempieni luokse käymään, oli isä minua vastassa. Hän yritti olla itkemättä muttei mitenkään pystynyt. Niin oli ollut tytärtä ikävä. (Ja tätä kirjoittaessa alan minäkint taas kohta vetistellä.) Muinakin kertoina ovat miehet edessäni itkeneet, mutta tämä yksi itku oli jotenkin yllättävä, ei valmiiksi ahdistavan tilanteen (riita, ero yms.) aiheuttama. Siksi jäi mieleen.
[/quote]
Ihana!
Kun mummi joutui sairaalaan tuntemattomasta syystä, hän oli todella sekava, eikä oikein tunnistanut edes lapsiaan tai lapsenlapsiaan. Silloin pappa itki, ja se sattui tosi kovaa.
kun vanhempani erosivat, ja minä, siskoni ja äitini olimme muuttamassa pois, ja isäni ei voinut olla paikalla. Muistan hänen itkeneen, ja viimeiset sanansa murtuivat, kun hän lähti kotoa pois muuttolaatikoiden tieltä.
Avioeron yhteydessä itki mieskin, vaikka itse aloitteen tekikin.
Isäni 70 v itki, kun kerroin miehelläni olevan toinen ja siksi eroavani.
Mieheni silloin, kun erinäisten hänen töppäilyidensä jälkeen ilmoitin, että muutan nyt pois hänen asunnostaan. Ilmoitin kuukautta etukäteen, että etsin uutta asuntoa. Kun sitten lopulta ystäväni tulivat auttamaan muutossa, mies nyyhki ja itki, että älä muuta.
Toisen kerran näin hänne itkevän, kun muutaman vuoden päästä tuosta seisoimme häissämme alttarilla ja oppilaistani koostuva pieni nuorisokuoro lauloi kirkossa "Sillä rakkaus on lahja Jumalan."
Serkkuni isoäitimme hautajaisissa. En ollut aiemmin ymmärtänyt, miten tunteellinen mies hän on, vaikka olemme hyvin läheisiä.
Mieheni itki lohduttomasti, kun hänen vanhempansa erosivat. Hän oli auttamassa äitiään muutossa uuteen asuntoon ja illalla itki katkerasti, että nyt hänellä ei ole sitten enää lapsuudenkotia.
[quote author="Vierailija" time="21.09.2013 klo 15:31"]
[quote author="Vierailija" time="21.09.2013 klo 15:25"]
Mies jäi ovelle itkemään, kun lähdin 5 kk ikäisten kaksosten kanssa pois. Olin rättiväsynyt ja yrittänyt monta kuukautta saada miehen ymmärtämään, että myös hän voisi tehdä jotain. En vaatinut valvomaa öitä tai vastaamaan syöttövuoroista vaan olemaan lasten kanssa, siivoamaan omat jälkensä, olemaan kotona.
Lopulta en jaksanut. Hankin asunnon, muuttoauton ja oman elämän. Mies jöi ovelle itkemään, että ei ymmärtänyt, että olin tosissani.Hänen mielestään meillä meni hyvin. Tosin eniten häntä varmaan kosketti se, että vein television menessäni.
[/quote]
Olet varmasti kokenut kovia ja päätös raskas, mutta tuo telkkari sai kyllä hymyilemään. Me naiset kyllä pärjätään aina :)
Toivottavasti sinulla menee jo paremmin, miten kauan tapahtumasta on aikaa ja miten teillä nyt menee?
[/quote]
Kiitos kysymästä, menee paljon paremmin. Minä, televisio ja lapset asumme yhdessä, mies perusti uuden perheen ja sen jälkeen pari lisää. Joskus valitti minulle, että olisin voinut jäädä, hän olisi onnellisempi. Voi voi. Minulla on miesystävä, jonka kanssa emme aio muuttaa yhteen, koska kaikille tämä on hyvä systeemi.
Mieheni itki häpeästä, kun sain tietää, ettei hän ollutkaan maksanut vapaaehtoisia eläkemaksujani, vaikka olimme näin sopineet - kun minä olin kotona vauva kanssa. Häpeä oli todella käsinkosketeltava.
Mieheni isä kuoli aivan yllättäen. Sen kauhean päivän iltana mies halasi minua pitkään ja tiukasti ja itki pimeässä makuuhuoneessa olkaani vasten. Silittelin hänen hiuksiaan, suukottelin ja halasin. Sanoja ei ollut.
Lasten syntymän jälkeen on itkenyt, mutta mieleenpainuvin on silti se, kun menimme naimisiin. Alttarilla ei itkenyt, mutta vihkimisen jälkeen takahuoneessa silmät kostui ja kyyneleet valui :)
Näyttää siltä, että miehilläkin on tunteet.