monta lasta haluaisit? minkä ikäisenä uskallat

-

En halua yhtään lasta juuri siksi, että elämäni on nyt rauhallista, mielenkiintoista ja hyvää. Mieti nyt, haluatko todella väkisin kasata tiellesi lisää vaikeuksia. Olet saanut kokea jo äitiyden. Tuskinpa neljäs lapsi tuo enää mitään uutta. Elämällä on paljon muutakin annettavaa!

Minulla on 9 lasta ja 12 on tavoite.

Ikää 44 vuotta.

4 lasta on haaveena (nyt vasta esikoisen yrittämistä), voi olla että mieli vielä tulee muuttumaan lapsiluvusta, ja voi toki olla että lapsia ei edes siunaannu. Itse olen ajatellut niin että vielä 35-37 -vuotiaana voisin yrittää lasta (olen nyt 24), mutta mieluummin aiemmin, ja aina lähestyessä 40 vuotta pitää alkaa miettiä riskejä eri tavalla. Sinun tilanteessa varmaan nauttisin rauhallisemmasta tilanteesta pari vuotta, ja miettisin sitten uudestaan neljännen yrittämistä :) Jos siis haluat nauttia nyt tilanteestasi, ja luoda rauhallista "pohjaa" vauvalle.Esim 33-35v on aika keskiverto ikä vielä lapsenteossa, eikä mielestäni ollenkaan liian korkea.

Mä olen nyt 37 v. ja päättänyt vuosia sitten etten tee enää lapsia. Nyt kuitenkin alkanut vauvakuume nostaa päätään, koska on viimeiset vuodet menossa. Itse olin 30 vuotiaana sitä mieltä, että olen jo liian vanha vauvoihin, mutta kummasti se mieli muuttuu mitä vanhemmaksi tulee.

Kyllä minä pidin rajana 35v. Esikoisen sain 20-vuotiaana. Sain kaksoset 8 vuoden yrittämisen jälkeen (ei mitään hoitoja) 34v. ja eikä ole sen jälkeen tullut mieleenkään että haluaisin vielä lapsia vanhoilla päivillä, onneksi mies kävi steriloitavana, pelkäsi että tulee vielä toiset kaksoset :)

Nyt on neljä lasta. Aikeissa jättää tähän lapsiluku.

Mutta ei minulla ole takarajaa jos joskus vielä vauva kuume iskee.

En ole koskaan ajatellut kuinka monta lasta haluaisin. Kaksi lasta olen saanut, joista toinen elossa. Esikoisen sain 29 vuotiaana, toisen 31 vuotiaana. Ja nyt yritetään toiselle lapselle sisarusta, jos nyt on tärpännyt niin olen lapsen saatuani 34. Olen kyllä aika varma siitä että sitten minun lapsiluku on täynnä. Ainakin näitä itse tehtyjä. Harkitsen ihan vakavissani pyytäväni sterilisaatiota tämän lapsen jälkeen. Kyllä minulle 35 alkaa olla se raja ettei enää omia. Siihen jää sitten vielä niitä ruuhkattomiakin vuosia jos niin on tarkoitus.

Mies tosin on tavatessamme sanonut tahtovansa 5 lasta. Silloin tosin sanoin että ei minun kanssa ainakaan niitä kaikkia tee :D Mutta ainahan on olemassa adoptio.

Haluisin ehkä 4 lasta, olen 30 ja yhtään ei vielä ole. Luulisin, että lopetan yrityksen viimeistään kun olen 40. Olen aiemmin pitänyt takarajana 35-vuotta, mutta sen verran olen tajunnut, että ei ole enää mahdollista, että olen sitten ajatuksissani joustanut tuosta tavoiteajasta. Joustanut olen jo monta kertaa, kun alunperin niitä lapsia piti olla vähintään se 2 ennen kun olen 30.

Mä odotan on nyt toista lasta, olen 33. Musta tuntuu hyvin vahvasti, että kaksi riittää enkä enää tämän jälkeen haluaisi raskautta. Olen aina ajatellut itseni 0-2 lapsen äitinä kun olen lapsettomana asiaa miettinyt, enemmistä en ole koskaan unelmoinutkaan.

Joskus ennen lapsia tahdoin seitsemän lasta, nyt lapsia on neljä ja taistelen juurikin ajatuksesta jos vielä yksi.

Minulla on ikää 35 vuotta ja elämä on ihan mukavaa, pienin lapsi on 2- vuotias ja olen juuri taitteessa harkita että nyt voisi lapsen saada sillä epäilen tuleeko vaikka 5 vuoden päästä kun kuopus menee kouluun ja olisin 40 alkaa kaikkea tavallaan alusta.

Meillä on ihana perhe jos tälläsenäänkin eikä lapsia ole hommattu ajatuksella elämä sitten muuttuu vaan tahdottu nimenomaan uusi jäsen perheeseen. On ihana seurata miten vauvasta kasvaa iso.

Koitan varmaan vähän toppuutella vauvakuumeen myöntämistäkin.

Mutta nyt kun pienin opettelee tosiaan potalle ja kaikkea tulee eteen hänellä vielä niin paljon niin tätäkin kaikkea on vaan ihana seurata.

Koitan miettiä omaa työelämääkin, tahtoisin lisäkouluttaa itseäni ja se vaatii paljon perheeltäkin ja ikää ei ole ihan mahdottomasti. Ja jos katsoo eteenpäin vaikka 5 vuottakin elämää niin kun kuopus menee kouluun niin esikoinen taas elää jo melko itsenäistä elämää ja tahtoo myös paljon eri asioita, mietin että mikä kaikki on realistista: vauva ja sitten koulutus? Se on myös perheelle isoja asioita.

2 lasta suunnitelmissa. Ensimmäinen syntyy kun olen 28-vuotias (odotus meneillään). Toinen on varmaan tehtävä sitten joskus kolmekymppisenä, eli melko heti perään. Ikävää sinänsä, koska vihaan joka hetkeä tästä raskaudesta. Olen silti varma että haluan kaksi, ja niin haluaa miehenikin, joten olen valmis kestämään tämän paskan toisenkin kerran.

Haluaisin ison perheen, mutta käytännössä minulla ei ole resursseja siihen. Olen nyt kahden lapsen äitinä opiskelija (opiskelen toista tutkintoa), että saisin jonain päivänä elätettyä hyvin edes nämä kaksi. Kun valmistun, olen 37 ja liian vanha (omasta mielestäni) enää tekemään lapsia.

Joten tässäpä tämä meidän lapsiluku, ei mennyt tämä elämä ihan niin kuin kuvittelin, ja iloinen ja kiitollinen olen näistä kahdesta.

Halusin yhden lapsen. Nyt mulla on 9 kk vauva. Tällä hetkellä haluan ehdottomasti vielä toisenkin muutaman vuoden päästä. En tiedä ikäerostakaan minkä haluaisin. Haluan, että ensimmäinen on päässyt vaipoista ja nukkuu suurimman osan öistään ok ja uhma olisi koettu. Mutta tällaisethan riippuu hirveästi lapsesta. Tällä hetkellä en mitenkään jaksaisi uutta raskautta. Ja en tiedä sitten, haluanko oikeasti enää aloittaa alusta, kun elämä on helpottunut. Uusi raskauskin ajatuksena pelottaa. Ikää vasta 23. Äitini sai nuorimman lapsensa yli 40-vuotiaana.

Luulin halunneeni kaksi lasta, mutta kahden jälkeen halusin vielä kolmannen. Se oli selvää alusta asti, että lapset hommataan alle kolmekymppisenä (meille paras ratkaisu, muut tehköön, miten haluavat).

mä olen saanut ekat lapset 31 v, kaksoset kuopuksen 41 v ja 2 siinä välissä. ei pelottanut missään vaiheessa enkä koskaan itselleni mitään ikärajoja asetellut. olen jo 51 v, enkä tunne itseäni mitenkään vanhaksi.