Mitä yliopiston käyneenä ajattelet heistä

up

En yhtään mitään. Jokainen koulutus on yhtä arvokas ja tärkeintä on, että ihminen saa tehdä itselleen mielekkäitä asioita ja valintoja. 

Ihmisellä on yleensä yksi pää, kahdet kädet ja kahdet jalat. Elämä olisi hankalaa jos olisi viisi päätä mutta ei raajoja, tai viisi kättä ilman päätä ja jalkoja.

Samoin myös yhteiskunnassa tarvitaan erilaisia ihmisiä, jotka osaavat tehdä erilaisia asioita.

(Mukaelma kiinalaisesta sananlaskusta)

Mitä ihmettä, miksi ajattelisin mitään erityistä? Duunareiden lapsi olen itsekin vaikka maisteri olenkin. 

Ihailen esim. erittäin taitavia rakennusmiehiä, putkimiehiä ja hyvin työnsä tekeviä palomiehiä, poliiseja ja sairaanhoitajia. Ihailen myös kädentaitoja ihmisillä ja ahkeruutta. Ihailen kokkeja, jotka tekevä ttyötään intohimolla ja ammattitaidolla. Voisin kannustaa poikaani ihan hyvin kyseisiin ammatteihin. Ihailen myös naispuolisia eri duunariammatteja tekeviä. Ihailen siivoojaa, joka tekee työhuoneestani raikkaan ja siistin, vaikka olen aikamoinen papereiden pyörittelijä. Ihailen kun hän kävelee työpaikkani käytävillä vastaan ja tervehtii hymyillen. 

Arvostan kaikkea työtä. 

Toki toivoisin, että poikani jaksaisi opiskella ja opiskelisi pitkälle ja pääsisi elämässään eteen päin. Mutta eniten toivon, että hän löytää itselleen ammatin/koulutuksen/uran alalta, jolle halua ja jossa on hyvä. Olkoon se sitten vaikka putkimies, jos haluaa ja on valmis työskentelemään ahkerasti ja taitavasti. 

En ajattele mitään vaan suhtaudun kaikkiin muihin ihan vain ihmisinä. Mutta olen huomannut että usein on parempi että en itse mainosta koulutustani tai asemaani hirveästi. Olen mukana harrastustoiminnassa jossa on ihmisiä laidasta laitaan ja tulen siellä toimeen kaikkien kanssa. Monesti kun työni on vihdoin tullut esiin (joskus vasta vuosien tuttavuuden jälkeen), moni alemmin koulutettu on ollut todella hämmästynyt kun on ajatellut minun olevan jotain ihan muuta. Ilmeisesti moni kuvittelee että tohtori ei alentuisi seurustelemaan "tavallisten" ihmisten kanssa. Minusta sellainen ajatus on kummallinen mutta sellaista selvästikin esiintyy.

Kumppanini on käynyt amiksen ja olen itse amiksessa töissä. Eipä näissä asioista mitään ihmeellistä ole. Kavereina on niin tohtoreita ja tarjoilijoilta, eikä ihmisen koulutuksella ole niin väliä. 

No en kyllä ajattele yhtään mitään.

Miksi rakenne heistä, jotka on yleistynyt? Oikea muoto on niistä, jotka. Tätä näkee nykyääN kaikkialla. Hänestä tulee se ja heistä ne.

Itse kysymykseen, joka on siis kieliopillisesti väärin muotoiltu, niin olen käynyt yliopiston Ja siellä on porukkaa joka lähtöön. Koulutusta tärkeämpää on minulle, että on perehtynyt maailmaan ja kiinnostunut siitä, eikä mene. Ain virran mukana aivottomasti. Kaikilla perehtyminen ei ole tullut yliopisto-opinnoista ja yliopistollakin voi lukea aika kapeita tutkintoja.

Maailmassa tarvitaan myös ei-akateemisia. Yliopisto ei ole mikään autuaaksi tekevä paikka jota kaikkien kannattaa tavoitella, eikä sen käyminen hyödytä ihmistä tai yhteiskuntaa jos sen tyyppinen opiskelu ei ole se itselle sopiva juttu. Toivon että mahdollisimman moni voi tehdä työtä joka kiinnostaa itseä ja josta saa hyvän toimeentulon. 

Mitä AP hakee tällä typerällä kysymyksellä? Taasko joku yritys amisten haukkumiseksi?

Kohta joku muka akateeminen kirjoittaa, että inhoaa duunareita, jotta päästään vihaamaan kopeita akateemisia, mikä onkin tähän ketjun tarkoitus. Kuule! Lopeta jo vihapuheesi akateemisia kohtaan!

Ei merkitse mitään erityistä. Aloitin itsekin suorittamaan kaksoistutkintoa eli olisin hyvin voinut päätyä sille amiksen alalle, mutta lukio vei aikaa niin että jätin amiksen kesken. En koe olevani sen kummallisempi vaikka meninkin yliopistoon.

Ainoa mikä on todella vaivaannuttavaa on se jos joku amis kaveri on kokoajan todella tietoinen matalammastavkoulutuksestaan ja puhuu itsestään vähättelevästi. Siihen on todella vaikeaa suhtautua. En ole itse samaa mieltä, mutta en jaksa kerta toisensa jälkeen pönkittää hänen itsetuntoaan ja yrittää kehua kun oma olo on niin vaivaantunut.

En mitään erityistä. Fiksuja ja mukavia ihmisiä on kaikentasoisilla koulupohjilla liikenteessä.

Ei harmittanut sekään, kun yksi lapsistani jätti kesken yliopisto-opinnot ja hankki alemmantasoisen tutkinnon. Työ on osoittautunut vielä 5 vuoden ammatissaolon jälkeenkin hänen unelma-ammatikseen.

No täytyy myöntää, että kyllä mä vähän joitakin ammattiryhmiä karsastan. En tiedä miksi. Arvostan rakennusmiehiä mutta en alkaisi seurustelemana junankuljettajan tai ratikkakuskin kanssa :D en ymmärrä mistä tämä tulee? Kai ne on molemmat ihan kunniallisia ammatteja. Jopa paskakuskia ja postimiestä arvostan enemmän. Ja voisin harkita treffeille menoa roskakuskin kanssa. 

Olen itse akateeminen ja kyllähän se fakta on, että Suomessa on luokkajakoa. Siitä on oikein mahdotonta päästä eroon. Se ei tarkoita sitä, että ihmisiä pitää eriarvoistaa tai nähdä itsensä jossain portaissa, mutta kyllä se totta on, että meillä on duunareita, AMK-duunareita, akateemisia, johtajia ja kaikkea siltä väliltä. Ihmiset jakautuvat luokkiin.

Siihen on ihan syitä, miksi monet amislaiset pysyvät omissa piireissään ja akateemiset omissaan. Akateeminen ihminen ei välttämättä arvosta normiduunia niin kauheasti ja duunari taas ei välttämättä arvosta akateemista koulutusta. On helpompaa olla omissa piireissään, eikä tämän myöntäminen ole mitenkään ongelmallista. Tosiasioista pitää voida puhua.

Ehkä tämä oli se tosiasia, jonka ap halusi kuulla? Who knows.

Ei ole tapana arvottaa ihmisiä heidän koulutuksensa mukaan. Jokainen menköön sinne kouluun mihin rahkeet riittää ja mikä kiinnostaa. Toivottavasti kaikki löytävät sen oman paikkansa.

Parasta kun jokainen hankkii kykyjään vastaavan koulutuksen. Saa paljon enemmän irti opinnoista ja työelämästäkin kun ei tähtää liian korkealle. 

Arvostan kaikkia, ammatista riippumatta, jotka ovat kiinnostuneet elämästä, ovat ahkeria ja valoisia. 

Kiinnostuneita historiasta, maailmanmenosta ja matkustamisesta. Ehkä joku kiva harrastus, esim. ulkoilu tms. ja pitää eläimistä. Valmius oppia uusia asioita plussaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kumppanini on käynyt amiksen ja olen itse amiksessa töissä. Eipä näissä asioista mitään ihmeellistä ole. Kavereina on niin tohtoreita ja tarjoilijoilta, eikä ihmisen koulutuksella ole niin väliä. 

Kyllähän koulutuksella merkitystä on. Eihän kukaan voi sanoa, ettei olisi. Eihän se ihmisarvoa mittaa, mutta kyllä vaikuttaa arvoihin. Humanistit viihtyvät usein keskenään ja kovin alojen akateemisen keskenään johtuen juurikin niistä arvoista. Ilman tietynlaisia arvoja ei voi edes opiskella tiettyjä aloja.

On myös ihmisiä joille koulutus ja ammatti ovat erittäin tärkeitä asioita.