Mies kysyi kihloihin

Niin? Mikä hoppu sitten on? Lapset hankittu ja kaikki. Ei sitä välttämättä tarvi mennä naimisiin. Ei se mitään muuta.

Mulla olis kyllä mies vaihtunut jos olisi kysynyt kihloihin! Se on joko kosinta naimisiin tai sit ei mitään. Tosin joillain on tosi vääristynyt käsitys näistä jutuista. TIS sika-Mikaa lainatakseni ”kihlaus on lupa kosinnasta”. Eli onnittelut, olet napannut itsellesi sian.

Vierailija kirjoitti:

Niin? Mikä hoppu sitten on? Lapset hankittu ja kaikki. Ei sitä välttämättä tarvi mennä naimisiin. Ei se mitään muuta.

Ei hoppu olekaan, muutenkin olisi avioehto jos naimisiin mentäisiin kun olen huomattavasti paremmassa taloudellisessa asemassa. Vastaavassa tilanteessa olevilta vertaiskokemuksia kuulisin. Miksi ylipäätään kihloihin kumppani kysynyt jos ei avioliitosta kiinnostunut?

-ap

Up

Olin varma, että ketjun olisi yrittänyt herättää äkäistä keskustelua siitä ikiaiheesta, että "ei kihloihin mennä, kihloissa ollaan ja naimisiin mennään".

Kannattaisiko opetella pikku hiljaa puhumaan puolisonsa kanssa? Vinkki: sinäkin voit avata suusi.

Me oltiin kihloissa ja avoliitossa 10v ennenkuin mentiin naimisiin. Naimisiin mentiin järkisyistä, helpompi hoitaa asioita jos toiselle tapahtuu jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin? Mikä hoppu sitten on? Lapset hankittu ja kaikki. Ei sitä välttämättä tarvi mennä naimisiin. Ei se mitään muuta.

Ei hoppu olekaan, muutenkin olisi avioehto jos naimisiin mentäisiin kun olen huomattavasti paremmassa taloudellisessa asemassa. Vastaavassa tilanteessa olevilta vertaiskokemuksia kuulisin. Miksi ylipäätään kihloihin kumppani kysynyt jos ei avioliitosta kiinnostunut?

-ap

Tämähän on ollut ikuisuusvääntö palstalla, että tarkoittaako kihloihin meno kosintaa ja naimisiin menoa. Osa kun on sitä mieltä, että kihlaus on jokin erillinen ja arvokas asia itsessään. Miehesi ei taida olla se terävin kynä, mutta ilmeisesti hyvä mies ja isä kuitenkin, niin en tuhlaisi aikaa tällaisen yksityiskohdan miettimiseen.

En osaisi kuvitella puolisoni kysyvän, mennäänkö kihloihin. Kyllä me molemmat ymmärrämme asian niin, että kihloissa ollaan silloin, kun on sovittu avioliitosta. Ja avioliittoon emme aio mennä, koska sillä ei ole meille instituutiona mitään merkitystä.

En kuitenkaan ymmärrä, miksi sinä kysyt meiltä, miksi kumppanisi kysyi sinua kihloihin aikomatta mennä naimisiin. Hän itse on ainoa, joka kysymykseesi voi vastata.

En tiedä miksi, mutta aloitus kuulosti keksityltä. Mies halusi vain kihloihin mutta oli silti nähnyt vaivaa hankkiakseen sormuksenkin etukäteen? 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisiko opetella pikku hiljaa puhumaan puolisonsa kanssa? Vinkki: sinäkin voit avata suusi.

Kuten aloituksessa sanoin olen ottanut naimisiinmenoaihetta puheeksi jota mies väistellyt. En tietenkään toista naimisiin pakottamaankaan ryhdy. Vaikka aiheesta koittanut keskustella niin mies vaihtaa äkisti puheenaihetta kuitattuaan aiheen yhdellä lauseella jos sitäkään

-ap

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miksi, mutta aloitus kuulosti keksityltä. Mies halusi vain kihloihin mutta oli silti nähnyt vaivaa hankkiakseen sormuksenkin etukäteen? 

Sormus ollut hänellä tiedossa vuosia ennen tuntemistamme koska kyseinen sormus suvussa kulkenut sormus jonka anoppi antoi pojalleen sitä varten että kun löytyy sopiva kumppani voi antaa sormuksen eteenpäin

-ap

Vierailija kirjoitti:

En osaisi kuvitella puolisoni kysyvän, mennäänkö kihloihin. Kyllä me molemmat ymmärrämme asian niin, että kihloissa ollaan silloin, kun on sovittu avioliitosta. Ja avioliittoon emme aio mennä, koska sillä ei ole meille instituutiona mitään merkitystä.

En kuitenkaan ymmärrä, miksi sinä kysyt meiltä, miksi kumppanisi kysyi sinua kihloihin aikomatta mennä naimisiin. Hän itse on ainoa, joka kysymykseesi voi vastata.

En tiedä toisia joille mies esittänyt kihloihin menon noin ja onko tavallistakin. Ja sitä kuinka avioliittopuheita käyty sen jälkeen vai jääty pysyvästi kihlavaiheeseen. Vertaiskokemuksia toivoisin

-ap

Tuo "ollaan kihloissa" on aivan naurettavaa. Kihlat tarkoittaa aikaa ennen naimisiinmenoa, lyhyehköä sellaista. Itse olen tehnyt tuon asian selväksi kyllä miehilleni aina. Nykyään siis naimisissa yli 5 v. Olen seurustellut ennen nykyistä miestänikin, mutten ole kosintaan vastannut ennen myöntävästi, koska se olisi minulle tarkoittanut naimisiinmenoa. 

Vierailija kirjoitti:

Me oltiin kihloissa ja avoliitossa 10v ennenkuin mentiin naimisiin. Naimisiin mentiin järkisyistä, helpompi hoitaa asioita jos toiselle tapahtuu jotain.

Menittekö naimisiin isosti juhlien vai maistraatissa? Miten päädyitte sopimaan kymmenen vuoden kuluttua avioliitosta niin että puheista teoiksi?

-ap

Ap! Miski et vastannut mulle siinä toisessa ketjussa??? Jäi vähäb häiritsee.

Kihloista viimeistään kahden vuoden kuluttua häät. Tämä on niinkuin se Käytäntö ollut kautta aikojen.

Mä kihlasin mun miehen toissa karkauspäivänä, mutta naimisiin asti ei päästy, koska mies ei halunnut.

Mun mielestä aika noloa miehen puolelta, kun ei ole hamekangastakaan ostanut...

Hän sai jo perheen, joten miksi enää naimisiin?

Miksi sinä teit ensin lapsia, jos halusit naimisiin joskus?

Me oltiin myös kihloissa 10 vuotta ennen naimisiin menoa. Naimisiin mennessä lapsista vanhempi aloitti jo koulunsa. Meilläkin kihloihin meni oli aika arkinen tapahtuma. Häistä sovittiin vuosi ennen häitä. Oli romanttisempi hetki (auringonlasku ja vain me) kaksi, ja todettiin että eiköhän nyt voisi olla aika.

Miehellä aiemmin stressasi taloudelliset jutut. Halusi pystyä kustantamaan juhlat itse ilman vanhempien apua. Oli kuitenkin asuntolainat ym kulut päällä. Mulle olisi hyvin riittänyt vihkiminen todistajien lasnäollessa. Vitkuttelua joskus ihmettelin, mutta ihmeelliset voivat olla puolison aivoitukset.

P.s. Olemme onnellisia. Näimisissa nyt oltu 16v (yhdessä 27v)