Mies kysyi kihloihin

Vierailija kirjoitti:

Mulla olis kyllä mies vaihtunut jos olisi kysynyt kihloihin! Se on joko kosinta naimisiin tai sit ei mitään. Tosin joillain on tosi vääristynyt käsitys näistä jutuista. TIS sika-Mikaa lainatakseni ”kihlaus on lupa kosinnasta”. Eli onnittelut, olet napannut itsellesi sian.

Niin ja kaikkien pitää toimia samalla tavalla, koska sinä olet sitä mieltä?

Kyllä nyky-yhteiskunnassa perikonservatiivisista arvoista on luovuttu jo ajat sitten, jollekin pelkkä kihlaus voi olla lupaus loppuelämästä yhdessä. Ei kaikki halua naimisiin, sehän on käytännössä vain paperinpala. Yhtälailla kihlaus voi olla lupaus henkisellä tasolla mikäli avioliiton lailliset oikeudet eivät kiinnosta.

Eli siis ongelma on, että mies ei halua naimisiin.

Jos teette vielä avioehdon, niin eihän naimisiin meno muuta mitään muuta kuin ehkä halutessasi sukunimeä. Leskeneläkkeen mahdollisuuden se mielestäni tuo, eli sillä voisit perustella naimisiinmenoa miehellesi. Tietysti on myös mukavampi käydä koulun ja päiväkodin vanhempainilloissa, kun isällä, äidillä ja lapsella on sama sukunimi. (Tiedostan, että tämä on vain minun henkilökohtainen mielipiteeni).

Sorry, mutta kyllähän tuo ihme pelleilyä on. Aikuiset, perheelliset ihmiset ”kihloissa”. Niin kuin jotkut teinit.

Jos sillä perheellä on joku aatteellinen tausta eikä anoppi anna mennä naimisiin, niin susiparina voi kyllä elää koko ikänsä mutta leskeneläke jää sitten saamatta ja perintökuviot ovat vähän hankalammat. Muuten kai se teidän tapauksessanne on ihan yksi ja sama. Ihan samanlaista elämää joka tapauksessa.

Tai voihan tosiaan olla, että mies ajattelee että kun pikkulasten kanssa elämä ei olekaan niin auvoista, että ei kai tässä enää kannata naimisiin mennä vaan miettii jo ihan muita kuvioita. Avoliitosta on helpompi lähteä omille teille.

Avioehto olisi siksi että mies veloissa ollut jo vuosia ennen tapaamistamme nuoruudenhölmöilyjen takia. Yhä palkasta menee osa ulosottoon. Avioehdossa ei olisi käytännössä muuta kuin että velat eivät ole yhteiset

-ap

Kaikki ystäväpariskunnat menneet viime vuosina naimisiin. Yksissä häissä mieheni sanoi muille vieraille ylpeänä että kun hän kanssani menee naimisiin niin hänen sukunimensä tulee minulle. Mutta kyseisten häiden jälkeen ei ole häistä halunnut puhua sanallakaan, ihmettelen

-ap

Vierailija kirjoitti:

Avioehto olisi siksi että mies veloissa ollut jo vuosia ennen tapaamistamme nuoruudenhölmöilyjen takia. Yhä palkasta menee osa ulosottoon. Avioehdossa ei olisi käytännössä muuta kuin että velat eivät ole yhteiset

-ap

Velat eivät joka tapauksessa ole yhteiset, etenkään kun ne on hankittu ennen avioitumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioehto olisi siksi että mies veloissa ollut jo vuosia ennen tapaamistamme nuoruudenhölmöilyjen takia. Yhä palkasta menee osa ulosottoon. Avioehdossa ei olisi käytännössä muuta kuin että velat eivät ole yhteiset

-ap

Velat eivät joka tapauksessa ole yhteiset, etenkään kun ne on hankittu ennen avioitumista.

Sitten avioehdollekaan ei tarve

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla olis kyllä mies vaihtunut jos olisi kysynyt kihloihin! Se on joko kosinta naimisiin tai sit ei mitään. Tosin joillain on tosi vääristynyt käsitys näistä jutuista. TIS sika-Mikaa lainatakseni ”kihlaus on lupa kosinnasta”. Eli onnittelut, olet napannut itsellesi sian.

Niin ja kaikkien pitää toimia samalla tavalla, koska sinä olet sitä mieltä?

Kyllä nyky-yhteiskunnassa perikonservatiivisista arvoista on luovuttu jo ajat sitten, jollekin pelkkä kihlaus voi olla lupaus loppuelämästä yhdessä. Ei kaikki halua naimisiin, sehän on käytännössä vain paperinpala. Yhtälailla kihlaus voi olla lupaus henkisellä tasolla mikäli avioliiton lailliset oikeudet eivät kiinnosta.

Mihin sitä kihlausta tarvitaan, jos halutaan/luvataan/päätetään olla loppuelämä yhdessä? Ja kääntäen: mikä siitä tekee kihlauksen, kun kaksi ihmistä sopii keskenään, että "olemme yhdessä loppuelämämme"?

Vierailija kirjoitti:

Sorry, mutta kyllähän tuo ihme pelleilyä on. Aikuiset, perheelliset ihmiset ”kihloissa”. Niin kuin jotkut teinit.

Jos sillä perheellä on joku aatteellinen tausta eikä anoppi anna mennä naimisiin, niin susiparina voi kyllä elää koko ikänsä mutta leskeneläke jää sitten saamatta ja perintökuviot ovat vähän hankalammat. Muuten kai se teidän tapauksessanne on ihan yksi ja sama. Ihan samanlaista elämää joka tapauksessa.

Tai voihan tosiaan olla, että mies ajattelee että kun pikkulasten kanssa elämä ei olekaan niin auvoista, että ei kai tässä enää kannata naimisiin mennä vaan miettii jo ihan muita kuvioita. Avoliitosta on helpompi lähteä omille teille.

Kertoisitko, miten avioliitossa oleminen vaikeuttaa omille teille lähtemistä? Puolen vuoden harkinta-aika on, jonka jälkeen pitää muistaa vahvistaa haluavansa erota, ja muutaman kympin se kai maksaa. Se tuskin kuitenkaan ketään pidättelee lähtemästä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sorry, mutta kyllähän tuo ihme pelleilyä on. Aikuiset, perheelliset ihmiset ”kihloissa”. Niin kuin jotkut teinit.

Jos sillä perheellä on joku aatteellinen tausta eikä anoppi anna mennä naimisiin, niin susiparina voi kyllä elää koko ikänsä mutta leskeneläke jää sitten saamatta ja perintökuviot ovat vähän hankalammat. Muuten kai se teidän tapauksessanne on ihan yksi ja sama. Ihan samanlaista elämää joka tapauksessa.

Tai voihan tosiaan olla, että mies ajattelee että kun pikkulasten kanssa elämä ei olekaan niin auvoista, että ei kai tässä enää kannata naimisiin mennä vaan miettii jo ihan muita kuvioita. Avoliitosta on helpompi lähteä omille teille.

Kertoisitko, miten avioliitossa oleminen vaikeuttaa omille teille lähtemistä? Puolen vuoden harkinta-aika on, jonka jälkeen pitää muistaa vahvistaa haluavansa erota, ja muutaman kympin se kai maksaa. Se tuskin kuitenkaan ketään pidättelee lähtemästä?

No, jos on avoliitossa, mitään sen kummempia erohakemuksia ja harkinta-aikoja ei tarvita. Eikä maksa mitään. Ei ole mitään järkeä mennä naimisiin jos aikoo muutenkin lähteä tai ainakin miettii sitä vaihtoehtoa.

Vierailija kirjoitti:

Eikö se olisi lapsillekin jotenkin kiusallista? ”Iskä ja äiti menee huomenna naimisiin...” Mitäs sitä ollaan sitten tähän asti oltu? Ja eikö se tunnu oudolta kun äiti pukeutuu nuoreksi morsiameksi valkoiseen pukuun ja leikitään hääleikkiä vaikka ollaankin oikeasti vanha pari ja lapset, koirat ja asuntolaina jo hommattuna. En vain ymmärrä tuollaista larppaamista.

Miksi pitäis pukeutua, olla valkoinen puku, hääleikkejä, miksi? Eihän ap tuommoisia halunnut vaan naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sinua on kerran kosittu, mielestäni voit alkaa suunnittelemaan häitä (yhdessä). Olisit voinut ruveta ihan koska tahansa. Mitäpäs jos nyt kysyt mieheltä mitä mieltä hän on vihkipaikasta x jne. 

Hänen mukaansa ei ole kosinut vaan ainoastaan ehdottanut kihloja

-ap

Ok, olet siis valmis menemään naimisiin ilman hössötystä ja kalliita juhlia, joissa miehen pitäisi kekkaloida keskipisteenä vastoin tahtoaan, ja sinulle sopisi hoitaa asia ihan vain paperilla. Ja silti mies ei suostu?

Tulee mieleen vain yksi syy: mies ei aio jatkaa avoliittoa enää kauan ja siksi kieltäytyy avioliitosta. Muita syitä on vaikea keksiä.

Voithan toki painottaa, että ehdottomasti haluat että tämä asia hoidetaan kuntoon ja kertoa perustelusi. Jos mies yhä kieltäytyy, taitaa olla suunnittelemassa lähtöä ainakin muutaman vuoden sisällä.

Oikeastiko joku haluaa miehen olevan keskipiste vasten tahtoaan? Uskon että pareilla joilla tuollaiset häät, mies itse haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sinua on kerran kosittu, mielestäni voit alkaa suunnittelemaan häitä (yhdessä). Olisit voinut ruveta ihan koska tahansa. Mitäpäs jos nyt kysyt mieheltä mitä mieltä hän on vihkipaikasta x jne. 

Hänen mukaansa ei ole kosinut vaan ainoastaan ehdottanut kihloja

-ap

Ok, olet siis valmis menemään naimisiin ilman hössötystä ja kalliita juhlia, joissa miehen pitäisi kekkaloida keskipisteenä vastoin tahtoaan, ja sinulle sopisi hoitaa asia ihan vain paperilla. Ja silti mies ei suostu?

Tulee mieleen vain yksi syy: mies ei aio jatkaa avoliittoa enää kauan ja siksi kieltäytyy avioliitosta. Muita syitä on vaikea keksiä.

Voithan toki painottaa, että ehdottomasti haluat että tämä asia hoidetaan kuntoon ja kertoa perustelusi. Jos mies yhä kieltäytyy, taitaa olla suunnittelemassa lähtöä ainakin muutaman vuoden sisällä.

Oikeastiko joku haluaa miehen olevan keskipiste vasten tahtoaan? Uskon että pareilla joilla tuollaiset häät, mies itse haluaa.

Muistan kun veljeni kaverit tilittivät muutaman oluen jälkeen meillä saunoessaan, että suurin syy vastustella tyttöystävän hääunelmia oli heillä jokaisella, ettei yhtään nähnyt itseään siinä kaikkien keskellä esiintymässä. ”Kun vois vaan mennä jossain Lapin kairalla kahdestaan naimisiin niin menisin vaikka heti”, yksikin huokaili. Mutta tyttöystävä taas halusi kirkkohäät ja prinsessapäivän.

Että kyllä niitä on, usko pois.

Oletko puhunut aiheesta kunnolla miehesi kanssa? Sanoit miehen välttelevän aihetta mutta minun mielestäni kaksi aikuista parisuhteessa saavat olla valmiita keskustelemaan vähän epämiellyttävimmistäkin asioista.

Toista ei tarvitse tietenkään ahdistaa nurkkaan mutta tekisin tilaa ja aikaa keskustelulle ja ilmoittaisin asiallisesti miehelle että asiasta on puhuttava kun se sinun mieltäsi vaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Oletko puhunut aiheesta kunnolla miehesi kanssa? Sanoit miehen välttelevän aihetta mutta minun mielestäni kaksi aikuista parisuhteessa saavat olla valmiita keskustelemaan vähän epämiellyttävimmistäkin asioista.

Toista ei tarvitse tietenkään ahdistaa nurkkaan mutta tekisin tilaa ja aikaa keskustelulle ja ilmoittaisin asiallisesti miehelle että asiasta on puhuttava kun se sinun mieltäsi vaivaa.

Olen puhunut useaan otteeseen. Pisimmillään mies sanoo että joko suuret kirkkohäät tai sitten maistraatissa paperit vaan täytetään. Ja olen sanonut että maistraatti kävisi hyvin mutta ei silti ole valmis varaamaan ajankohtaa vaan väistelee aihetta. Puhutaan yleensä asioista laidasta laitaan, tässä asiassa vetää syvällisen keskustelun sijaan vitsiksi joka ei edes naurata

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sorry, mutta kyllähän tuo ihme pelleilyä on. Aikuiset, perheelliset ihmiset ”kihloissa”. Niin kuin jotkut teinit.

Jos sillä perheellä on joku aatteellinen tausta eikä anoppi anna mennä naimisiin, niin susiparina voi kyllä elää koko ikänsä mutta leskeneläke jää sitten saamatta ja perintökuviot ovat vähän hankalammat. Muuten kai se teidän tapauksessanne on ihan yksi ja sama. Ihan samanlaista elämää joka tapauksessa.

Tai voihan tosiaan olla, että mies ajattelee että kun pikkulasten kanssa elämä ei olekaan niin auvoista, että ei kai tässä enää kannata naimisiin mennä vaan miettii jo ihan muita kuvioita. Avoliitosta on helpompi lähteä omille teille.

Kertoisitko, miten avioliitossa oleminen vaikeuttaa omille teille lähtemistä? Puolen vuoden harkinta-aika on, jonka jälkeen pitää muistaa vahvistaa haluavansa erota, ja muutaman kympin se kai maksaa. Se tuskin kuitenkaan ketään pidättelee lähtemästä?

No, jos on avoliitossa, mitään sen kummempia erohakemuksia ja harkinta-aikoja ei tarvita. Eikä maksa mitään. Ei ole mitään järkeä mennä naimisiin jos aikoo muutenkin lähteä tai ainakin miettii sitä vaihtoehtoa.

Jos on yhteistä omaisuutta ja/tai yhteinen asunto ja/tai yhteisiä lapsuia, niin se eropaperin täyttäminen ei kyllä paljon rasita muihin sovittaviin asioihin verrattuna.

Onpa täällä vanhoillisia asenteita. Ihan kuin nykyään naimisiinmeno olisi joku pakko.

Mulla oli sama tilanne. Mentiin kihloihin kun mies kosi ja oltiin kihloissa 8v ennen kuin mies ees suostui puhumaan avioliitosta. Hänellä todella vahva ajatus mitä kaikkea pitää olla ennen avioliittoa. Pitää olla talo ja tietyssä asemassa töissä... Lopulta mentiin maistraatissa naimisiin vasta kun oltiin kihloissa oltu 11v ja lapsi oli tulossa. Hän halusi naimisiin lopulta vain jotta voimme ottaa yhteisen sukunimen koko perheelle. Tässä mies kyllä yllätti ottamalla minun sukunimeni vaikka hänen olisi ollut mielestäni kauniimpi.

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä vanhoillisia asenteita. Ihan kuin nykyään naimisiinmeno olisi joku pakko.

Konservatismi on palaamassa. Ikiteinit on jäämässä junasta.

Toiset haluaa vain sillä sormuksella merkata puolisonsa varatuksi.

Siksi kihlaus.