Tajusin, miksi joidenkin ihmisten ympäriltä kaverit kaikkoaa

Oon lukenut paljon juttuja, miten joku suree kun kaverit ei pidä yhteyttä tai ei välttämättä edes vastaa viestiin, jossa pyytää kaveria seuraksi jonnekin tms. Mullekin on pari kertaa tehty semmoista. 

Olen vain ajatellut, että ne jotka toiselle näin tekevät on moukkia, kunnes itse huomasin jättäväni vastaamatta yhdelle ihmiselle. En vain jaksanut. 

Syy: jos tämän ihmisen kanssa lähtee kahville, hän puhuu aivan koko ajan omista asioistaan. Kun kysyn, mitä kuuluu, hän aloittaa kertomaan laveasti ongelmistaan ja kyselee neuvoa. Multa hän ei kysy kyllä juuri mitään, useamman kerran olen oikein tarkkaillut tätä. Tämmöinen käytös on toistuvasti aika rassaavaa. Ja kun ongelmat eivät ole sillä tavalla maailmaa mullistavia, että tällä ihmisellä olisi jokin selkeä kriisi elämässään vaan hän tekee ihan pikku jutuistakin kriisin ja jaksaa pohtia jonkin tekstarin sisältöä ja sanavalintoja jne.

Ylipäätään tästä ihmisestä paistaa semmoinen ahdistuneisuus ja huonovointisuus ja kun en ole koskaan oppinut tätä oikein tuntemaan, pintapuolisesti vain, niin en oikein osaa auttaa tai jotenkin ammentaa todellisesta ystävyydestä, koska semmoista ei ole edes päässyt syntymään. Käymme vain kahvilla eikä olla koskaan oltu edes läheisiä. Olen ymmärtänyt, että tällä ihmisellä ei ole oikein kavereita ja siksikin olen usein lähtenyt kun tiedän omasta kokemuksesta että joskus voi olla tosi yksinäinen olo. Mutta en koe saavani tästä kuviosta mitään. Ylipäätään jos käydään tunnin verran kahvilla niin se aika olisi kiva käyttää ihan keveistä asioista jutteluun eikä alkaa tilittää syntyjä syviä. 

Ja sitten semmoinen juttu, että tällä ihmisellä on jokin ruoka-ongelma, jota epätoivoisesti peittelee. Esim. ottaa aina kahvin kanssa pullan mut ei koskaan syö siitä kuin pari palasta ja pitää sitä jännästi servietin suojissa ja silloin kun luulee etten näe, hän sujauttaa sen kassiinsa. Kerran ihan reilusti kysyin tästä ja hän vain puhui että ei pysty syömään vehnää kun maha menee sekaisin mut miksi sit ylipäätään ostaa pullaa... Ja joskus kun ollaan oltu lounaalla niin hän on kyl ottanut ison annoksen mut pyörittelee sitä lautasellaan ja kasaa sitä pieniksi kasoiksi ja jättää lautaselle. tämäkin juttu häiritsee. Kuten sanoin, jos pohjalla olisi pidempi ja läheinen ystävyys niin tätä ruokajuttua voisi oikeasti käsitellä samoin kuin niitä muita ongelmia mutta kun kaveruus on ollut pikemminkin tututstumisasteella koko ajan, niin ei oikein huvita tutustua tämän enempää...

Itse olen ottanut sen opikseni etten ainakaan jankkaa ongelmistani tai ylipäätään puhu negatiivisia asioita siinä vaiheessa kun olen ystävystymässä jonkun kanssa. Ei kukaan halua kaveripiiriinsä negatiivista ihmistä. Sitten kun vastavuoroinen ystävyys on kehittynyt, voi alkaakin avautua ja odottaa toiselta myötäelämistä. 

Että tätäkin kannattaa miettiä ihan perusteellisesti, jos koette, että ette saa kavereita ja vähätkin kaverit tuntuvat karttavan.