Lue keskustelun säännöt.
Miten miehen saa pukeutumaan statuksensa mukaan?
19.09.2013 |
Mieheni on kehityspäällikkö jolla on jonkin verran asiakastapaamisia. Ne työkaverit, jotka ovat samalla päällikkötasolla hänen kanssaan ja joiden kanssa hän istuu myös yrityksen hallituksekssa, osaavat pukeutua, ovat aina fiksuissa vaatteissa, parturissa käyneitä ja kengätkin lankissa. Mua hävettää tuo mies, joka ei vuosienkaan epätoivoisen "koulutuksen" jälkeen osaa katsoa peiliin eikä ajattele vaatteita ollenkaan. Hänellä voi olla jalassa vihreät farkut, liian pieni kulahtanut musta t-paita ja ruskeat kengät. Tai liian lyhyet housut, kainaloista harmaaksi hikoiltu t-paita ja college-huppari. Ja tukka rehottaa aina.
Jos saan hänet ostamaan jotain siistimpää, hän ei käytä vaan "säästelee" vaatetta kaapissa. Ei tajua, että se tänä syksynä ostettu kauluspaita voi olla armottoman naurettavan näköinen kolmen vuoden päästä, eikä sitä voi säästellä vaan sitä pitää käyttää. Eikä tajua, että jos on kahdeksankympin pikee-paita, ei sitä pueta muuttohommiin vaan vaihdetaan joku vanha paita päälle. Eikä varsinkaan tajua, että uudet housut voi ostaa jo ENNEN kuin vanhat repeävät haaroista...
Miten, miten tuosta sankarista leipoisi vielä edes siistin, jos ei tyylikästä?
Kommentit (48)
Jos vaan antaisit miehen pukeutua juuri niinkuin hän itse haluaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 23:09"]
Ostatat erikseen ne työvaatteet. Ja kerrot kolme sääntöä:
- töihin laitetaan työvaatteet
- töihin ei laiteta kotivaatteita
- kotiin ei laiteta työvaatteita
Tosi yksinkertaista, eikä tarvi arpoa niitä vaatteita joka aamu. Muutama kauluspaita, sopivat kravatit jos ei mene ylipukeutumiseksi, pari neuletta ja slipoveria, parit siistimmät housut, siistit kengät. Ja siis mitään muuta vaatteita ei töihin laiteta.
Ja parturissakäynti hoituu niin, että miehelle varataan hiustenleikkuu aika jokaisen kuun tiettynä päivänä. Aina sama päivä. Kerran kuussa. Ei tarvitse vaivata päätä, että milloin pitäisi mennä. Silloin meneepi. Miesten hiukset täytyy leikata kerran kuussa, että pysyvät siistinä. Yksinkertaista.
[/quote]
Niin tai sitten voi vaihtaa tuon mieslapsen aikuiseen mieheen. Aikuinen mies osaa hoitaa parturissakäynnin itse.
Miehesi pukeutuminen ja parturointi ovat hänen asioitansa.
Kyllä mä suuttuisin totaalisesti, jos mun mieheni alkaisi siivoilemaan mun vaatekaappejani, ostelemaan uusia kuteita, määräämään kampaajalle tms.
Siis päättäisi, miltä mä näytän?
Saisi moinen kontrollifriikki kyytiä!
Noh, sano ihan suoraan, että tuossa vaatteessa et sitten lähde duuniin. Mun mieheni esiintyy välillä esim. tekee haastatteluja lavalla. Ne vaatteet kyllä vahdin tarkkaan ja mies kyllä kysyy mielipidettäkin. Esim. viimeksi meinasi lähteä sinne vaaleassa pikkutakissa, jonka hihansuut olivat aivan nuhraantuneet ja mustat. Kerran puolestaan meinasi laittaa ruman sisähatun viralliseen tilaisuuteen.
Duuniin saa mun puolesta pukeutua lököttäviin farkkuihin ja pönttöihin teepaitoihin mutta sekin on muuttunut. Teepä tällä tavalla: tsekkaa se miehesi tyyli esim. jos tykkää rokkityylisestä / sporttisesta / hippihenkisestä... Ja osta tämän tyylin mukaisia MUTTA tyylikkäitä vaatteita hänelle. Kaikenlaisia vaatteita saa nykyään siistimpänä, muodikkaana ja hyvännäköisenä versiona. Mieheni tykkää pukeutua printti-teepaitoihin joten olen ostanut sille semmoisia mut laadukkaita ja tyylikkäitä. Kyllä mies itsekin huomaa, että ne ovat paremman näköisiä kuin vastaavan tyyppiset mutta nuhjaantuneet.
Ts. älä yritä muuttaa miehesi tyyliä vaan osta sen tyyppisiä vaatteita, joita hän tykkää pitää. Ja anna vapaa-ajalla hänen pukeutua juuri kuten haluaa.
[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 14:40"]
Kotonaan on ollut "köyhää" ja isänsä on samanlainen tohottaja (olen nähnyt hänet naisten paidassa). Äitinsä ei ole koskaan pitänyt ulkoista koristautumista millään tapaa tärkeänä.
[/quote]
Hahaa, oi kauheeta, REPS. Kerro tarkemmin, minkälaisesta naisten paidasta oli kyse! *nauraa vedet silmissä*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen se, joka ostaa miehelleen vaatteita ja hävittää entisiä pois. Toki mies ostaa itsekin itselleen mieluisia. Hänestä se on vaan hyvä juttu, ettei tarvitse itse etsiä niitä kaupassa!
Onneksi meillä menee "maku" ja ajatukset niin yhteen, että yleensä ne mitä olen ostanutkin, ovat hänelle kelvanneet!
Joku sanoi, että minun pitäisi vastaavasti pitää sit minihameita yms hepeneitä, jos hän niin haluaa. Onneksi hän ei halua, vaan pitää siitä että olen itsekin klassisen tyylikäs (ei liikaa paljasta pintaa, hyvin istuvat vaatteet, siistit, ajattomat, tyylikkäät asut/asukokonaisuudet) :)
Mieheni on saanut paljon kommentteja pukeutumisestaan. Meillä molemmilla varmasti vaikuttaa se, että asuimme/työskentelimme Helsingissä, jossa nyt on näytettävä virassa olevana siistiltä (tai ei tietenkään ole pakko, mutta meistä se on kunnioitusta myös toisia ihmisiä kohtaan).
Ja mitä parturin varaamiseen tulee, niin sitä meillä ei tarvitse tehdä, koska leikkaan miehen hiukset itse silloin kun hänestä siltä tuntuu/hän haluaa... En ole parturikampaaja mutta ystäväni joka oli, neuvoi minulle sen kädestä pitäen.
Minustakin jokainen saa näyttää miltä haluaa, eli vaikka teenkin paljon asioita mieheni puolesta, ei se tarkoita että hän tanssisi minun pillin mukaan tai tuntisi olonsa jotenkin epämiehekkääksi. Päinvastoin: hän ajattelee, että haluan pitää hänestä ja hänen ulkonäöstään huolta, hän on minulle tärkeä joka näkökulmasta ajateltuna.
Keskustelisin kyllä syvällisesti, että miksi ap:n mies ei halua pukeutua siistimmin.
40 vielä jatkaa:
Niin siis nykyään asumme Pohjois-Suomessa: eli täällä hänen pukeutumistaan pidetään siistinä/sitä kommentoidaan joissakin yhteyksissä. Kaverit ovat myös voivotelleet, kun mieheni osaa pukeutua niin "hyvin". Eikä siisti pukeutuminen sitten tosiaankaan tarkoita, että ostetaan esim. merkkivaatteita. Monesti merkkivaatteet menevät muodin mukaan = eivät soville kaikille malliensa/väriensä puolesta, esimerkiksi.
Helsingissä taas tuo olisi ihan tavallista pukeutumista eikä kiinnittäisi huomioita. Esim. kauluspaita ja siihen päälle neule + siistit/ehyet farkut tai suorien housujen tyyliset housut jne. Pohjoisessa tosin valikoimakin on vähän sellainen, et töitä saa tehdä, et mieleiset löytyy. Siksi yleensä hyvän löydettyämme ostamme myös saman eri värisenä.
Puvun käyttämisen hän jätti Helsinkiin, täällä pohjoisessa sen käyttäminen olisi yleisesti ottaen naurettavaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esitin kysymyksen, että voisiko ajatella, että asiallinen pukeutuminen on kohteliaisuutta ja arvostuksen osoitusta muille läsnäolijoille? Tämä oli avainkysymys meillä, keskusteltiin sitten, että mitkä olisivat ainakin sellaisia tilanteita, jolloin tulisi olla kauluspaita jne. Löytyihän niitä, kaikki kokoukset, konfrenssit jne. Mies alkoi miettiä, että hän ei ehkä töissä pukeutuisikaan turhan pönötyksen vuoksi, josta ei välitä, vaan siksi, että se kuuluu työpaikan tapoihin ja ilahduttaa työtovereita. Katson, että minun asiani ei ole määrittää, milloin on teepaita-päivä ja milloin kraka on tarpeen, mutta yhteisestä sopimuksesta hankin niitä siistimpiä vaatteita.
Mielestäni pukeutuminen on osa ihmisen persoonaa.
Siihen ei oikein ole puuttuminen. Ehdotuksiahan aina voi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 17:35"]
Mielestäni pukeutuminen on osa ihmisen persoonaa.
Siihen ei oikein ole puuttuminen. Ehdotuksiahan aina voi tehdä.
[/quote]
Vapaa-ajalla joo, mutta töissä ollessa pitäisi kyllä ajatella vähän muitakin....! (Tai riippuu tietysti missä on töissä...)
[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 16:00"]
Jos vaan antaisit miehen pukeutua juuri niinkuin hän itse haluaa?
[/quote] Kaannetaan sitten toisinpain: Enta jos se mies olisi vaikka pappi ja vaimo pukeutuisi tilanteeseen kuin tilanteeseen kuin Tuksu. Missa sinulla menee raja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kulta heeeeei, eks niinku vois laittaa tän asun sekä nää fabulous kegät, jotta oisit niinku samalla tasolla ku sun status?" "Jooko, kulta, jooko?"
Jos rakkaalla miehelläsi ei ole pöytätapoja, hän pistää veitsen suuhun, puhuu ruoka suussa ja röhnöttää lautasen päällä, antaisitko hänen vain jatkaa? Miehesi on muiden mielestä huono tapainen idiootti. Vai yrittäisitkö nätisti neuvoa, miten ruokapöydässä toimitaan?
Jos miestä ei kiinnosta pukeutuminen, miksi hän ei voi pukeutua siististi kunnioituksesta vaimoa, työpaikkaa ja asiakkaitaan kohtaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, tekstistäsi suoraastaan puskee läpi se syvä rakkaus jota tunnet miestäsi kohtaan. Selkeästi haluat häntä juuri sellaisena kuin hän on ja arvostat hänen mielipiteitään ja ammatillista asiantuntemustaan.
;-)) Meillä vähän samaa ongelmaa...
Olen tullut siihen johtopäätökseen, että jos ja kun mies on urallaan edennyt siihen pisteeseen, jolla on ja ihan niillä mauttomilla retkuillaan, mitä käyttää, niin mitäpä se sitten minua kaivelee, jos ja kun ei kerran pomojaan ja työtovereitaankaan.
Joten ap, anna olla. Osta hänelle synttäri- ja joululahjaksi fiksuja vaatteita ja ota hikiläiskäisimmät t-paidat lattiaräteiksi, se riittää.
Ja parturille patistat miehen niin, että varaat hänelle ajan, kun tiedät hänellä olevan vapaailta ja passitat hänet sinne "väkisin". Nyt menet, sulla on aika varattuna.
Minä en enää välitä. Itsehän se itseään työpaikka edustaa.
Suomalaiset miehet nyt ovat pukeutumisessaan täysiä juntteja, mutta mitä muuta heiltä voi odottaa, kun lapsuus ja nuoruus on sujunut niin arkena kuin juhlassakin paskaisissa farkuissa tai verkkareissa ja T-paidassa tai collegessa. Kaikki nämä rakkaat vaatteet pestään vain muutaman kerran vuodessa. Jos ehdotat pukeutumista pukuun tai yleensä siistimpiin vaatteisiin, saatat saada vastauksen, että hitto, en mä mikään keikari tai homo oo.
Se farkku/verkkarimalli on saatu jo kotoa. Ei isäkään ole pukeutunut pukuun kuin ripille päästessään ja vihillä käydessään ja ehkä jonkun kerran siihen vanhaan vihkipukuun sukulaisten hautajaisiin.
Jos me haluamme, että pojat ja miehet oppivat pukeutumaan parempiinkin vaatteisiin, on koulutus aloitettava nuoresta. Jo eskarin ja koulun juhliin puetaan muuta kuin ne iänikuiset farkut. Ja kun poika kasvaa, niin siitä huolimatta huolehditaan, että hänellä on myös ns. parempi vaatekerta juhlatilaisuuksiin, vaikka hän panisi kuinka hanttiin. Nykyään ei enää pojille hankita rippipukua, kun siellä alban alla voi "ihan hyvin olla vaikka verkkarit ja jalassa lenkkarit". Lakkiaispuku on monella nuorella ensimmäinen parempi asu. Ja sen kyllä huomaa, sillä harva nuori mies osaa kantaa pukua yllään. Usein puku on myös huonosti istuva, sillä itsenäinen nuori väittää kyllä osaavansa ostaa puvun itsekin ilman aikuisen apua ja luottaa sokeasti siihen, mitä myyjä sanoo. Monesti myyjäkin on nykyään täysin asiantuntematon ja myy mitä sattuu kokemattomalle nuorukaiselle.
Sitten kun mennään töihin - valkokaulustöihin, kuten tavataan sanoa - vasta valmistunut inssi tai maisteri, jos ei ole saanut opastuta pukeutumiseen, lampsii työpaikalle taas niissä reikäisissä farkuissa ja repsottavassa T-paidassa. Opiskelijalla ei luultavasti ole ollut varaa hankkia parempia vermeitä, mutta kun siirtyy työelämään, jostain ne rahat on revittävä, jos ei kunnon kamppeita ole ennestään. Kyllä monella vaimolla on todella kivinen pelto kynnettävänä, ennen kuin herra aviomies kenties alkaa tajuta olevansa aikuinen, jonka kuuluu pukeutuakin toisin kuin teinipojan. - Onneksi on sentään niitäkin nuoria miehiä, jotka osaavat pukeutua hyvin ihan luontevasti. He ovat ilo silmälle.
Täällä jakautuu keskustelu selvästi kahtia. Ei se mitään, ymmärrän kumpaakin näkemystä ihan hyvin.
Mitä tulee rakkauteeni miestä kohtaan, rakastan häntä syvästi, arvostan hänen osaamistaan ja ihailen hänen taitojaan. Mulle on ihan sama missä salihousuissa mies kotona hengaa. Tajuan vain, että mies alipukeutuu töihin ilman mitään järkevää syytä, ja osin myös rakkaudesta häntä kohtaan toivoisin, että hän tajuaisi itse kohottaa pukeutumisensa tasoa. Ja olisi musta mukava, jos hän tavallaan kunnioittaisi mua pukeutumalla siististi kun lähdetään yhdessä ostoksille tai leffaan.
Juhliin mies pukeutuu asiallisesti. On pirun kalliit puvut ja paidat, solmioita enemmän kuin on ehtinyt käyttää.
Kotonaan on ollut "köyhää" ja isänsä on samanlainen tohottaja (olen nähnyt hänet naisten paidassa). Äitinsä ei ole koskaan pitänyt ulkoista koristautumista millään tapaa tärkeänä.
En halua väkisellä vääntää miehestäni mitään tietynlaista tai -näköistä. Toivoisin vain asiallista ja siistiä, tilanteeseen sopivaa pukeutumista. Edes sitä, että katsoisi peiliin ennen kuin aamulla lähtee töihin!
ap
Mun miehellä on sama, mutta toisaalta olen niellyt sen selityksen - huonosti pukeutuva koodaaja on uskottava. Just lahjoitin kauluspaitoja, joissa oli vielä laput kiinni, eteenpäin.
[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 10:36"]
[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 01:48"]
Suomen junttilassa ollaan jäljessä muusta maailmasta ja kuvitellaan, että "siisteys" on miesten kohdalla synonyymi helvetin lyhyelle hiusmallille (pahinta ne potta päässä ilmeisesti leikatut kammottavat kerroshiukset), kravatille, bleiserille ja kiiltäville mustille kengille.Eli ajatellaan samalla tavalla kuin kehitysmaissa Aasiassa ja Afrikassa on edelleen tapana 50 -luvun muotia seuraten.
Olen itse keskisuuressa kansainvälisessä firmassa töissä ulkomailla ja meillä ei kotitoimistossa ole väliä, miten pukeutuu. On farkkukansaa (tosin ei reikäfarkkuja tai likaisia farkkuja) ja T-paidan ylvästä kantajaa sekä miehissä että naisissa. Lenkkareita kenkinä. Miehillä joillakin korvakoru ja ponnari. Ainoastaan toimarit patsastelevat päivittäin puvuissa, eikä heilläkään luojan kiitos ole kravattia. Niin, meillä liiketapaamisiin joutuu kyllä pukeutumaan pukuun, mikä selittää toimareiden jatkuvan pukuihin sonnustautumisen, koska heillä noita tapaamisia on joka päivä. Mutta yleisesti rento meininki ja niin näyttää olevan keski-eurooppalaisissa firmoissa myös hyvin yleisesti (olen käynyt monessa firmassa työasioilla).
Nyt joku valopää varmaan ajattelee, että liiketoimintamme ei ole näkyvää, emmekä joudu edustamaan. Voin siihen todeta, että joudun työni kautta itse tapaamaan minsiteritason ihmisiä eri maista ja istumaan heidän kanssaan palavereissa, jotta "virallisuuden aste" on ihan näkyvää luokkaa. Noissa tapaamisissa toki pukeudutaan pukuun, mutta heitetään se ällöttävä epämukava hirvitys nurkkaan heti kotitoimistolle palatessa.
[/quote]
Olen samaa mieltä siitä, että siisteyttä on paljon muutakin kuin puku ja lyhyt kampaus. Mutta jos sä olet sitä mieltä, että puku on epämukava hirvitys, niin et ole kunnollista pukua koskaan sovittanut. Se nimittäin ei todellakaan ole sellainen, vaan ERITTÄIN MUKAVA ja helppokäyttöinen vaate - toki sen pitää silloin olla oikean kokoinen ja mallinen ja materiaalinen, eikä joku halosen halpisräkkivaate.
[/quote]
Vähän ehkä kärjistin, kun vitutti se kuvittelemani asenne "siistiä pukeutumista". Koskien. Mulla on kyllä kaksi sangen kallista pukukokonaisuutta ja toki ne istuvat hyvin päällä ja parempi onkin, kun seminaareissa ja muissa kokouksissa joutuu ne päällä esiintymään joskus putkeen jopa päiväkausia aamusta iltaan. Ihan sen takia olen niihin sijoittanut enemmän kuin olisin halunnut (tänä vuonna ostin 700 euron puvun, joka minusta kyllä on kallis ostos). Mutta tarkotin sitä, että huomattavasti mieluummin pidän päällä muita vaatteita aina kuin mahdollista