Onko teillä naisena oikeasti mukavaa?

31: asiaa!

Mielestäni miehet ovat enemmän tunteidensa ja viettiensä vietävissä kuin naiset. Sinne mennään, minne pippeli näyttää, vaikka tekisi kuinka typeriä asioita.

Vanha ketju. Vanha ketku.

Miesten ja naisten johtajuudesta kannattaa muuten lukaista tämä juttu:

 http://blogs.hbr.org/2013/08/why-do-so-many-incompetent-men/

Olen kiertänyt konsulttina kymmeniä organisaatioita, ja täytyy sanoa, että tuon artikkelin sisällössä tuntuu olevan varsin paljon pointtia noin käytännössä. Johtajuus ja esimiestaito on henkilökohtainen ominaisuus, mutta miehet vain päätyvät johtotehtäviin useammin ilman sitä ominaisuutta.

Ja sikäli kuin sillä on mielipiteeni kelvollisuuden kannalta väliä, olen mies.

[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 17:08"]

Nyt tuntuu, että oli huono asia syntyä naiseksi. Miehet saa pettää luvan kanssa vaimojaan koska se nyt vaan on niillä geeneissä. Saavat jättää perheensä ja muksunsa vaikka taivasalle nuoremman mukaan lähtiessään. Äidit on vaan ylpeitä pojistaan jos jättävät ja pettävät. Naisia syyllistetään lehdistössä ja muutenkin jopa miesten lukumäärästä jne. Huomaan että kouluttamattomat samanikäiset miehet päässeet esimies asemaan itse teen tavallisia duunarin töitä edelleen koulutettuna ja pienellä palkalla. Naisten pitäisi melkein kuolla jo 40v ikäisinä,koska yksikään mies ei katso enää heitä vaan aina vaan nuorempia naisia. Mitään ei ole odotettavissa kuin yksinäinen vanhuus. Minä hölmö menin vielä haluamaan ja tekemään tyttölapsen tähän hulluun maailmaan. Ihan sairasta.

[/quote]

Säälittävä luuseri ainakin olet.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 14:59"]

[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 14:49"]

21 on nuorempi painos minusta :) Elämä naisena on ihanaa vielä yli 50-vuotiaanakin, kun ei ole koskaan pitänyt miestä ja parisuhdetta pätevyytensä mittana ja onnensa takeena. Kaikkea olen saanut niin naisena kuin ammatillisestikin.[/quote]

Samat sanat. Elämä tuntuu aina vain ihanammalta, mitä vanhemmaksi elää.

Tuntuu, että miehet ovat riippuvaisempia parisuhteista kuin naiset, esim. naiset hakevat miehiä useammin avioeroja. Eron jälkeen miesten elämä lähtee usein alamäkeen, he alkoholisoituvat ja joutuvat työttömiksi, eivät halua nähdä omia lapsiaan jne. Kun taas naiset puhkeavat kukkaan erottuaan, he ovat aktiivisia, harrastavat paljon, matkustelevat, ovat kiinnostuneita elämästä ja muista ihmisistä.

Eniten odotan sitä ihanaa aikaa, jos minusta joskus tulisi isoäiti. Naisen elämä on mahtavaa!

[/quote]

Mutta onhan yksineläjät luusereita. Se että ei ole parisuhdetta kertoo joko siitä että kukaan ei huoli sitä tai siitä että ihminen on niin sairas että se ei kykene elämään suhteessa.

Turha miehiä on syyllistää siitä, että nuoremmat naiset kiinnostavat. Evoluutio on  karsinut ne miehet jotka ovat olleet kiinnostuneita puumanaisista.

Koomista, että naiset ensin valittavat sitä, että miehet katsovat, ja sen jälkeen sitä, että miehet eivät katso.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 08:29"]

[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 14:59"]

[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 14:49"]

21 on nuorempi painos minusta :) Elämä naisena on ihanaa vielä yli 50-vuotiaanakin, kun ei ole koskaan pitänyt miestä ja parisuhdetta pätevyytensä mittana ja onnensa takeena. Kaikkea olen saanut niin naisena kuin ammatillisestikin.[/quote]

Samat sanat. Elämä tuntuu aina vain ihanammalta, mitä vanhemmaksi elää.

Tuntuu, että miehet ovat riippuvaisempia parisuhteista kuin naiset, esim. naiset hakevat miehiä useammin avioeroja. Eron jälkeen miesten elämä lähtee usein alamäkeen, he alkoholisoituvat ja joutuvat työttömiksi, eivät halua nähdä omia lapsiaan jne. Kun taas naiset puhkeavat kukkaan erottuaan, he ovat aktiivisia, harrastavat paljon, matkustelevat, ovat kiinnostuneita elämästä ja muista ihmisistä.

Eniten odotan sitä ihanaa aikaa, jos minusta joskus tulisi isoäiti. Naisen elämä on mahtavaa!

[/quote]

Mutta onhan yksineläjät luusereita. Se että ei ole parisuhdetta kertoo joko siitä että kukaan ei huoli sitä tai siitä että ihminen on niin sairas että se ei kykene elämään suhteessa.

[/quote]

Point proven. Surullisinta, ja naisissa niin yleistä, luuseriutta on se, että parisuhteessa on pysyttävä, jotta ei vaan tarvitsisi olla yksin. Ei väliä millainen on toinen osapuoli, juoko se vai lyökö se, eikä väliä tekeekö parisuhde onnelliseksi, kunhan en vain ole yksin. Silloinhan muut näkisi, että kukaan ei rakasta minua.

Minusta on ihanaa olla nainen. Jep, totta kai, elämäni olisi ollut helpompaa jos olisin mies, minua ei esimerkiksi todennäköisesti olisi raiskattu ja olisin varmaan kelvannut isällenikin, jos olisin sattunut syntymään oikeaan sukupuoleen, mutta hei, pitäähän teräskin karkaista jotta siitä saa oikeasti terävän.

Olen johtajatyyppi, omalla tavallani. Ihmiset katsoo kun tulen sisään huoneeseen, en puhu jatkuvasti mutta kun puhun, kaikki kuuntelee, ja koirat ja hevoset kunnioittaa minua jotenkin luonnostaan. En huuda enkä päsmäröi, kuten mukamas-johtajamaiset miehet tuppaa tekemään, kerään vain langat hyppysiini yksi kerrallaan ja saan tahtoni läpi joka tapauksessa.

Viisaat lassukat kertovat minullekin, että olen nuori ja kaunis joten minulla on valtaa - no niin on. Se ei ole ikuista, joten kauneuden lisäksi minäkin opiskelen rahan, älyn ja aseman valtaa.

Olen ihan samaa mieltä 19:n kanssa siitä, että naisilta vaaditaan niin paljon ja heidän ylitseen kävellään, koska naiset haluavat niin vimmatusti parisuhteeseen, lapsia ja siihen päästyään säilyttää idyllinsä ja lastensa isän, vaikka isä olisi tehtäväänsä täysin kelvoton. Jos nainen ei pelkäisi niin vimmatusti yksin olemista ja oman elämänsä herruutta, ei se sukupuolikaan tuntuisi niin isolta ongelmalta. Naiseudessa on ehdottomasti puolensa.

Menkat on kurjat, mutta lääkkeillä ja kuukupilla siinähän nekin menee sen kerran kuussa. Jos olisin mies, koko ajan roikkuisi hikoava vehje jalkojen välissä, ja sitä pitäisi sitten julkisilla paikoilla asetella mukavammin punttiinsa. Lapsia en halua, joten synnytys ei ole minun ongelma. Kyllä siis viihdyn kropassani.

En haluaisi olla mies. Nykyinen elämäni on oikein hyvä.

[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 12:40"]

[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 01:01"]

Jaa, mulla on karismaa, auktoriteettia ja kantava ääni. Suutuspäissäni jyrään aggressiivisetkin miehet mennen tullen puhtaalla verbaliikalla (olen pariin otteeseen kyykyttänyt fyysiseksi yltyneitä tyyppejä niin, että ovat unohtaneet käyttää viimeistä asettaan eli nyrkkejään).

Bonuksena olen vielä luontainen ekstrovertti. Siitä oli hyötyä silloin kun vielä palloilin teatteripiireissä.

Paskempi juttu että esmies-pomotustehtävät eivät ammatillisesti ole ikinä kiinnostaneet. Teen mieluummin tutkijan duunia yksin omassa kammiossani, kirjapinojen keskellä. :D

[/quote]

Kuulostat enemmän kiusaajalta kuin luontaiselta johtajalta.

Ei johtaminen on jyräämistä saati sitten kyykyttämistä.

Yksi naisten "huonoista" puolista on juuri tuollainen impulsiivisuus, voimakas reagointi ja tunteiden näyttäminen. 'Huono' heittomerkeissä, koska tunteiden näyttäminen ja mahdollisuus siihen yleisesti on varmasti hyvä juttu ja itselleni se on harvoja asioita, joista kadehdin naisia.

Työelämässä se ei kuitenkaan ole advantage. Tässä mielessä olet siis oikeassa tehtäväkentässä tutkijana.

[/quote]Voi höpöhöpö. Naisten ongelma (johtamisessakin) on se että he haluavat miellyttää kaikkia ja sehän ei johda mihinkään. Mielensäpahoittaminen ei myöskään sovi johtajalle yhtään eli kaikki tunteet pidetään syrjässä ja tehdään rationaalisia ja johdonmukaisia päätöksiä silloin kun niitä tarvitaan. Tuolla tavalla saa töissä kaikkien naisten vihat päälleen mutta miehet arvostavat.

Lukematta muita vastauksia, on ihan mukavaa olla nainen. Just lakkasin tässä kynnet pinkiksi ja oottelen niiden kuivumista. Aattelin huomenna laittaa jonkun kivan mekon töihin.

Onhan tässä huonoja puolia. Olen sellaisissa hommissa, joissa täytyy olla uskottavuutta ja auktoriteettia ja naisena joudun tekemään rutkasti enemmän töitä niiden saavuttamiseksi. Jo yksistään matalampi ja kuuluvampi ääni tämän oman kimeän piipitykseni tilalle lisäisi auktoriteettiani todella paljon, miehet saavat sen edun aivan ilmaiseksi, vaivaa näkemättä. Onneksi olen sentään pitkä.

Toisaalta naisena olemisessa on hyviäkin puolia. Kuukautiset ja raskaana oleminen eivät niitä todellakaan olleet, saati sitten synnyttäminen. Mutta pienen vauvan kanssa ja etenkin imettäessäni olen saanut kokea sellaista symbioosin tunnetta, jota mies ei koskaan saa kokea. Naisena myös tiedän, että synnyttämäni lapsi on varmasti minun :)

Jos pitäisi valita, syntyisin silti ehkä mieluummin mieheksi, ihan tuon työelämän vuoksi. Olisi paljon helpompaa.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 14:36"]

[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 12:40"]

[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 01:01"]

Jaa, mulla on karismaa, auktoriteettia ja kantava ääni. Suutuspäissäni jyrään aggressiivisetkin miehet mennen tullen puhtaalla verbaliikalla (olen pariin otteeseen kyykyttänyt fyysiseksi yltyneitä tyyppejä niin, että ovat unohtaneet käyttää viimeistä asettaan eli nyrkkejään).

Bonuksena olen vielä luontainen ekstrovertti. Siitä oli hyötyä silloin kun vielä palloilin teatteripiireissä.

Paskempi juttu että esmies-pomotustehtävät eivät ammatillisesti ole ikinä kiinnostaneet. Teen mieluummin tutkijan duunia yksin omassa kammiossani, kirjapinojen keskellä. :D

[/quote]

Kuulostat enemmän kiusaajalta kuin luontaiselta johtajalta.

Ei johtaminen on jyräämistä saati sitten kyykyttämistä.

Yksi naisten "huonoista" puolista on juuri tuollainen impulsiivisuus, voimakas reagointi ja tunteiden näyttäminen. 'Huono' heittomerkeissä, koska tunteiden näyttäminen ja mahdollisuus siihen yleisesti on varmasti hyvä juttu ja itselleni se on harvoja asioita, joista kadehdin naisia.

Työelämässä se ei kuitenkaan ole advantage. Tässä mielessä olet siis oikeassa tehtäväkentässä tutkijana.

[/quote]Voi höpöhöpö. Naisten ongelma (johtamisessakin) on se että he haluavat miellyttää kaikkia ja sehän ei johda mihinkään. Mielensäpahoittaminen ei myöskään sovi johtajalle yhtään eli kaikki tunteet pidetään syrjässä ja tehdään rationaalisia ja johdonmukaisia päätöksiä silloin kun niitä tarvitaan. Tuolla tavalla saa töissä kaikkien naisten vihat päälleen mutta miehet arvostavat.

[/quote]

"Advantage" on kyllä hienompi sana kuin "etu".... Itse asiaan: minulla on ollut erinomaisia naispuolisia pomoja. Lahjakkaampia kuin miehet, koska valitettavasti naisilta vaaditaan enemmän. Miehissä näkee paljon näitä suulaita "hyviä tyyppejä", jotka ovat oikeasti tyhmiä ja laiskoja.

21 on nuorempi painos minusta :) Elämä naisena on ihanaa vielä yli 50-vuotiaanakin, kun ei ole koskaan pitänyt miestä ja parisuhdetta pätevyytensä mittana ja onnensa takeena. Kaikkea olen saanut niin naisena kuin ammatillisestikin. Nuorena kadehdin miehiä ja luulin, että heillä on helpompi elämä, mutta en enää. Avioerotilanteessa miehet ovat täysin naisten armoilla ja lapsista luopuminen on monille niin kova pala, etteivät he toivu siitä täysin koskaan.

Joo on kiva olla nainen. Kaikenlaisen vittuilun voi aina laittaa PMS:n piikkiin.

[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 15:15"]

Olen nuori ja kaunis ja viisaat lassukat ovatkin kertoneet, että minulla on "valtaa" sen johdosta. En tahdo väkisin parisuhdetta, joten minun ei tarvitse välittää siitä, mitä miehet haluavat naiselta. Ei tarvitse miellyttää ketään. Jos naiset eivät niin kovasti tahtoisi parisuhteeseen, heille voisi olla vaikeampaa asettaa vaatimuksia eivätkä he tulisi niin helposti hyväksikäytetyiksi. Jos joskus teen lapsia, pidän mielessä, että saatan jäädä yksin lapsen tai lasten kanssa. Selviäisin siitäkin, jos muut asiat elämässä on kunnossa. Mistä sen toisaalta tietää, vaikka hankkisin lapsen alunperinkin yksin keinohedelmöityksellä. En vielä ole miettinyt asiaa paljoakaan, koska tällä hetkellä keskityn yliopiston suorittamiseen ja juhlimiseen. Miehiä olisi tarjolla, mutta minä tahdon nauttia elämästä. Saan läheisyyttä ja kaiken sen, mitä kaipaankin ilman parisuhdetta. Lisäksi vaihtelua, koska tapaan paljon kiinnostavia miehiä ja voin tapailla kevyesti useita yhtä aikaa. Kaikki vaatimukset minua kohtaan jäävät pois, kun en anna asettaa itseäni kohtaan sellaisia. Elämä on mukavaa. En tiedä, mitä tulevaisuus tuo, mutta en ole huolissani. En varmasti ole enää ideaali ulkonäöltäni viidentoista vuoden kuluttua, mutta en ole koskaan laittanut mitään pelkän ulkonäköni varaan. Olin teininä ruma, jolloin mottoni oli "kauniiksi voi tulla milloin tahansa, älykkääksi ei". No, tulin kauniiksi ja sain itsetunnon. Voin rupsahtaa, mutta itsetuntoni ei enää tämän ikäisenä ja tuskin vanhempanakaan riipu siitä. En ole mikään nukke ja elä vain miellyttääkseni muita. Pointtini oli kai se, että miesten asennevammaisuus tulee jättää omaan arvoonsa.

[/quote]

Hyvin kirjoitettu.

Olen elänyt samaan tyyliin, nyt olen tätä kirjoittajaa vanhempi. Minulla on lapsi, olen eronnut ja elän lapsen kanssa kaksin. En ole yksinhuoltaja, vaan minulla on yhteishuoltajuus lapsen isän kanssa. Taloudellisesti en ole eksästäni tai muistakaan miehistä riippuvainen, olen johtavassa asemassa ja palkkani on suomalaisen miehen keskipalkan yläpuolella. Ei hullumpaa.

Miestä en elämääni halua puolisoksi, en koe, että tarvitsisin ketään kotiini. En ole muutenkaan kaivannut parisuhdetta.

Koen, että elän juuri sellaista elämää kuin haluan. En ole riippuvainen miesten ihailusta. Huomaan kyllä, että joskus se ottaa miehille koville.

Minun mielestäni elämä naisena on vapaata ja luksusta, verrattuna miesten tiukkoihin sovinisti-macho-roolimalleihin ja pingottamiseen ja kilpailemiseen toisten miesten kanssa. Rakastan elämää!

Miksi töissä ei voida sanoa (miespuolinen hlö sanoi): "Sä olet niin fiksu, että osaat sen varmasti."  Vaan pitää sanoa: "Sä olet niin fiksu TYTTÖ, että osaat sen varmasti." Aaarrrgh. Olen 32-vuotias!!! En mikään hiton tyttö.

Joku sanoi, että menkat ovat mukavat. Mukavat??? Erikoinen käsitys mukavasta.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 14:49"]

21 on nuorempi painos minusta :) Elämä naisena on ihanaa vielä yli 50-vuotiaanakin, kun ei ole koskaan pitänyt miestä ja parisuhdetta pätevyytensä mittana ja onnensa takeena. Kaikkea olen saanut niin naisena kuin ammatillisestikin.[/quote]

Samat sanat. Elämä tuntuu aina vain ihanammalta, mitä vanhemmaksi elää.

Tuntuu, että miehet ovat riippuvaisempia parisuhteista kuin naiset, esim. naiset hakevat miehiä useammin avioeroja. Eron jälkeen miesten elämä lähtee usein alamäkeen, he alkoholisoituvat ja joutuvat työttömiksi, eivät halua nähdä omia lapsiaan jne. Kun taas naiset puhkeavat kukkaan erottuaan, he ovat aktiivisia, harrastavat paljon, matkustelevat, ovat kiinnostuneita elämästä ja muista ihmisistä.

Eniten odotan sitä ihanaa aikaa, jos minusta joskus tulisi isoäiti. Naisen elämä on mahtavaa!

Mua huvittaa nuo kuvaukset impulsiivisista, tunteensa näyttävistä ja voimakkaasti reagoivista naisista - aika usein noin käyttäytyvät miehet. He vain kuvittelevat olevansa hillittyjä ja rationaalisia. Julkiseti raivareita saavat ja malttinsa menettävät ovat useimmiten miehiä, urheilijamiehet ovat kovia pillittämään. Kuinka monessa kapakassa olet käynyt, jossa ei joku mies vinkuisi ja valittaisi julkisesti elämäänsä, joko vaimo ei ymmärrä tai sossutädit veivät lapset tai pomo sortaa tai blablaa.

Tästä syystä suurin osa väkivaltarikollisistakin on miehiä. Siinä sitä on just impulssikontrollin kanssa ongelmia.

Tutkimusten mukaan hyvillä johtajilla on itse aisassa juuri naisellisina pidettyjä piirteitä.

Ihminen kasvaa kulttuurissaan, joten kukaan ei ole "luonnostaan" johtaja, vaan kyllä siihen lapsi kasvatetaan. Siksi Suomessakin tytöt pitäisi opettaa olemaan vähemmän kilttejä. Moni nainen katuu aikuisena sitä ettei ole uskaltanut olla oma itsensä. Ei sitä tarvitse olla mikään jokapaikanräähkä vaan tarvittaessa osata pitää puolensa.

[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 01:01"]

Jaa, mulla on karismaa, auktoriteettia ja kantava ääni. Suutuspäissäni jyrään aggressiivisetkin miehet mennen tullen puhtaalla verbaliikalla (olen pariin otteeseen kyykyttänyt fyysiseksi yltyneitä tyyppejä niin, että ovat unohtaneet käyttää viimeistä asettaan eli nyrkkejään).

Bonuksena olen vielä luontainen ekstrovertti. Siitä oli hyötyä silloin kun vielä palloilin teatteripiireissä.

Paskempi juttu että esmies-pomotustehtävät eivät ammatillisesti ole ikinä kiinnostaneet. Teen mieluummin tutkijan duunia yksin omassa kammiossani, kirjapinojen keskellä. :D

[/quote]

Kuulostat enemmän kiusaajalta kuin luontaiselta johtajalta.

Ei johtaminen on jyräämistä saati sitten kyykyttämistä.

Yksi naisten "huonoista" puolista on juuri tuollainen impulsiivisuus, voimakas reagointi ja tunteiden näyttäminen. 'Huono' heittomerkeissä, koska tunteiden näyttäminen ja mahdollisuus siihen yleisesti on varmasti hyvä juttu ja itselleni se on harvoja asioita, joista kadehdin naisia.

Työelämässä se ei kuitenkaan ole advantage. Tässä mielessä olet siis oikeassa tehtäväkentässä tutkijana.

[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 17:19"]

Monessa mielessä ei ole.

Feminiiniset piirteet on suorastaan halveksittuja, ja minä kun en tästä kovemmaksi pysty muuttumaan, enkä kai sillekään voi mitään, etten ole kiinnostunut autoista/urheilusta/muista sallituista aiheista. Kaikki mitä keskustelen ystävieni kanssa, on kotkotusta, olemmehan naisia.

Koska olen nainen, ja vieläpä nuori, niin viehättävyyttäni (tai lähinnä sen puutetta) saa ilmeisesti vapaasti arvostella mihin sitten menenkin, mitä sitten teenkin. Jos käyttäydyn aggressiivisesti (pidän puoliani), olen "joku hullu sekopää-ämmä".

Jos en miellytä jotakuta, minua loukataan haukkumalla rumaksi tai läskiksi. Ei esimerkiksi huonokäytöksiseksi tai tyhmäksi. Ja mikä surullisinta, se rumaksi haukkuminen loukkaa, koska mehän kaikki tiedetään, että se kauneus nyt vaan on ainoa asia millä on väliä, ja millä saa kunnioitusta (naisena).

[/quote]

Samoja tuntemuksia täälläkin. Ihan kuin olisit pukenut omat ajatukseni sanoiksi.