Miten te jaksatte kuskata lapsia harrastuksiin?

Tuleehan niitä reissuja, mutta minä ainakin jaksan vaikka mitä, koska itse en saanut lapsena harrastaa mitään. Kaikki oli joko liian kallista tai muuten vaan hankalaa/turhaa. Mun äiti oli jopa sanoi mulle kun 5- tai 6-vuotiaana olisin halunnut balettiin, että en kelpaa sinne koska olen niin läski. Enkä todellakaan ollut yhtään lihava, en edes pyöreä. Tällä taustalla kuljetan lapsia ilomielin, en tietenkään painosta, mutta saavat ainakin kokeilla erilaisia harrastuksia.

Asutaan Helsingissä ja harrastukset ovat lähellä. jos lapsi haluaa jotain harrastaa, niin meillä sääntönä on se että halun on oltava niin kova että jaksaa itse harrastukseensa kulkea - poikkeustapauksissa voidaan tietysti joustaa ja kuskata. Sama sääntö on ollut mulla ja miehellä lapsena ja hyvin on toiminut, toki on myönnettävä että tämä ei toimisi jos joukkoliikenne olisi huono. Itse ollaan busseilla ja pyörällä kuljettu, etenkin mies joka harrasti lintuja jo lapsena.

lasten kanssa. Varsinkin teinit eivät useinkaan ole niin innokkaita keskustelemaan vanhempiensa kanssa ja kotona tahtovat sulkeutua huoneeseensa ja usein vanhemmat ovatkin aika pihalla lastensa elämästä. Autossa ei vain voi sulkeutua sillä tavalla ulos keskustelusta ja tilanne on myös häiriötön ja silti luonteva. Etenkin useamman lapsen perheessä kotona harvoin on niin rauhallista ja luottamuksellista tilannetta jutella kuin autossa.



Toinen juttu on sitten se, että itsehän ne lapset on tehty. Vähän myöhäistä valittaa tässä vaiheessa. Jos kerran ihan itse lapsia halusi, niin silloin teki päätöksen kannella heitä koliikissa, kestää uhmaikäisen kiukkukohtaukset ja kuskata heitä kouluiässä harrastuksiin. Pelkän vauvakuumeen perusteella ei siksi pitäisikään tehdä lapsia, vaan älytä jo siinä vaiheessa, että lapsi on vauva vuoden, taapero toisen ja harrastuksiin kuskattava kouluikäinen n. 10 vuotta. Eli ei pidä tehdä lapsia, jos ei halua kuskata lapsiaan.

Meidän perheessä ei ole edes autoa :) Polkupyörälläkäö pitäisi teinejä harrastuksiin saattaa ;) Okei, ihan vakavissaan, kyllä meillä ne luottamukselliset keskustelut syntyy ihan luontevasti teininkin kanssa. Meillä on aina ollut tapana kerääntyä illalla pöydän ääreen, joko syömään tai ihan vaan teelle ja siinä keskustella ummet ja lammet. Välillä on istuttu koko ilta ja teekannu on pitnyt täyttää pariinkin kertaan :)

Eli ei pidä tehdä lapsia, jos ei halua kuskata lapsiaan. Eli ei pidä tehdä lapsia, jos ei halua kuskata lapsiaan.

Me muutettiin Helsingistä pienemmälle paikkakunnalle, korvessa ei asuta. Mutta lapsi halusi jatkaa harrastusta vanhojen kavereiden kanssa Helsingissä. Kerran viikossa illalla, ajelen Helsinkiin.



Toinen lapsi harrastaa myös. Periaatteessa voisi kulkea 5 kilsaa bussillakin, mutta kun ne harkat on illalla, niin en viitsi laittaa pientä kulkemaan siihen aikaan yksin. Katsotaan sitten uudestaan kun tosta vähän kasvaa. Ja tämä nuorimmainen harrastaan 2 kertaa viikossa.



Mulla ei ole mitään harrastuksia vastaan, kunhan niitä ei vaan ole liikaa, aikaa pitää jäädä kavereillekin ja vain "hengailuun".

Mä luulen että se oma vastahakoisuus kuljettamisen suhteen on vaan sitä että, iltaisin ois niin kiva vaan olla ja löhötä. Niin itsekäs en sitten kuiteskaan viitsi olla, meidän lapset nauttiin harrastuksistaan, itse ovat ne valinneet ja tietävät että se on vaan "leikkiä", ei mitään pakkopullaa. Ja joskus mutta harvoin me pidetäänkin vapaapäiviä harrastuksista.

Mulla ei ole mitään harrastuksia vastaan, kunhan niitä ei vaan ole liikaa, aikaa pitää jäädä kavereillekin ja vain "hengailuun".

Mä luulen että se oma vastahakoisuus kuljettamisen suhteen on vaan sitä että, iltaisin ois niin kiva vaan olla ja löhötä. Niin itsekäs en sitten kuiteskaan viitsi olla, meidän lapset nauttiin harrastuksistaan,

Sama juttu mullakin, aina ei jaksais illalla lähteä minnekään, ainakaan näin pimeällä!

lapset laskettelee joka viikko pari kolme kertaa. JA sinne rinteeseen ei tarvi kuin viedä ja hakea, ei isoa vaivaa.



kesällä, keväällä ja syksyllä sitten ratsastavat. Nuorinta tosin pitää olla joka tunti taluttamassa, ja joskus lapset haluavat että siellä talilla on jompi kumpi mukana.

Sillon rasitti nuo tallireissut kun itsekin ratsastin ja useasti viikossa piti olla taluttamassa (alkeiskurssi).

Meillä on 3 lasta, joista kahdella vanhemmalla 8 v ja 7 v on molemmilla kaksi harrastusta, luistelu ja telinejumppa. Pienin 2-vuotias ei harrasta vielä muuta kuin leikkimistä :)



Molemmilla isommilla lapsilla on harjoitukset 3 kertaa viikossa, kulkemista harrastuksiin tulee viikossa viitenä päivänä. Jaksan monestakin syystä tässä järjestyksessä. Osa syistä ei liity varsinaisesti kuskaamiseen, mutta välillisesti kohta 2 liittä ne tähän aiheeseen :) :



1) lapset rakastavat harrastuksiansa ja tulevat sieltä silmät innosta hehkuen.

5) Lapset ovat sen ikäisiä, etteivät vielä itse pystyisi kulkemaan harrastuksiin - keskustassa on bussin vaihto ja matkat kestäisivät melkein tunnin suuntaansa. Kun harrastus loppuu arki-iltana klo 20.20 en halua 1-luokkalaisen ja eskarin haahuilevan tuohon aikaan jossain bussipysäkillä.

2) He oppivat siinä samalla liikunnallisen elämäntavan ja toivottavasti löytävät itselleen jonkin rakkaan lajin, jonka harrastaminen jossain muodossa säilyy läpi elämän.

3) syy siihen, että juuri minä kuskaan on se, että tunnin harkkojen aikana ehdin kipaista tunnin lenkin melkein 5 kertaa viikossa.

4) Monen vuoden harrastuksen jälkeen olemme tutustuneet myös vanhempien kanssa ja jos ei lenkkeily innosta, löytyy aina juoruiluseuraa

6) Itse olen lapsena saanut harrastaa ja kokeilla ja löytänyt lajini, jossa olen edennyt pohjoismaiselle huipulle, saanut matkustaa, löytänyt elinikäisiä kavereita, oppinut kurinalaisen elämäntavan, ollut koulussa todella suosittu tyttö :) (kyllä, olen varmaan narsisti, mutta ei tästä asiasta haittaakaan koulussa viihtymiselle ja menetykselle siellä ollut)

7) Mikäli jonkin ihmeen kaupalla joku lapsista osoittautuisi lahjakkuudeksi jossain lajissa, haluan mahdollistaa heidän kehittymisensä siinä sitten niin pitkälle kuin rahkeet riittävät. Raadollista, mutta todella mosessa lajissa lajiharjoittelu on aloitettava varhain (muuten tietenkin monipuolisesti liikkuen ja harrastaen). Älkää käsittäkö tätä väärin - en todellakaan ole kullan kiilto silmissä ajamassa lapsiani kilpaurheiluun, enkä varsinkaan väen vängällä lapsiurheiluun, josta mielestäni löytyy roimasti korjattavaa. Muistan kuitenkin omasta lapsuudestani kuinka tykkäsin kilpailla ja haluan antaa siihen mahdollisuuden, jos se omista lapsistani tuntuu yhtä mukavalta. Toistaiseksi lapsemme ihan vain harrastavat. Ja alkavat itse asiassa olla jo yli-ikäisiä noiden tämän hetkisten lajien kilpailutoiminnan aloittamiseen! Tosin itse asiassa en varsinaisesti noista hirmuisen rankoista lajeista heille varsinaista harrastusta toivokaan :)

Tarkoitin siis, että vaikka suuri osa syistä ei liity kuskaamiseen, jaksan kuskata siksi, että tällä hetkellä on pakko lasten iän vuoksi. Ja kuskaaminen on pieni paha verrattuna muiden kohtien antamaan iloon ja hyötyyn :)

Jos lapsi on pieni, hän tarvitsee päiväkoti- tai koulupäivän jälkeen rauhallista kotona olemista vanhempiensa kanssa. Jos hän taas on isompi, hän osaa kulkea itsekin. Siinä se motivaatio mitataan! Ei elämän voi olla sitä, että työpäivän jälkeen ajellaan pitkin kaupunkia ja notkutaan erilaisten kenttien laidoilla.



Miksi lapset ja vanhemmat eivät voisi harrastaa yhdessä esim. hiihtoa, laskettelua, luistelua etc.? Varmasti tulisi luontevampia keskusteluhetkiä kuin autossa istuessa!

Minua ei ole vanhemmat koskaan kuskanneet harrastuksiin, harrastaa olen saanut sitten kun itse olen kyennyt sinne menemään. En myöskään muista yhtään vanhempaa kaveripiirissäni joka olisi lapsiaan kuskaillut paikasta toiseen. Samoin sanoi mieheni, hänkin muistaa joskus kovilla pakkasilla polkeneensa pyörällä jääkiekkoharkkoihin ison kassin kanssa.

Ja tosiaan, alle kouluikäiset ei tarvitse harrastuksia jos ovat hoidossa. Meillä lapset ovat hoidossa 4-5pv viikossa, harrastuksia ei ole eikä tule.

ykkösharrastus. Ne luontevat keskusteluhetket sen tiimoilta tulevat nimenomaan autossa, eipä siellä rinteessä niin seurustella. Sama juttu hiihdon ja luistelun kanssa. Niitäkin harrastetaan. Ja jos nyt 5-vuotiaan kanssa vielä hiihtäessä tai luistellessa tulee juteltuakin, niin vaikka hiihtäisikin yhtä matkaa teinin kanssa, niin ei siinä vauhdissa hirveästi jutella. Automatkoilla luistelukentälle tai hiihtoladuille kyllä...

Miksi lapset ja vanhemmat eivät voisi harrastaa yhdessä esim. hiihtoa, laskettelua, luistelua etc.? Varmasti tulisi luontevampia keskusteluhetkiä kuin autossa istuessa!

Ei tässä nyt taidettu puhua 4-vuotiaiden muskariin kuskaamisesta vaan ihan toisesta elämänvaiheesta, joka toivottavasti jokaisessa lapsiperheessä koittaa. On aika ikävää, jos lapsi on niin pahasti esimerkiksi kehitysvammainen, että siihen itsenäisyydenopetteluun, kaverit ja harrastukset tärkeintä-vaiheeseen ei ikinä päästä.

Jos omat lapset ovat vielä alle kouluikäisiä, sitä voi olla vaikea ymmärtää, miten elämä ja lasten tarpeet muuttuvat, kun he ovat vähän isompia. Näistä pikkulasten vanhempien kommenteista tulee kieltämättä hiukan mieleen lapsettomien vauvanhoito-ohjeet (kyllä mä sitten opetan mut lapset nukkumaan yönsä heti laitokselta tulon jälkeen...)

Ja tosiaan, alle kouluikäiset ei tarvitse harrastuksia jos ovat hoidossa. Meillä lapset ovat hoidossa 4-5pv viikossa, harrastuksia ei ole eikä tule.

meillä on murkut kyseessä ei päiväkotilapset,jotka ei tosiaan tarvitse enään mitään virikettä sen päiväkotipäivän päätteeksi. Esim lastenlinnassa asuvat lapset joilla on psyk ongelmia saavat käydä ainoastaan KERRAN viikossa harrastuksessaan,ei yhtään enempää--tämä vain vertailun vuoksi. kertoo varmaan jostakin...

Mun suurin painajainen olisi osua jossain syrjäseudulla ja kuskata lapsia harrastuksiin kaikki illat. Kaikenlainen matkustaminen on hukkaan heitettyä aikaa.



Niinpä me asutaan Töölössä, työpaikka ja päiväkoti ovat 10 minuutin päässä kotoa.



Tällä hetkellä tytär 3 v. harrastaa tanssia Kampissa. (koska äiti haluaa niin, kun itsekin tanssi nuorempana ja yrittää tietysti kasvattaa tyttärestään pienempää ja parempaa kopiota itsestään) Kouluikäisenä harrastukset valitaan sen mukaan, että lapset pääsevät sinne itse. Ainakin soitto, laulu, tennis, taitoluistelu, voimistelu ja kaikenlaiset palloilulajit onnistuvat ihan kotikulmilla.

ja antautua vuosikausia kestävien kuljetusten orjaksi vain siksi, että perheessä sattuu olemaan koululaisia tai murrosikäisiä.



Mä en kuuna päivänäkään halua alkaa elää lasten kautta sillä lailla, että mulla ei olisi sitten mitään mahdollista mm. opiskeluun iltaisin tai omaan liikuntaan. Sitä paitsi jonkun siellä himassakin on ruokaa laitettava ja siivottava, ei se nyt ihan työttä tule.

Että tämä on yksi lyhyt vaihe meidän elämässämme.



Lapsemme ovat 4-8 vuotiaita, vielä liian pieniä kulkemaan itsekseen vaikka asuisimme Töölössä :) No, emme asu, vaan asumme pienemmässä kaupungissa jossa harrastuspaikoille täytyy kulkea autolla, kävellen tai pyörällä (n. 10 km meiltä) tai kahdella bussilla (meiltä), vaikka asumme vain muutaman kilometrin päässä keskustassa - täällä joukkoliikenne todellakinsucks eivätkä harrastuspaikat ole keskustassa.



Koska kuskaaminen on käytännössä ainoa vaihtoehto jos lapset haluavat harrastaa, teen sen. Meillä tällä hetkellä harrastavat 1. ja 2. luokkalaiset, pienin ei harrasta vielä mitään. Useamman lapsen kohdalla iltoja vaan tulee väkisinkin enemmän vaikka harratuksia olisi vain se 1/lapsi.



Isoin osannee parin vuoden sisällä kulkea itsekseen harrastuksiinsa ja seuraava siinä samalla ja tämäkin elämänvaihe alkaa olla taakse jäänyttä elämää kuten muukin lapsiperheaika..Teen tämänkin "uhrauksen" ihan mielelläni lasteni eteen (vaikka saankin siitä paljon myös itselleni) ja uskon että siten parin vuoden kuluttua ehdin yhtä hyvin esim. opiskella iltaisin jos niin haluan. Liikuntaa ehdin minäkin harrastaa lasten harjoitusten aikana, koska meillä kaikki keskeiset toiminnot on samassa urheilupuistossa missä lastenkin harrastukset - eli uin, juoksen ja käyn salilla lasten ollessa harrastamassa 1-2 h kerrallaan..



Eikö kenelläkään ole tuollaisia "väli-ikäisiä": Liian pieniä kulkemaan yksin, mutta tarpeeksi isoja halutakseen harrastaa - ei vanhempien vaan omasta halustaan.

Ensinnäkin, totta kai voidaan olla montaa mieltä siitä, että tarvitseeko joku 5-vuotias harrastuksia. No ei varmasti tarvitse, mutta kohtuuden rajoissa varmasti ihan ok. Tämän ikäisistä ei tässä ketjussa ollut mielestäni kysymys toisin kuin muutamat luulivat (ja samalla ihmettelivät, etteikö perheissä olla yhdessä lainkaan.) . Eikä myöskään jostain teini-ikäisistä, jotka itse pääsevät liikkumaan erinäisillä välineillä.



Olennaisin kysymys on mielestäni tuollaiset "väli-ikäiset", ehkä 8-10-vuotiaat noin karkeasti sanoen. Tämän ikäiset eivät moneenkaan paikkaan vielä oikein itse pääsisi, mutta into harrastaa on usein kova. Ja tämä on sitten jokaisen vanhemman itse tajuttava, että onhan sillä lapsella itsellä se into vain ei. Säälin tuota yhtä kirjoittajaa, joka avautui kamalista balettitunneista, jonne hänet raahattiin.



Itse olen harrastanut pienen ikäni joukkuelajia, ja olen ikuisesti kiitollinen vanhemmilleni, jotka jaksoivat kuskata minua usean vuoden. Itselleni on itsestäänselvää, että jos lapsi löytää itselleen hyvän harrastuksen, niin minä "uhraan" sen mahdollistamiseksi omaa aikaani.



Hyvän harrastuksen hyviä puolia lapselle ei voi liikaa korostaa. Sääli, ettei monikaan vanhempi tätä ole tajunnut: usein on joko liian fanaattisia vanhempia tai sitten näitä, joita tässäkin on joitain näkynyt, ja jotka suorastaan vannovat, etteivät lähde lapsiaan mihinkään kuskaamaan. Tällaisilla vanhemmilla onkin itsellään usein jotain traumoja asiaan liittyen. JOko ei harrastusta nuorena lainkaan tai sitten huonoja kokemuksia harrastuksesta.

ostarilla



meillä lapsilla on lähes joka ilta treenit

vanhemmat itse voivat huonosti, eivät tykkää oikein enää toisistaan ja haluavat menevämpää elämää, niin mikäs sen parempi ja kunniallisempi tapa hajuraon pitoon kuin kersojen jatkuva kuskailu harrastuksiin.



Parhaassa tapauksessa sieltä jäähallilta, pallohallilta tai muusta paikasta löytää toisen puolisoonsa vittuuntuneen, jonka kanssa pikku flirtti ja hanky panky varmaan maistuu.



Mä en nimittäin keksi mitään muuta syytä, miksi rahtaisin kahta kakaraa molempia vaikka kolmekin kertaa viikossa jonnekin treeneihin. Parhaassa tapauksessa vielä eri päivinä ja aikoina eri paikkoihin.