Lue keskustelun säännöt.
Kysymys teille, jotka olette menettäneet lapsenne?
19.09.2013 |
Minulla olisi kysymys teille, jotka olette menettäneet lapsenne...
Miten haluaisitte, että toiset ihmiset muistavat taivaslastanne hänen syntymäpäivänä/nimipäivänä/kuoleman vuosipäivänä vai pahastutteko jos niitä ei muisteta eli siis olla teihin vanhempiin jotenkin tuolloin yhteydessä?
Minulla on seuraavanlainen ongelma. Lastemme serkku kuoli äkilliseen sairauskohtaukseen muutama vuosi sitten. Tapaus järkytti tietenkin koko lähisukua jne. Ensimmäisenä vuonna luonnollisesti kyseltiin vanhempien vointia ja puhuttiin jonkin verran tästä taivaslapsesta. Perheen suremistapa on kuitenkin ollut asiasta vaikeneminen eli he eivät juurikaan taivaslapsestaan tai tuntemuksistaan puhu. Ovat jatkaneet elämää mahdollisimman samalla tavalla eteenpäin. Olemme hyväksyneet tämän, sillä jokainen saa surra omalla tavallaan. Lopputulos on kuitenkin se, että kukaan muukaan ei uskalla juuri taivaslapsesta puhua, ainakaan tämän perheen kuullen, koska perhe itse ei lapsesta puhu.
Minua kuitenkin vaivaa tämä asia joka vuosi kun on tämän taivaslapsen nimipäivä/syntymäpäivä/kuolemanvuosipäivä. Muistan ne, enkä ole lasta unohtanut muutenkaan, vaikka hänestä ei paljoa puhutakaan. Minulla on tunne, että minun pitäisi tehdä jotain, mutta en tiedä mitä tekisin, ja siksi en usein sitten teekään mitään. En pysty kuvittelemaankaan heidän tilannetta, mutta luulisin, että minua itseäni harmittaisi, jos muut "unohtaisivat" täysin oman taivaslapseni
Joskus alkuun laitoin lapsen äidille tekstiviestin esim. lapsen syntymäpäivänä tms., mutta nyt kun kuolemasta on jo kulunut muutama vuosi en tiedä, että mitä minä siihen tekstiviestiin edes kirjoittaisin. Tiedän kyllä, että vanhemmille lapsen menettäminen on varmasti päivittäin mielessä, mutta he eivät sitä näytä millään tavalla. He asuvat parin tunnin ajomatkan päässä ja lapsen haudallekin on saman verran matkaa. Emme siis pääse käymään haudalla kovin usein. Käymme haudalla 2-4 kertaa vuodessa, usein silloin kun vierailemme muutenkin perheen luona, mutta emme tee numeroa tästä haudalla käymisestä.
Kokemuksia / vinkkejä kenelläkään?
Kommentit (34)
Vaivihkaa on vienet haudalle kukkia syntymäpäivänä ja jouluna kynttilät.
Joskus sanoovat että xxx täytttäisi sit sen verran ym.
paljon ei puhuta, toki tiedän että kummit ja muut läheiset muistelevat häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 13:29"]
Miten pitkään juhlisit isoäitisi syntymäpäiviä kuoleman jälkeen?
Jos sinun on tarve surra, käy hautausmaalla tai sytytä kynttilä. Jos perhe ei lapsestaan puhu, älä tee tikusta asiaa soittelemalla juuri kuolinpäivänä tms. Jossain toisessa tilanteessa lapsen voi mainita luontevammin, vaikka mummon syntymäpäivillä huomata, että pöydässä on tämän kuolleen lapsen lempikeksejä tai -kukkia.
[/quote]
Idioottimaisinta mitä ikinä olen kuullut. Kuollutta isoäitiä ei voi verrata oman lapsen kuolemaan. Olen kokenut molemmat ja voin kertoa että lapsen kuolema on miljoona kertaa vaikeampi juttu. Siinä on ystävien tuki tervetullutta vuosienkin jälkeen, voin ainakin omasta puolestani sanoa.
Karmeita vastauksia suurin osa! Taivaslapsi kuulostaa juuri siltä, mitä se edesmennyt lapsi onkin. Sulla on ap sydän paikallaan. Oikein hyvin voit vanhempia muistaa vaikka tekstarilla syntymäpäivinä, voit esim. kysyä, miten tänään voit? Vastaavat sitten tai eivät.
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 15:18"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 13:29"]
Miten pitkään juhlisit isoäitisi syntymäpäiviä kuoleman jälkeen?
Jos sinun on tarve surra, käy hautausmaalla tai sytytä kynttilä. Jos perhe ei lapsestaan puhu, älä tee tikusta asiaa soittelemalla juuri kuolinpäivänä tms. Jossain toisessa tilanteessa lapsen voi mainita luontevammin, vaikka mummon syntymäpäivillä huomata, että pöydässä on tämän kuolleen lapsen lempikeksejä tai -kukkia.
[/quote]
Idioottimaisinta mitä ikinä olen kuullut. Kuollutta isoäitiä ei voi verrata oman lapsen kuolemaan. Olen kokenut molemmat ja voin kertoa että lapsen kuolema on miljoona kertaa vaikeampi juttu. Siinä on ystävien tuki tervetullutta vuosienkin jälkeen, voin ainakin omasta puolestani sanoa.
[/quote]
Eihän ap:n lapsi ollut kuollut, vaan sukulaislapsi ihan verrattavissa muihin sukulaisiin. Ap:n ekasta viestistä "olin lukevinani" että nimenomaan ap itse kaipaa kuolleen muistelua koko suvun kesken aina merkkipäivinä. Ja harmittelee ettei lapsen vanhemmat asiasta puhu, ekassa viestissä ei mielestäni ilmene niinkään vanhempien tukeminen vaan ap:n. Näin minä tämän tulkitsin ja näkemystä vähän kummastelin.
Hitto mitä ihmisiä.
Hei ap, ei ole missään nimessä väärin muistaa kuollutta lasta. Koska asut kauempana voit ihan hyvin sytyttää kynttilän kotonasi, laita vaikka viesti "sytytin kynttilän xx:n muistoksi" tms. Itse ainakin ilahtuisin. Pahinta oli jos joku ystävä/kaveri ei sanonut mitään, sellaiset kaverit jäi kyllä. Ei surevalla ole voimia pyytää apua/ osanottoja, paras on yksinkertainen ja lyhyt viesti, se riittää eikä luulisi ärsyttävän ketään. Miksi jonkun pitäisi löytää "juuri oikeat sanat" jotka lohduttais? Ei niitä ole. Tärkeintä on tieto että joku välittää ja muistaa. Laita viesti, sitten näet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 15:40"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 15:18"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 13:29"]
Miten pitkään juhlisit isoäitisi syntymäpäiviä kuoleman jälkeen?
Jos sinun on tarve surra, käy hautausmaalla tai sytytä kynttilä. Jos perhe ei lapsestaan puhu, älä tee tikusta asiaa soittelemalla juuri kuolinpäivänä tms. Jossain toisessa tilanteessa lapsen voi mainita luontevammin, vaikka mummon syntymäpäivillä huomata, että pöydässä on tämän kuolleen lapsen lempikeksejä tai -kukkia.
[/quote]
Idioottimaisinta mitä ikinä olen kuullut. Kuollutta isoäitiä ei voi verrata oman lapsen kuolemaan. Olen kokenut molemmat ja voin kertoa että lapsen kuolema on miljoona kertaa vaikeampi juttu. Siinä on ystävien tuki tervetullutta vuosienkin jälkeen, voin ainakin omasta puolestani sanoa.
[/quote]
Eihän ap:n lapsi ollut kuollut, vaan sukulaislapsi ihan verrattavissa muihin sukulaisiin. Ap:n ekasta viestistä "olin lukevinani" että nimenomaan ap itse kaipaa kuolleen muistelua koko suvun kesken aina merkkipäivinä. Ja harmittelee ettei lapsen vanhemmat asiasta puhu, ekassa viestissä ei mielestäni ilmene niinkään vanhempien tukeminen vaan ap:n. Näin minä tämän tulkitsin ja näkemystä vähän kummastelin.
[/quote]
Ap täällä. kiitokset kommenteista!
Sinulle nro 26. Pahoittelen, että ilmaisin itseäni sen verran epäselvästi, että sait ensimmäisestä viestistäni ja asiastani väärinkäsityksen. En kaipaa mitään koko suvun muisteloita aina merkkipäivänä. Mieltäni lähinnä painaa se, että miten ilmaista kuolleen lapsen vanhemmille se, ettemme ole unohtaneet heidän rakasta lasta, kun asiasta/lapsesta ei koskaan mitään puhuta? Halusin lähinnä kokemuksia lapsensa menettäneiltä, että haluavatko he, että heidän lastaan muistetaan jotenkin vielä vuosienkin päästä ja jos haluavat, niin mikä olisi sopiva tapa. Helpointa olisi käydä vain haudalla, josta vanhemmat huomaisivat, että joku on siellä käynyt muistamassa heidän lastaan. Mutta koska pääsemme käymään haudalla vain harvoin, en oikein tiedä miten muutenkaan lasta muistaisin. Toki me hänestä puhumme oman perheen kesken, mutta lapsen vanhemmat eivät siitä tiedä. Minulle vain tulee tunne, että lapsen vanhemmat saattavat pitää meitä(kin) jotenkin välinpitämättöminä, vaikka sitä emme ole, koska emme muista kuollutta lasta mitenkään. Tekisin asialle mielelläni jotain, jos vain mitä tekisin...
Kyllä tämä puhumattomuus on hieno ja helppo laji....
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 16:24"]
Minulle vain tulee tunne, että lapsen vanhemmat saattavat pitää meitä(kin) jotenkin välinpitämättöminä, vaikka sitä emme ole, koska emme muista kuollutta lasta mitenkään. Tekisin asialle mielelläni jotain, jos vain mitä tekisin...
Kyllä tämä puhumattomuus on hieno ja helppo laji....
[/quote]
Mikset juttele ihan tavallisesti lapsen äidin kanssa? Ei minään erityisenä päivänä tai minkäänlaisena rituaalina, vaan ihan normaalin keskustelun yhteydessä. Kerro että juteltiin muuten eilen illalla meidän lasten kanssa teidän lapsesta ja muisteltiin sitä kun ne oli yhdessä uimassa tjtn. Tai että olipa sillä teidän lapsella sitten niin nätin väriset silmät tai että muistin tuossa just yhtenä päivänä miten se aina tykkäsi hyppiä narua. Tee juttelusta luontevaa äläkä yhdistä siihen mitään taivaita ja kuolemaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini on menettänyt nuorimman lapsensa ja toinen sisareni ainoan lapsensa. En muistuttele heitä asiasta syntymä- enkä kuolinpäivinä enkä muutenkaan, vaikka kyseessä ovat pienempi sisareni ja oman lapseni serkku. Jos itse haluavat heistä puhua niin sitten puhutaan. Tottakai omassa mielessään saa surra läheisiä mutta en ymmärrä tuppaantumista toisten elämään ja suruun jos kerran eivät itse mitenkään ilmaise että tarvitsisivat sellaista.
Omat vanhempani ja miehen vanhemmat tapaavat jotenkin ottaa yhteyttä meihin poikamme kuoleman vuosipäivänä. Se on ihan ok. Kaverit ja tuttavat eivät niin tee ja sekin on minulle paras tapa, en tykkäisi, jos joku hirveästi haluaisi kanssani muistella lasta. Mutta joku toinen taas voisi olla sellaisesta hyvin iloinen...riippuu niin paljon siitä, minkätyyppinen ihminen juuri tuo ap:n ystävä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
31 vielä lisää: erityisen ikävää olisi saada joltain kaverilta lohdutusviesti tekstarina keskellä päivää lapsen kuoleman vuosipäivänä. Se on minulle aina hyvin vaikea päivä ja jos kesken työpäivää taskussa piippaisi ja tulisi tuollainen viesti, se vain entisestään hankaloittaisi päivästä selviytymistäni.
Tiedän yhden perheen joka nimenomaan muistaa lastaan aina tämän syntymäpäivänä. Käyvät silloin haudalla ja muistelevat/juhlivat sitä että lapsi oli ja eli. Kuolinpäivää eivät mitenkään huomioi ulkoisesti esim haudalla käynnillä tms. toki varmasti tiedostavat aina sen ikävän päivän.
Perhe suhtautuu tavallaan positiivisestikin lapsen kuolemaan. En osaa tarkemmin selittää mutta ovat jotenkin sisäistäneet sen niin että juuri niin piti tapahtua, että se on osa heidän elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap täällä vielä... Kiitos kaikista kommenteista! Tulihan niitä sellaisiakin vastauksia, joita toivoinkin, eli mielipiteitä sellaisilta jotka ovat menettäneet oman lapsensa.
Vedän tästä sen johtopäätöksen, että jatkan niin kuin ennenkin enkä huomioi kuolleen lapsen syntymäpäivää/kuoleman vuosipäivää mitenkään, koska se vaikuttaa olevan huomattavasti pienempi paha kuin se, että sen jotenkin huomioisi.
Olen toisaalta helpottunut, mutta toisaalta minusta on edelleen sääli, että niin kivasta lapsesta ei ole puhuttu/muisteltu ääneen muutamaan vuoteen. Mielestäni hän olisi ansainnut "enemmän". Siksi minusta oli mukava lukea nron 33 kertomus perheestä, joka muistelee ja juhlii yhdessä sitä, että lapsi oli ja eli. Mutta jokainen perhe tekee tietenkin niin kuin parhaaksi tuntee.
Myös nrolla 29 oli mielestäni ihan hyviä vinkkejä, joita saatan ehkä joskus jopa käyttää jos sopiva tilanne tulee kohdalle.
[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 00:02"]
Ap täällä vielä... Kiitos kaikista kommenteista! Tulihan niitä sellaisiakin vastauksia, joita toivoinkin, eli mielipiteitä sellaisilta jotka ovat menettäneet oman lapsensa.
Vedän tästä sen johtopäätöksen, että jatkan niin kuin ennenkin enkä huomioi kuolleen lapsen syntymäpäivää/kuoleman vuosipäivää mitenkään, koska se vaikuttaa olevan huomattavasti pienempi paha kuin se, että sen jotenkin huomioisi.
Olen toisaalta helpottunut, mutta toisaalta minusta on edelleen sääli, että niin kivasta lapsesta ei ole puhuttu/muisteltu ääneen muutamaan vuoteen. Mielestäni hän olisi ansainnut "enemmän". Siksi minusta oli mukava lukea nron 33 kertomus perheestä, joka muistelee ja juhlii yhdessä sitä, että lapsi oli ja eli. Mutta jokainen perhe tekee tietenkin niin kuin parhaaksi tuntee.
Myös nrolla 29 oli mielestäni ihan hyviä vinkkejä, joita saatan ehkä joskus jopa käyttää jos sopiva tilanne tulee kohdalle.
[/quote]
No voithan muistella häntä jossain luontevassa tilanteessa kun käyt vierailulla lapsen vanhempien luona. Meidän suvussa on tapana lärätä valokuvakansioita läpi, kun näkee pitkästä aikaa sukulaisia joita ei ole nähnyt. Siinä niitä tulee muisteltua niitäkin ihmisiä joita ei enää ole. Ja tulee ehkä helpommin myös niitä iloisia muistoja, ei vain sitä surussa pyöriskelyä, jota saattaa helposti tulla jos kuolinpäivänä alkaa muistelemaan.
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 12:47"]
Kamalia vastauksia edellä. Kuinkahan moni vastaajista on oikeasti menettänyt oman lapsensa. Minusta on ihanaa, että ap välittää vanhemmista ja lapsesta noin paljon ja taivaslapsi on myökin mielestäni kaunis ilmaisu.
Itse olisin onnellinen, jos muut muistaisivat omaa kuollutta lastani ja haluaisivat vaikka puhua hänestä kanssani ja muistella häntä. Mutta vanhempia on tietenkin erilaisia, joten tässä tilanteessa kysyisin ehkä heiltä suoraan, millaista suhtautumista he toivoisivat. Usein varmaan näyttää siltä, että vanhemmat haluavat vaieta asiasta, mutta tosiasiassa he eivät vain halua "rasittaa" muita ihmisiä vaikeilla asioilla. Todennäköisesti he kuitenkin ilahtuisivat kuullessaan, että välität noin paljon.
Tunnen monia muitakin lapsensa menettäneistä ja tiedän, että useimmat heistä olisivat kiitollisia noin ihanasta ystävästä kuin ap.
[/quote]
Samaa mieltä.
t. enkelipojan äiti