Kohdunulkoinen
Varovainen plussa muuttui sitten kohdunulkoiseksi raskaudeksi. Eli tää oli nyt sitten neljäs vauva jota ei saatu ja tähän nää meidän yritykset taitaa jäädä, voimat alkaa olla loppu.
Huomenna menen sairaalaan saamaan solumyrkkyä ja siihen liittyen muutama kysymys jos täällä on muita saman kokeneita. Raskaushormoni oli viikko sitten 70 ja nyt vajaat 300. Miten nopeasti teillä on pudonneet nuo arvot pois? Onko vaatinut useampia kertoja myrkkyä vai onko yksi riittänyt? Ootteko ollut kipeänä jälkeenpäin? Miten liikunta yms.? Kokemuksia kaivattaisiin.
Kommentit (3)
Kävin saamassa sytostaatit ja nyt lepäilen kotona. Syksyksi meille on jo sovittu hoidot mutta en tiedä jaksetaanko enää, mies erityisesti on saanut kyllikseen ja pelkää minun terveyteni puolesta. Itselläkin alkaa kyllä olla takki tyhjä, neljä vuotta yritystä johon on sopinut neljä raskautta. Kaikki omalla tavallaan epäonnistuneet, yks tuulimuna, kaks keskenmenoa ja nyt tämä kohdunulkoinen. Jossain vaiheessahan se on luovutettava, ei tätä voi loputtomiin kuitenkaan jatkaa.
Onko täällä muita jo kokonaan vauva-ajatuksesta luopuvia?
Mulla on ollut kohdunulkoinen raskaus, jossa annettiin solumyrkkyä. Mulle piti laittaa kaksi piikkiä viikon välein ennenkuin arvot olivat tulleet tarpeeksi alas, mutta kai tämäkin on aika yksilöllistä. (Arvoja en enää muista.) Mulla ennen myrkkyjä odoteltiin pari viikkoa, jos vaikka olisi itsekseen kuivunut pois, mulla kun ei ollut kipuja vaan pelkästään tosi runsasta vuotoa. Muistaakseni silloin minulle sanottiin, että solumyrkyn jälkeen pitäisi pitää yritystaukoa 3 kk.
Historiastani sen verran, että tämä ku-raskaus alkoi luomusti 1,5 vuoden yrittämisen jälkeen. Sen jälkeen on tehty 4 IVF/ICSI -hoitoa + yksi hoito luovutetuilla munasoluilla - kaikista negaa, eikä välissä yhtään PAS-siirtoa (ei ollut siirrettävää). Minulla on kohonnut FSH-arvo ja siksi munasolujen laatu on ollut heikko, ja lisäksi limakalvo on ollut turhan ohut.
Yhtä hoitoa luovutetuilla vielä suunnitellaan, mutta jos sekin menee kuten edelliset niin sitten meiltä loppuu klinikoiden elättäminen. Minä voisin harkita adoptiotakin (miehen iän puolesta kansainvälistä), mutta mieheni ei ole innostunut asasta. Kaksistaan oleminen ei tunnu enää niin pahalta vaihtoehdolta sekään.... ;)
Pikaista toipumista ja hyvää loppukesää.
t. Peltohiiri
Nimimerkkisi on jäänyt jostain syystä mieleen ja huomasin varovaisen plussassi. Suuri osaanotto suruun ja voimia.
Valitettavasti en osaa kysymyksiisi vastata, mutta halusin vain kertoa kuinka pahoillani olen puolestasi.