Lue keskustelun säännöt.
Oletko uskaltanut ottaa puheeksi kaverin liiallisen alkoholinkäytön? Mitä tapahtui?
27.08.2020 |
Minua säälittää ja huolestuttaa vähän päälle kolmikymppisen työkaverini alkoholinkäyttö. Se näkyy hänen ulkonäössään ja ilmeisesti tuntuu terveydessä, mutta en vaan ole pystynyt sanomaan mitään. Hän tekee joka päivä useamman somepostauksen ja yleensä joka päivä tulee joku kuva, jossa on viinit/oluet/siiderit tai jotkut drinkit asetelmassa mukana. Silmäpussit suurenevat ja paino nousee ja hän valittaa huonoa unen laatua. Hän mietiskelee ääneen, että mikä hänellä mahtaa olla, kun on niin väsynyt. Eihän sitä voi varmaksi sanoa, miksi on väsynyt, mutta ei se päivittäinen alkoholinkäyttö ainakaan paranna sitä. Olen nössö, enkä vaan saa sanottua, että elintavatkin voivat vaikuttaa.
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Minä otin työkaverin alkoholismin puheeksi työterveydessä ohimennen. Toivoin, että tarjoaisivat tukea ja kysyivät, saavatko kertoa, että minä pyysin. Sanoin, että saa kertoa ja motiivi on ainoastaan auttaa.
En tiedä, mitä tapahtui, mutta vähän sen jälkeen hänet irtisanottiin. Ilmeisesti tukitoimet ei riittäneet, mutta nyt tekisin toisin. Ei löytänyt enää töitä sen jälkeen mistään, oli vielä muuttanut toisesta maasta tänne töihin ja kotimaahan ei halua palata, kun on tänne ehtinyt syntyä lapsi (eronnut myös).
Olet sitten iloinen kun sait pilattua hänen elämänsä ilmiannollasi? Olet oksettava, toivottavasti koet jonkun kovan kolauksen elämässäsi. Jos koet, niin muistele tätä viestiä. Mitäs minä sanoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noista somepostauksista tuli mieleen, että voisiko alkoholijulkaisujen määrä yhdistettynä väsymyksen ym. valitteluun olla jonkinlainen hätähuuto? Kuulostaa nimittäin erikoiselta, että hän noin avoimesti ja usein postaa juomisistaan niin, että työkaveritkin sen huomaavat ja samanaikaisesti voivottelee uupumustaan. Vai eikö hän vain tule ajatelleeksi, että osaatte kyllä laskea 1 +1 ja päätellä, mistä hänen vaivansa johtuvat?
Hankala tilanne. Yleensä sanominen ei auta mutta jos jotain sanot, sano se kahden kesken ja juuri silloin kun tilanne on "päällä". Älä sano enää toiste äläkä jankuta äläkä puhu selän takana.
Minulla ei onneksi ole juopottelevaa työkaveria mutta siviilielämässä on jo eläkkeellä oleva ystävä joka juo. Hänellä ei siis liika juominen haittaa työntekoa.
Olen pari kertaa yrittänyt ottaa asian puheeksi ja niinhän siinä käy, että hän kieltää asian ja suuttuu. Kerran meidän piti lähteä reippaalle retkelle ja puuskahdin että: "Sä haiset viinalle!" Se pääsi suustani sammakon lailla harkitsematta. Seurasi kauhea loukkaantuminen, että en minä koskaan juo viinaa! Vain keskiolutta. Näinhän ne alkoholistit selittelevät, eikä auta vaikka sanoo, että samaa etanolia se on.
Selitykset on aina, että se ja se vasta juokin, eihän hän siihen verrattuna juuri mitään juo ja niin edelleen. Hän on siis hiprakassa joka päivä. Hän oikeasti luulee, ettei sitä kukaan huomaa. Yleensä kun tapaamme hän on pienessä sievässä ja jos hän sanoo etukäteen, että olen ottanut pari, ei kai haittaa, hän on jo silmin nähden humalassa ja tietää itsekin, että sen huomaa. Tämä ilmoitus "parin" juomisesta ikään kuin sallii hänen humalatilansa.
Olen tehnyt tiettäväksi, että hänen juomisensa näkyy ja haisee ja huomauttanut siitä. En jankuta asiasta. Enempää en voi tehdä.
Kyllä juoppo tietää juovansa, turha siitä on huomautella. Ja todennäköisesti tietää senkin, että muutkin sen huomaa.
Itse juon paljon, siis ihan todella paljon, ja tiedostan, että se on ongelma. Nyt päätin olla ainakin muutaman viikon selvinpäin, mutta huomaan, että se ei ole helppoa. Mietin juuri tässä, et jos ostaisin pari ja joisin ne salaa, niin kukaan ei huomaisi. HUOH!
En aio ostaa, mutta se voima mikä sillä halulla on, on valtava. Ja sitä ei sammuta yhdenkään huolestuneen työkaverin utelut.
Vierailija kirjoitti:
Hankala tilanne. Yleensä sanominen ei auta mutta jos jotain sanot, sano se kahden kesken ja juuri silloin kun tilanne on "päällä". Älä sano enää toiste äläkä jankuta äläkä puhu selän takana.
Minulla ei onneksi ole juopottelevaa työkaveria mutta siviilielämässä on jo eläkkeellä oleva ystävä joka juo. Hänellä ei siis liika juominen haittaa työntekoa.
Olen pari kertaa yrittänyt ottaa asian puheeksi ja niinhän siinä käy, että hän kieltää asian ja suuttuu. Kerran meidän piti lähteä reippaalle retkelle ja puuskahdin että: "Sä haiset viinalle!" Se pääsi suustani sammakon lailla harkitsematta. Seurasi kauhea loukkaantuminen, että en minä koskaan juo viinaa! Vain keskiolutta. Näinhän ne alkoholistit selittelevät, eikä auta vaikka sanoo, että samaa etanolia se on.
Selitykset on aina, että se ja se vasta juokin, eihän hän siihen verrattuna juuri mitään juo ja niin edelleen. Hän on siis hiprakassa joka päivä. Hän oikeasti luulee, ettei sitä kukaan huomaa. Yleensä kun tapaamme hän on pienessä sievässä ja jos hän sanoo etukäteen, että olen ottanut pari, ei kai haittaa, hän on jo silmin nähden humalassa ja tietää itsekin, että sen huomaa. Tämä ilmoitus "parin" juomisesta ikään kuin sallii hänen humalatilansa.
Olen tehnyt tiettäväksi, että hänen juomisensa näkyy ja haisee ja huomauttanut siitä. En jankuta asiasta. Enempää en voi tehdä.
Sama juttu. Yksi kaveri haisee niin pahasti spurgulta ettei siitä voi olla huomauttamatta. Se haisee kuin olisi oksentanut ja kussut housuun.. ja siis surullista kyllä on ihan mahdollista että niin on käynytkin. Muutaman kerran kun kaveri on tullut kylään mä olen passittanut sen suihkuun, koska en voisi antaa sen esim istua sohvalleni muuten.
Se on aina hiprakassa tai kännissä. Monet kerrat on oksentanut vierailun aikana... ja pahin oli kun meni kakalle etupihalleni. Ja ei, tämä ei ole vitsi. Se on aika pahasti jo alkoholisoitunut lapsuuden ystävä, joka asuu lähellä, joten nähdään aika usein.
Tietysti ollaan puhuttu juomisesta varmaan sata kertaa vuosien varrella. Joskus se itkee ja sanoo että haluaa muutosta. Joskus se kiroilee ja haukkuu minua hirveillä nimityksillä ja syyttää minua (ja vanhempiaan, työpaikkaa, eksää, maailmaa) kaikista ongelmistaan. Joskus uhkailee itsemurhalla jos en suostu milloin mihinkin (kuskaamaan, kuuntelemaan, auttamaan, pyytämään anteeksi tms).
Selvinpäin hän on kyllä tosi ihana tyyppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus mietin kuinka jotkut kestävät elämää selvinpäin? Onko ne jotenkin yksinkertaisia vai vetävätkö salaa jotain nappeja? Sellainen tietynlainen ylimielisyys niistä ainakin suorastaan hönkii. Lisäksi ovat toivottoman tylsää seuraa eikä niitä jaksa kuin pienen hetken.
Päihde orientoituneet on paljon mielenkiintoisempia ihmisiä kuin kuivat kitisijät. Elämästä pitää nauttia ja kuten tiedetään niin päihteet on nautintoaineita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ottaa puheeksi. Jotkut tulevat sokeaksi käyttömäärilleen, ja jotkut ajattelevat sitkeästi, että ympärillä olevat eivät huomaa tai että humalainen tai poissaoleva käytös ei häiritse.
Sanoin yhdelle kaverille, joka vähätteli ensin ja kertoi, että kukaan muu ei ole maininnut hänen juomisestaan. Kerroin hänelle, että selän takana kyllä kuulee puhuttavan, mikä oli siis totuus. Älkää olko pelkureita, vaan sanokaa asiat ääneen.
Kärsin alkoholismista, ja tuollainen puttuminen olisi vain ärsyttänyt minua ja olisin juonut entistä enemmän.
Tiesin tasan tarkkaan mikä oli tilanne eikä ulkopuolistinen puuttuminen olisi vaikuttanut siihen mitenkään.
Lopetin juomisen, kun yksi päivä vaan kyllästyin siihen ja pyysin päästä hoitoon työterveyden kautta.
Työnantaja maksoi parin kuukauden hoidot ja nyt olen ollut selvillä vesillä siitä lähtien. Työni hoisin tosi hyvin alkoholismista huolimatta.
Kommentoin ohiksena.... joo, aika harva on tietämätön ja tyhmä, ettei tajua, että alkoholismi on epäterveellistä, lihottaa ja vie yöunet.
Silti moni elää itsepetoksessa, ja kuvittelee, että "ei tämä MINUN kulutukseni ole mitään alkoholismia" ja että ei kukaan sivullinen huomaa juomisongelmaa.
Siinä voi ihan asiallinen ja ystävällinen rehellisyys olla avuksikin.
Eli ap:n tapauksessa voisi esimerkiksi sanoa - kun työtoveri itse seuraavan kerran valittaa väsymystä - että "oletko juonut alkoholia viime aikoina, se aiheuttaa uniongelmia moneksi yöksi ja heikentää yöunen laatua, voisiko kyse olla siitä?"
Jos työtoveri ei tiedä asiasta ja ihmettelee tuota yhteyttä, netistä löytyy paljon tietoa asiasta, esim. täältä: https://paihdelinkki.fi/fi/tietopankki/tietoiskut/alkoholi/alkoholi-ja-…
Eli kysyy, ei oleta.
Ylipäätään olettaminen on huono idea ja sen paljastaminen että on kytännyt henkilön fb-kuvia liikaa. Toiselle tulee vaivaantunut ja stalkattu olo, mikä ei varmasti ole ap:n tarkoitus.
No kyllä kaikki siellä ryhmäterapiassa olevat tiesivät hyvin selvästi kuinka paljon joivat kuitenkin.
Tein työni hyvin ja olisin totaalisesti ärsyyntynyt, jos työkaverini olisi alkanut puhua, että naamastani näkee juomisen. Kyllähän minä itsekin näin sen peilistä ja tiesin alkoholiongelmani. En olisi ikinä lopettanut juomista työkaverin kommenteista vaan kyllä se piti lähteä omasta halusta ja tahdosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä juoppo tietää juovansa, turha siitä on huomautella. Ja todennäköisesti tietää senkin, että muutkin sen huomaa.
Itse juon paljon, siis ihan todella paljon, ja tiedostan, että se on ongelma. Nyt päätin olla ainakin muutaman viikon selvinpäin, mutta huomaan, että se ei ole helppoa. Mietin juuri tässä, et jos ostaisin pari ja joisin ne salaa, niin kukaan ei huomaisi. HUOH!
En aio ostaa, mutta se voima mikä sillä halulla on, on valtava. Ja sitä ei sammuta yhdenkään huolestuneen työkaverin utelut.
Just näin. Ihan yksi hailee mitä työkaveri ajattelee juomisestani. Pääasia, että työnantaja on tyytyväinen töihini ja toistaiseksi on ollut tosi tyytyväinen.
Aloittelijan texti kotjattuna 50+, ei työkaver, ei somepostauksia muuten täysin sama story, lisättynä ”selvittämätön ihottuma” ja vaatetuksen paheneminen. Työkyky oli vissiin menny jo, jonkun kaverin firmassa pyöri kuulemma tehden ei-mitään (ei saanu lopulta palkkaakaan). Perheen mielestä kaikki OK.
Sanoin lopulta.
Ei ole Kaveri enää. Siten kävi.
Jos alkoholisti ei vielä Ole ite ymmärtänyt on ihan turha mennä sanomaan yhtään mitään.
Jos vaimo/lapset/vnhmt/bestikset eivät Ole sitä mieltä että ongelma on, niin suosittelen vaan kääntämään selkää.’
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä kans yksi juoppo. En ole rapajuoppo, enkä kovin usein humalassa niin että muut sitä huomaa. On perhe, ja omakotitalo. Juon semmoset 6-10 annosta päivässä. Otan nuo illalla. En juo salaa. Joisin varmaan enemmänkin, mutta jos tulee krapula, en saa mitään tehtyä. Noista määristä ei vielä tule.
Tiedän, että minulla on ongelma. Tiedän, että terveys on uhattuna. Pitäisi lopettaa. Jos mulle joku työkaveri rupeaisi asiasta sanomaan, niin itse kyllä suuttuisin. En siksi, että totuus sattuisi, vaan ihan siksi, että mitä mun asiat jollekin duunikaverille oikein kuuluu. Ja Sherloccina on oikein tutkinut asiaa jostain postauksista. En kylläkään valita väsymystä, niinkuin ap:n työkaveri. Mutta jos hän nyt ei ihan idiootti ole, niin kyllä hän tietää mistä johtuu.
Mutta jos minulle juomisesta huomauttaisi vaimo, niin silloin saattaisin kuunnella, ja vähentää/lopettaa. Vaimo ei vaan huomauta, koska sille mun kaljoittelu ei aiheuta ongelmia. Luulen, että itse murehdin juomistani enemmän. En ole enää nuori, eikä se kroppa loputtomasti kestä tätä menoa.
Mulla myös suurkuluttaja-kaveri ja nuo Facebook-postaukset alkoholista tosiaankin! Perheenäiti ja koko ajan kuvissa on lonkerotölkkiä, viinilasia tai ihan snapsia milloin milläkin tekosyyllä. Olen ajatellut että hakeeko jotain hyväksyntää alkoholinkäytölleen postaamalla noita kuvia, että enhän minä nyt alkoholisti ole kun en salaa juo! En minä ole alkoholisti kun taas Tiina ja Pirre tykkäsivät kaljakuvastani. Eivät he tykkäisi jos pitäisivät huonona.
No kai he tykkäävät kun ovat kyseisen ihmisen ryyppykavereita. Ketkään ns. tavikset eivät noista kuvista tykkäile.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä juoppo tietää juovansa, turha siitä on huomautella. Ja todennäköisesti tietää senkin, että muutkin sen huomaa.
Itse juon paljon, siis ihan todella paljon, ja tiedostan, että se on ongelma. Nyt päätin olla ainakin muutaman viikon selvinpäin, mutta huomaan, että se ei ole helppoa. Mietin juuri tässä, et jos ostaisin pari ja joisin ne salaa, niin kukaan ei huomaisi. HUOH!
En aio ostaa, mutta se voima mikä sillä halulla on, on valtava. Ja sitä ei sammuta yhdenkään huolestuneen työkaverin utelut.
Just näin. Ihan yksi hailee mitä työkaveri ajattelee juomisestani. Pääasia, että työnantaja on tyytyväinen töihini ja toistaiseksi on ollut tosi tyytyväinen.
Minulla näköjään roikkuu tämä keskustelu kirjanmerkeissä.
Eihän siinä mitään, jos joku ryyppää terveytensä pilalle, mutta kun minä joudun kuuntelemaan valitusta huonosta kunnostaan ja huonosta voinnistaan, eikä tuo ihminen välttämättä edes tajua, mistä se johtuu, niin kyllä tekisi mieli infota häntä siitä, että runsas alkoholinkäyttö saattaa jo tuntua kunnossa. Olisi valittamatta, jos haluaa pitää asiansa yksityisinä. No, enhän minä mitään kehtaa sanoa, vaikka siitä voisi olla hyötyä hänelle, kun ei vaikuta tiedostavan tilannettaan.
Miltä tuntuu kun pilasit viattoman elämän?